Vammautuminen on kriisi myös läheisille

Äkillinen kriisitilanne, kuten läheisen tapaturmainen vammautuminen, aiheuttaa psyykkisen tilanteen, jota kutsutaan traumaattiseksi kriisiksi. Ihmiset reagoivat tällaisiin tilanteisiin eri tavalla, eikä äkillisen tapahtuman herättämiin tunteisiin voi varautua etukäteen. Myös vammautunut saattaa käydä vastaavaa kriisiä läpi, mutta se voi ilmetä eri tavalla ja eri aikaan kuin läheisen kriisi.

Kriisiin liittyy tyypillisiä ja vaihtelevia tunnereaktioita ja niihin tutustuminen voi auttaa ymmärtämään omia tunteita ja käytöstä tilanteessa. Kriisin voimakkuuteen vaikuttaa esimerkiksi vammautuneen tilan vakavuus sekä yksilölliset erot tunnereaktioiden kokemisessa. Kriisin käsittely voi toisilla edetä nopeammin kuin toisilla, eikä prosessi aina etene suoraviivaisesti.

Kriisistä selviytyminen vie paljon voimia. Tärkeää on muistaa, että kriisi ei kestä ikuisesti, vaan vaikeakin tilanne vakiintuu ja tasapaino lopulta löytyy.

Alkujärkytys

Kun saat tiedon itsellesi läheisen ihmisen tapaturmasta, saatat joutua sokkitilaan. Alkuvaiheessa on tärkeää tuntea turvallisuutta ja saada selkeitä ohjeita. Ei ole hyvä olla yksin, vaan on tärkeää hakeutua toisten luo ja purkaa tuntemuksia.

Sokkitilassa tyypillisiä tuntemuksia ovat esimerkiksi:

  • vaikeus käsittää tapahtunutta
  • lamaantuminen
  • mekaaninen toiminta ja tunteettomuus
  • tapahtuman kieltäminen
  • epätodellinen ja ulkopuolinen olo
  • huutaminen, itku tai paniikinomainen tunne
  • vaikeus vastaanottaa ja muistaa annettua tietoa

Kun tilanteen todellisuus iskee

Pikkuhiljaa voi alkaa kohdata tilanteen ja muodostaa käsityksen tapahtuneesta. Silloin voi nousta esille voimakkaita reaktioita ja tunteita. Voi tulla tarve syyttää tapahtuneesta itseään tai muita. Tunteet voivat olla tuskallisia, ja mieliala voi vaihdella laidasta laitaan. Kriisi voi näkyä unettomuutena ja ruokahaluttomuutena. Keho voi reagoida pahoinvointina ja muina fyysisinä oireina.

Tässä vaiheessa puhuminen usein helpottaa ja auttaa jäsentämään tapahtunutta. Sinun kannattaa kääntyä hoitohenkilökunnan puoleen ja pyytää keskusteluapua sitä tarjoavalta taholta. Myös vertaistuki voi auttaa.

Reaktioita, joita saattaa nousta esille, kun sokkitila on laantunut:

  • voimakkaat tunnereaktiot: raivo, viha, pelko, ahdistus
  • mielialan vaihtelut
  • keholliset reaktiot, esimerkiksi pahoinvointi tai vapina
  • unettomuus, ruokahaluttomuus
  • oman selviämisen kyseenalaistaminen
  • toivottomuuden tunne
  • syyllisyyden tunteet
  • ajoittainen epäusko ja tilanteen kieltäminen

Tunnekuohuista asian käsittelyyn

Vähitellen, kun tunnereaktiot alkavat laantua, alkaa tapahtuneen käsittely. Tapahtuman alkaa ymmärtää, ja alkaa olla valmis kohtaamaan muuttuneen tilanteen. tarkka kuvailu ja pohtiminen voivat edistää käsittelyä.  Vammautunut läheinen voi olla muuttunut pysyvästi, tai elämästä ja vapaa-ajasta voi jäädä pois asioita, jotka ennen olivat osa sitä.

Tapahtunutta voi käydä läpi itselleen parhaalta tuntuvalla tavalla. Asian läpikäyminen voi olla muistelemista, puhumista, kirjoittamista tai musiikin kuuntelua. Käsittely vie paljon voimia ja on tärkeää antaa itselleen aikaa. Keskustelu ystävien tai läheisten sekä ammattilaisten ja vertaisten kanssa saattaa helpottaa surua ja ahdistusta.

Tapahtuneen käsittelyyn tyypillisesti liittyviä tuntemuksia:

  • tarve sanoittaa tunteitaan
  • menneisyyden muistelu ja nykyhetken vertailu menneeseen
  • suru menetetystä
  • voimakkaasti kuohahtelevat tunteet
  • ärtyneisyys
  • vetäytyminen sosiaalisista suhteista
  • muistin pätkiminen
  • vaikeus ajatella tulevaa
  • lisääntynyt halu saada tietoa aivovammoista, hoidosta ja kuntoutuksesta

Kohti sopeutumista

Kun tapahtunutta on käsitellyt ja aikaa on kulunut riittävästi, on mahdollista aloittaa uudelleen suuntautuminen ja tilanteeseen sopeutuminen. Tapahtuneen kanssa pystyy jo elämään, eikä se ole mielessä jatkuvasti.  Sopeutumiseen vaikuttaa vammautuneen tilanne ja muuttunut arki. Toiset voivat tarvita arkeen enemmän tukea, ja vammautuneen kuntoutus voi edetä vaihtelevasti. Jos kuntoutumisessa ja arjessa tulee eteen vastoinkäymisiä, voi myös läheisen sopeutuminen tilanteeseen vaikeutua.

Omista voimavaroista huolehtiminen korostuu tässä vaiheessa. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä saada vertaistukea ja olla yhteydessä muihin samassa tilanteessa oleviin henkilöihin. Myös tarve saada tietoa aivovammoista lisääntyy.

Järjestöjen kurssitoiminta ja sopeutumisvalmennus alkavat olla ajankohtaisia, sekä vammautuneelle että läheisille, noin yhden tai kahden vuoden kuluttua tapahtuneesta, jolloin sopeutuminen on jo alkanut. Kursseilla pääsee käsittelemään uuden elämäntilanteen aiheuttamia tunteita ja saa tärkeää tietoa arjesta aivovamman kanssa. Kursseilla pääsee myös tapaamaan muita samassa elämäntilanteessa olevia ja saa vertaistukea.

Sopeutumisen edetessä voi olla vaihtelevia tuntemuksia

  • tapahtuneen muuttuminen hiljalleen osaksi elämää
  • ajoittain, mutta yhä harvemmin pintaan nouseva suru ja tuska
  • ilon löytyminen elämään yhä enemmän
  • luottamus elämään palautuu
  • vertaistuen tarve kasvaa
  • lisätiedon tarve aivovammoista ja kuntoutuksesta kasvaa

@aivovammaliitto

Tilaa uutiskirje