Etusivu›Aivovammatietoa›Tutkimustietoa

Tutkimustietoa

Tälle sivulle on kerätty tutkimustietoa aivoista ja aivovammoista aiheittain:

  • Aivovammoista yleisesti
  • Aivovammojen esiintyvyys
  • Aivovammojen kustannukset
  • Aivovammojen diagnosointi
  • Aivovammautuneiden hoito ja kuntoutus
  • Aivovammautuneen ja hänen läheisensä tukeminen

Aivovammoista yleisesti

Ahman, S., Saveman, B. I., Styrke, J., Björnstig, U., & Stålnacke, B. M. (2013). Long-term follow-up of patients with mild traumatic brain injury: a mixed-method study. Journal of rehabilitation medicine, 45(8), 758–764.

https://doi.org/10.2340/16501977-1182 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa selvitettiin lievän aivovamman aiheuttamia pitkäaikaisia seurauksia, oireita, posttraumaattista stressiä ja aivovammautuneiden elämänlaatua, sekä mahdollisia eroja miesten ja naisten välillä. Viisi yleisintä oiretta olivat väsymys (53.4 %), huono muisti (52.5 %), päänsärky (50.9 %), turhautuminen (47.9 %) ja masennus (47.2 %). Osalla potilaista oli edelleen haitallisia niin fyysisiä, henkisiä kuin kognitiivisia jälkioireita ja seurauksia monilla eri elämänalueilla sekä 3 vuotta ja 11 vuotta vammautumisen jälkeen. Aivovamman saaneet kokivat myös yhteiskunnan ymmärtämättömyyden puutetta. Posttraumaattisella stressillä ei ollut suurta vaikutusta aivovammautuneen elämään enää kolmen vuoden kohdalla. Jälkioireet heikensivät aivovamman saaneiden elämänlaatua.

Airola, O. (2019). Elämänlaatu aivovamman jälkeen [pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto]. UTUPub Turun yliopiston julkaisuarkisto.

https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019111137640 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Tutkielmassa selvitettiin aivovamman jälkeistä elämänlaatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä olivat oireiden voimakkuus ja määrä, yleinen toimintakyky, psyykkinen terveys, fyysinen terveys sekä päätöksenteko ja riskinotto. Tulosten perusteella aivovamman kuntoutuksessa tulisi panostaa oireiden lievittämiseen, itsearvioidun psyykkisen ja fyysisen terveyden parantamiseen, sekä toimintakyvyn palauttamiseen oireiden mukaisen lääkityksen, neuropsykologisen kuntoutuksen, psykoterapeuttisen hoidon sekä fysio- ja toimintaterapian avulla.

Aivovammat. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Neurologisen yhdistys ry:n, Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae ry:n, Suomen Neurokirurgisen yhdistyksen, Suomen Neuropsykologisen yhdistyksen ja Suomen Vakuutuslääkärien yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020.

https://www.kaypahoito.fi/hoi18020 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Käypä hoito -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä.

Komulainen, K. (2018). Potilaan kokema terveyteen liittyvä elämänlaatu alle kuukausi traumaattisesta aivovammasta [pro gradu-tutkielma, Itä-Suomen yliopisto]. eRepo Itä-Suomen yliopiston julkaisuarkisto.

http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20180721 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Tutkielmassa selvitettiin terveyteen liittyvää elämänlaatua potilaan kokemana traumaattisen aivovamman jälkeen verrattuna muuhun väestöön sekä selvitettiin terveyteen liittyvään elämänlaatuun yhteydessä olevia tekijöitä. Tulosten perusteella aivovamman saaneiden elämänlaatu oli merkittävästi alhaisempi kuin verrokkiryhmällä. Elämänlaatuun olivat merkitsevästi yhteydessä sukupuoli, tupakointi ja alkoholin käyttö. Parhaimmiksi terveyteen liittyvän elämänlaadun ulottuvuuksiksi koettiin syöminen, puhuminen ja näkeminen.

Koskinen, S. (2013). Suositus aivovammapotilaan elämänlaadun ja yleisen toimintakyvyn arvioimiseksi. THL.Toimia.

https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201703315906 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Aivovamman saaneen henkilön yleisen toimintakyvyn ja elämänlaadun arvioinnissa suositellaan käytettäväksi kahta mittaria: QOLIBRI (Quality of Life after Brain Injury) ja GOSE (Glasgow Outcome Scale Extended). Molemmat mittarit soveltuvat käytettäviksi vaikeusasteeltaan erilaisten aivovammojen jälkitiloissa. QOLIBRI on vammautuneen itsensä täyttämä kyselylomake, joka tuo esiin henkilön oman kokemuksen. GOSE on ammattihenkilön täyttämä haastatteluun ja havaintoihin perustuva mittari, joka tunnistaa toimintakykyyn liittyvät ammattihenkilön havaittavissa olevat muutokset. Menetelmien avulla tavoitetaan useita toimintakyvyn ja elämänlaadun aihealueita, joita ei geneerisillä mittareilla tavoiteta, erityisesti moniin kognitiivisiin toimintoihin, vuorovaikutukseen, ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin suhteisiin sekä minään liittyviä alueita.

Maas, A. I. R., Menon, D. K., Manley, G. T., Abrams, M., Åkerlund, C., Andelic, N., Aries, M., Bashford, T., Bell, M. J., Bodien, Y. G., Brett, B. L., Büki, A., Chesnut, R. M., Citerio, G., Clark, D., Clasby, B., Cooper, D. J., Czeiter, E., Czosnyka, M., Dams-O’Connor, K., … InTBIR Participants and Investigators (2022). Traumatic brain injury: progress and challenges in prevention, clinical care, and research. The Lancet. Neurology, 21(11), 1004–1060.

https://doi.org/10.1016/S1474-4422(22)00309-X (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Aivovammat ovat yksi merkittävistä laajoja terveysongelmia ja kustannuksia aiheuttavista sairauksista. Lancet Neurology- komission päivitetty julkaisu käsittelee aivovammoihin liittyviä edistysaskeleita sekä uusia haasteita liittyen aivovammojen ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja tutkimukseen. Esimerkiksi aivovammojen syyt vaihtelevat matalan ja korkean tulotason maissa. Julkaisussa on nostettu ongelmaksi muun muassa se, että Euroopan maissa vain noin 10 % päivystyspoliklinikalta kotiutetuista lievän aivovamman saaneista saavat jatkoseurantaa. Tämän vuoksi lievän aivovamman jälkitiloja ei tunnisteta riittävästi. Tulevaisuudessa diagnostiikan tukena voitaisiin hyödyntää biomarkkereiden määrittämistä, etenkin lievien aivovammojen diagnosoinnissa.

Maas, A. I. R., Menon, D. K., Adelson, P. D., Andelic, N., Bell, M. J., Belli, A., Bragge, P., Brazinova, A., Büki, A., Chesnut, R. M., Citerio, G., Coburn, M., Cooper, D. J., Crowder, A. T., Czeiter, E., Czosnyka, M., Diaz-Arrastia, R., Dreier, J. P., Duhaime, A. C., Ercole, A., … InTBIR Participants and Investigators (2017). Traumatic brain injury: integrated approaches to improve prevention, clinical care, and research. The Lancet. Neurology, 16(12), 987–1048.

https://doi.org/10.1016/S1474-4422(17)30371-X (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Julkaisu käsittelee Lancet Neurology- komission esiin tuomia haasteita ja tutkimusaukkoja liittyen muun muassa aivovammojen hoitoon, esiintyvyyteen ja diagnostiikkaan. Noin 50 miljoonaa ihmistä saa jonkin asteisen aivovamman vuosittain kansainvälisesti, minkä vuoksi kansainvälinen tutkimusyhteistyö on tärkeää. Aivovammat ovat merkittävä nuorten aikuisten kuolinsyy kansainvälisesti sekä merkittävä ennenaikaisten kuolemien ja pysyvien vammojen aiheuttaja kaikissa ikäryhmissä, erityisesti matalan tulotason maissa. Aivovammat aiheuttavat karkean arvion mukaan 400 miljardin dollarin vuotuiset kustannukset maailmanlaajuisesti. Aivovammojen esiintyvyyttä, kuolemantapauksia ja kustannuksia koskevat tiedot ovat puutteellisia ja hoidossa sekä hoitoketjuissa on paljon maakohtaisia eroja. Etenkin lievien aivovammojen ja niiden jälkitilojen tunnistamiseen tarvitaan parempia toimintamalleja. Aivovammojen maailmanlaajuiset haasteet vaativat globaalia yhteistyötä ja tutkimuskulttuurin muutosta.

Maresca, G., Lo Buono, V., Anselmo, A., Cardile, D., Formica, C., Latella, D., Quartarone, A., & Corallo, F. (2023). Traumatic Brain Injury and Related Antisocial Behavioral Outcomes: A Systematic Review. Medicina (Kaunas, Lithuania), 59(8), 1377.

https://doi.org/10.3390/medicina59081377 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla. 

Tutkimuksessa selvitettiin aivovamman jälkeistä aggressiivisen ja antisosiaalisen käytöksen esiintyvyyttä ja niihin liittyviä erityispiirteitä. Aivovammautuneiden aggressiiviseen ja rikolliseen käyttäytymiseen olivat yhteydessä muun muassa vamman syy, ympäristötekijät, psykososiaaliset tekijät, persoonallisuus sekä vammautuneen ikä. Etenkin nuorella iällä saatu pään vamma voi olla syynä väkivaltaiseen käyttäytymiseen, tarkkaavaisuushäiriöihin sekä alkoholi- ja päihdeongelmiin, minkä vuoksi aivovamman jälkitilojen tunnistaminen ja varhainen puuttuminen mahdollisiin käytöshäiriöihin sekä monipuolinen kuntoutus on tärkeää.

Mikolic, A., Groeniger, J. O., Zeldovich, M., Wilson, L., van Lennep, J. R., van Klaveren, D., Polinder, S., & Collaborative European Neuro Trauma Effectiveness Research in Traumatic Brain Injury (CENTER-TBI) Participants and Investigators (2021). Explaining Outcome Differences between Men and Women following Mild Traumatic Brain Injury. Journal of neurotrauma, 38(23), 3315–3331.

https://doi.org/10.1089/neu.2021.0116 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa selvitettiin sukupuolten välisiä eroja Glasgow Outcome Score Extended- (yleisen toimintakyvyn mittari) ja HRQoL- (terveyteen liittyvä elämänlaatu) mittareiden tuloksissa, sekä sukupuolten välisiä eroja mielenterveydessä ja aivotärähdyksen jälkeisissä oireissa, kuusi kuukautta vammautumisen jälkeen. Aikaisemmassa tutkimuksessa oli todettu, että naisilla tulokset yleisen toimintakyvyn, elämänlaadun ja mielenterveyden osalta olivat miehiä heikompia. Tuloksien syitä selvitettiin peilaamalla aikaisempaan psykiatriseen historiaan, sukupuoleen liittyviin sosiodemografisiin muuttujiin (asuminen yksin, asuminen lasten kanssa, koulutus- ja työllisyystilanne) sekä hoitopolkuihin. Aikaisemmat mielenterveysongelmat olivat riskitekijä huonommille tuloksille lievän aivovamman jälkeen ja selittivät osittain naisten huonompia tuloksia. Erot sosiodemografisissa muuttujissa tai erot hoitopolkujen välillä eivät selittäneet eroja sukupuolten välillä.

Pöysti, L. & Olkonen, S. (2013). Kypärä suojaa työmatkapyöräilijää aivovammoilta. Suomen Työterveyslääkäriyhdistys r.y. Työterveyslääkäri, 31(3), 51–53.

www.terveysportti.fi (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin lukeminen vaatii tunnukset verkkopalveluun).

Vuosittain Suomessa loukkaantuu noin 30 000 pyöräilijää. Yleisimmät vammat kohdistuvat raajoihin. Pyöräilytapaturmista suurin osa on kaatumisia, mutta etenkin törmäykset moottoriajoneuvojen kanssa aiheuttavat usein vakavampia seurauksia. Kypärän käyttö on osoittautunut tehokkaaksi suojakeinoksi, ja ilman kypärää ajavilla on moninkertainen päävammariski kypärää käyttäjiin verrattuna. Kypärävelvoite astui voimaan Suomessa vuonna 2003, ja sen myötä kypärän käyttöaste on kasvanut. Vuosien 2005–2011 aikana kuoli 170 pyöräilijää, joista 142 ei käyttänyt kypärää. Nykyään noin neljäsosalla pyöräilijöistä on kypärä päässään. Kypärän käytön toivotaan lisääntyvän erityisesti työmatkaliikenteessä, ja työnantajat voivat kannustaa tähän tarjoamalla mahdollisuuksia hankkia laadukkaita kypäriä edullisesti. Vaikka kypärän käyttö on tärkeää, pyöräilytapaturmien ehkäisemiseksi tulisi myös kiinnittää huomiota liikennesääntöjen noudattamiseen ja näkyvyyteen liikenteessä.

Timonen, M., Miettunen, J., Hakko, H., Zitting, P., Veijola, J., von Wendt, L., & Räsänen, P. (2002). The association of preceding traumatic brain injury with mental disorders, alcoholism and criminality: the Northern Finland 1966 Birth Cohort Study. Psychiatry research, 113(3), 217–226.

https://doi.org/10.1016/S0165-1781(02)00269-X (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin lukeminen vaatii tunnukset verkkopalveluun).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli testata hypoteesia, jonka mukaan lapsuudessa tai nuoruudessa saatu aivovamma liittyy aikuisiän psykiatrisiin häiriöihin, runsaaseen alkoholin käyttöön ja rikolliseen käyttäytymiseen. Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Suomen syntymäkohorttia (n=12 058), jossa osallistujia seurattiin 31 vuoden ikään asti. Tutkimusta varten kerättiin myös tiedot mielenterveyshäiriöistä, päihdeongelmista ja rikosrekisteristä. Tutkimusaineisto koostui lopulta 5589 miehestä ja 5345 naisesta. Tutkimuksen mukaan lapsuudessa tai nuoruudessa saatu aivovamma kaksinkertaisti riskin mielenterveyshäiriöiden kehittymiseen. Aivovamma oli miehillä merkittävästi yhteyksissä myöhempiin mielenterveyshäiriöihin, joihin liittyi samanaikaisesti rikollista käytöstä. Tulokset tukevat aikaisemmin todettua yhteyttä aivovammojen ja psykiatrisen sairastavuuden välillä, mikä tulisi ottaa huomioon psykiatristen potilaiden hoidossa.

Vartiainen, M. (2020). Sport related concussion multidomain evaluation methods in professional ice-hockey [Doctoral dissertation, University of Helsinki]. HELDA University of Helsinki Open Reporitory.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6143-7 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin urheilussa tapahtuvien aivotärähdysten arvioinnissa käytettäviä monialaisia tutkimusmenetelmiä 16–40-vuotiailla suomalaisilla ammattijääkiekkoilijoilla. Lisäksi väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin uudenlaisen motoris-kognitiivisen testistön (MotCoTe) käytettävyyttä, sekä aivotärähdyksen jälkeisiä muutoksia reaktioajoissa ja tasapainon hallinnassa.

Wilson, L., Horton, L., Kunzmann, K., Sahakian, B. J., Newcombe, V. F., Stamatakis, E. A., von Steinbuechel, N., Cunitz, K., Covic, A., Maas, A., Van Praag, D., Menon, D., & CENTER-TBI participants and investigators (2020). Understanding the relationship between cognitive performance and function in daily life after traumatic brain injury. Journal of neurology, neurosurgery, and psychiatry, jnnp-2020-324492. Advance online publication.

https://doi.org/10.1136/jnnp-2020-324492 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa selvitettiin kognitiivisen suorituskyvyn ja toiminnallisten tulosten välistä yhteyttä aivovamman saaneilla potilailla 6 kuukautta vammautumisen jälkeen. Tutkimukseen osallistui 1554 eri asteisen aivovamman saanutta henkilöä. Tarkoituksena oli tutkia kognitiota eri toimintakyvyn tasoilla ja tunnistaa vammaisuuteen liittyvät osa-alueet. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että prosessointinopeudella on vahvin yhteys toiminnalliseen tulokseen. Prosessointinopeuden lisäksi oppiminen ja muisti sekä huomioinnin osa-alueet olivat yhteydessä toiminnalliseen tulokseen.

Zetterberg, H., Winblad, B., Bernick, C., Yaffe, K., Majdan, M., Johansson, G., Newcombe, V., Nyberg, L., Sharp, D., Tenovuo, O., & Blennow, K. (2019). Head trauma in sports – clinical characteristics, epidemiology and biomarkers. Journal of internal medicine, 285(6), 624–634.

https://doi.org/10.1111/joim.12863 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Katsaus käsittelee kontaktiurheilulajeissa syntyneiden toistuvien päähän kohdistuneiden iskujen, lievän aivovamman ja kroonisten neurologisten oireiden välisiä yhteyksiä. Katsauksen mukaan on mahdollista, että toistuvat päähän kohdistuvat iskut lisäävät riskiä kroonisille neurologisille oireille ja krooniselle traumaperäiselle enkefalopatialle. Tulevaisuudessa diagnostiikassa voitaisiin hyödyntää biomarkkereita.

Aivovammojen esiintyvyys

Alaranta, H., Koskinen, S. & Turkka, J. (2002). Tapaturmainen aivovaurio ei ole harvinainen. Lääkärilehti, 47(57), 4801–4804.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/tapaturmainen-aivovaurio-ei-ole-harvinainen/#reference-7 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa selvitettiin hoitoilmoitusrekisteritietojen perusteella aivovamman saaneiden henkilöiden lukumäärää ja taustatietoja. Vuosien 1991–2000 välillä sairaalahoitoa vaatineen aivovamman sai ensimmäistä kertaa noin 5000 henkilöä vuodessa, joista miehiä oli noin 60 %. Koko väestön aivovammojen insidenssi oli 102/100 000. Kaksi kolmasosaa vammoista oli syntynyt kaatumisen tai putoamisen seurauksena. Liikenteen aiheuttamia oli 20 % vammoista. 33 % aivovamman aiheuttaneista tapaturmista syntyi kotona.

Brazinova, A., Rehorcikova, V., Taylor, M. S., Buckova, V., Majdan, M., Psota, M., Peeters, W., Feigin, V., Theadom, A., Holkovic, L., & Synnot, A. (2021). Epidemiology of Traumatic Brain Injury in Europe: A Living Systematic Review. Journal of neurotrauma, 38(10), 1411–1440.

https://doi.org/10.1089/neu.2015.4126 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Brazinova ym. (2021) tekemässä katsauksessa oli mukana 22 maakohtaista tutkimusta ja 44 tutkimusta, jotka käsittelivät aivovammojen ilmaantuvuutta paikallisesti tai sairaanhoitopiireittäin. Aivovammojen esiintyvyys vaihteli maakohtaisissa tutkimuksissa 47,3/100 000 henkilöä vuodessa ja 694/100 000 henkilöä vuodessa välillä. Paikallisissa tutkimuksissa esiintyvyys vaihteli välillä 83,3/100 000–849/100 000 henkilöä vuodessa. Aivovammoihin kuolleiden määrä vaihteli myös: 9–28,1/100 000 (maakohtaiset tutkimukset) ja 3,3–24,4/100 000 (paikalliset tutkimukset). Katsauksessa oli mukana 7 suomalaista tai suomen väestöä koskettavaa tutkimusta.

GBD 2016 Traumatic Brain Injury and Spinal Cord Injury Collaborators (2019). Global, regional, and nation-al burden of traumatic brain injury and spinal cord injury, 1990-2016: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2016. The Lancet. Neurology, 18(1), 56–87.

https://doi.org/10.1016/S1474-4422(18)30415-0 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aivovammojen ja selkäydinvammojen esiintyvyyttä ja vammaan liittyviä elinvuosia eri maissa, sekä vertailla vuosien 1990 ja 2016 välisiä eroja. Vuonna 2016 globaalisti esiintyi 27,8 miljoonaa uutta aivovammatapausta ja 930 000 selkäydinvammatapausta. Ikävakioitu esiintyvyysluku oli aivovammojen osalta 369/100 000 ja selkäydinvammojen osalta 13/100 000. Vuonna 2016 aivovammojen kokonaislukumäärä oli 55,5 miljoonaa tapausta ja selkäydinvammojen 27,4 miljoonaa tapausta vuodessa. Aivovammojen määrässä nähtiin vuoteen 1990 verrattuna 8,4 % nousu, kun taas selkäydinvammojen esiintyvyys pysyi lähes samana.

Kannus, P., Niemi, S., Parkkari, J., Mattila, V., & Sievänen, H. (2020). Fall-induced hospital-treated traumatic brain injuries among elderly Finns in 1970-2017. Archives of gerontology and geriatrics, 86, 103958.

https://doi.org/10.1016/j.archger.2019.103958 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin lukeminen vaatii tunnukset verkkopalveluun).

Kannus ym. (2020) tutkivat, vuosien 1970–2017 välillä sattuneita, kaatumisiin liittyviä aivovammoja iäkkäämmillä Suomalaisilla. Mukaan otettiin kaatumiset tai putoamiset alle yhdestä metristä, jotka olivat sattuneet 80 vuotta täyttäneille tai vanhemmille suomalaisille, ja joiden seurauksena oli syntynyt aivovamma. Vuonna 1970 tapauksia oli yhteensä 85 (60 naista ja 25 miestä) ja vuonna 2017 tapauksia oli 2613 (1622 naista ja 991 miestä). Ikävakioidut ilmaantumisluvut nousivat vuodesta 1970 vuoteen 2017. Naisten osalta luvut olivat vuonna 1970 167,9/100 000 ja vuonna 2017 800,4/100 000. Miesten osalta vastaavat luvut olivat vuonna 1970 176,8/100 000 ja vuonna 2017 927,3/100 000. Naisten osalta ilmaantuvuus nousi 377 % ja miesten osalta 424 %. Lisääntyneen esiintyvyyden taustalla voi olla muun muassa se, että nykypäivänä vanhukset elävät pidempään useiden kroonisten sairauksien kanssa, jotka lisäävät riskiä kaatumisille.

Kannus, P., Palvanen, M., Niemi, S., Parkkari, J., Natri, A., Vuori, I., & Järvinen, M. (1999). Increasing number and incidence of fall-induced severe head injuries in older adults: nationwide statistics in Finland in 1970-1995 and prediction for the future. American journal of epidemiology, 149(2), 143–150.

https://doi.org/10.1093/oxfordjournals.aje.a009780 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Kannus ym. (1999) tutkivat 60-vuotta täyttäneiden tai vanhempien kaatumisiin/putoamisiin liittyviä vaikeita aivovammoja vuosien 1970–1995 välillä. Vaikeiden aivovammojen kokonaismäärä ja esiintyvyys kasvoivat huomattavasti vuosien 1970 ja 1995 välillä. Vuonna 1970 näiden aivovammojen kokonaismäärä oli 554 tapausta ja esiintyvyys 85/100 000, kun taas vuonna 1995 kokonaismäärä oli 1 393 tapausta ja esiintyvyys 144/100 000.

Koskinen, S., & Alaranta, H. (2008). Traumatic brain injury in Finland 1991-2005: a nationwide register study of hospitalized and fatal TBI. Brain injury, 22(3), 205–214.

https://doi-org.pc124152.oulu.fi:9443/10.1080/02699050801938975 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin voi ostaa luettavaksi verkkosivuilta).

Koskinen & Alaranta tutkivat vuonna 2008 sairaalahoitoa vaatineiden sekä kuolemaan johtaneiden aivovammojen esiintyvyyttä Suomessa vuosien 1991–2005 välillä. Sairaalahoitoa vaatineiden aivovammojen esiintyvyys oli 101/100 000 ja kuolleisuus 18,1/100 000. Suurin osa aivovammoista johtui kaatumisista. Iäkkäämpien sairaalahoitojaksot olivat 6,8 kertaa pidempiä nuorempiin verrattuna, ja 54 % potilaista tarvitsi vähintään ajoittaista hoitoa sairaalasta kotiin päästyään.

Mäntykoski, T., Iverson, G. L., Renko, J., Kataja, A., Öhman, J., & Luoto, T. M. (2019). Violence-related traumatic brain injury. Brain injury, 33(8), 1045–1049.

https://doi.org/10.1080/02699052.2019.1606442 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin voi ostaa luettavaksi verkkosivuilta).

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ainutlaatuisia ominaisuuksia väkivallan aiheuttamiin aivovammoihin liittyy. Väkivallan seurauksena aivovamman saaneita (n=222) verrattiin potilaisiin, jotka olivat saaneet aivovamman muusta syystä (n=2801). Nuoret aikuiset miehet, joilla on aikaisempia mielenterveysongelmia ja kroonista alkoholin käyttöä, ovat alttiimpia saamaan aivovamman väkivallan seurauksena. Tapauksiin liittyi usein alkoholin liikakäyttöä.

Nguyen, R., Fiest, K. M., McChesney, J., Kwon, C., Jette, N., Frolkis, A. D., . . . Gallagher, C. (2016). The International Incidence of Traumatic Brain Injury: A Systematic Review and Meta-Analysis. Canadian journal of neurological sciences, 43(6), 774-785.

https://doi.org/10.1017/cjn.2016.290 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksen avulla selvitettiin aivovammojen maailmanlaajuista esiintyvyyttä. Tutkimuksen tuloksena huomattiin, että esiintyvyys vaihtelee laajasti maiden välillä. Kaikkia ikäryhmiä käsittävä maailmanlaajuinen esiintyvyysluku oli 295/100 000. Tutkimuksessa todettiin, että esiintyvyys vaihteli katsauksen tutkimuksissa 96,2–1266/100 000 välillä. Syynä tähän on muun muassa se, että vaikka aivovammat ovat laaja-alainen lääketieteellinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen ongelma maailmanlaajuisesti, edelleen etenkin lievien aivovammojen raportoinnissa on puutteita ja eroavaisuuksia. Tämän takia aivovammojen ilmaantuvuusluvut eroavat toisistaan paljonkin tutkimusten välillä.

Peeters, W., van den Brande, R., Polinder, S., Brazinova, A., Steyerberg, E. W., Lingsma, H. F., & Maas, A. I. (2015). Epidemiology of traumatic brain injury in Europe. Acta neurochirurgica, 157(10), 1683–1696.

https://doi.org/10.1007/s00701-015-2512-7 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa kuvailtiin traumaattisen aivovamman epidemiologiaa Euroopassa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena katsauksena. Katsaukseen valituissa tutkimuksissa esiintyi suurta vaihtelua tapauksen määrittämisen välillä. Putoamiset ja liikenneonnettomuudet olivat kaksi yleisintä syytä aivovammoille, joista putoamisia raportoitiin useammin kuin liikenneonnettomuuksia. Useimmissa tutkimuksissa aivovammojen ilmaantuvuus oli korkein vanhimmassa ikäryhmässä. Kokonaisilmaantuvuus sairaalahoitoa vaativien aivovammojen osalta oli 262/100 000.

Posti, J. P., Sipilä, J. O. T., Luoto, T. M., Rautava, P., & Kytö, V. (2020). A decade of geriatric traumatic brain injuries in Finland: population-based trends. Age and ageing, 49(5), 779–785.

https://doi.org/10.1093/ageing/afaa037 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Posti ym. (2020) tutkivat 70 vuotta täyttäneiden suomalaisten aivovammoihin liittyviä trendejä, kuten sairaalajaksojen määrää ja keskimääräisiä hoitoaikoja, kuolemantapauksia sekä neurokirurgisten toimenpiteiden määrää vuosien 2004–2014 välillä. Tuona ajanjaksona aivovammoihin liittyviä sairaalakäyntejä oli 20 259, joista 48,9 % koski miehiä. Vuosittainen kasvu sairaalakäyntien määrässä oli 2,9 %. Miesten aivovammoihin liittyvä sairaalakuolleisuus väheni vuosittain 2,2 %. Neurokirurgisten toimenpiteiden tarve väheni 1,1 % vuosittain. Myös sairaalajaksojen pituus lyheni vuosittain 2,5 %.

Posti, J. P., Sankinen, M., Sipilä, J. O. T., Ruuskanen, J. O., Rinne, J., Rautava, P., & Kytö, V. (2019). Fatal traumatic brain injuries during 13 years of successive alcohol tax increases in Finland – a nationwide population-based registry study. Scientific reports, 9(1), 5419.

https://doi.org/10.1038/s41598-019-41913-8 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Posti ym. (2019) selvittivät, miten alkoholiveron nostaminen on vaikuttanut alkoholinkäyttöön ja siitä johtuvien kuolemaan johtaneiden aivovammojen esiintyvyyteen. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 2004–2016 aikana kansallisista tietokannoista, kaikkien 16-vuotta täyttäneiden tai tätä vanhempien suomalaisten osalta. Tänä aikana oli 325 514 kuolemaa, joista 12 110 liittyi aivovammoihin. Alkoholin kokonaiskulutus väheni noin 1,2 % vuosittain ja kuolemaan johtaneiden aivovammojen esiintyvyys väheni miehillä 4,3 % ja naisilla 2,4 % vuosittain. Alkoholiveron nostamisella oli selkeä yhteys kuolemaan johtaneiden aivovammojen esiintyvyyteen.

Raj, R., Bendel, S., Reinikainen, M., Hoppu, S., Luoto, T., Ala-Kokko, T., Tetri, S., Laitio, R., Koivisto, T., Rinne, J., Kivisaari, R., Siironen, J., & Skrifvars, M. B. (2016). Traumatic brain injury patient volume and mortality in neurosurgical intensive care units: a Finnish nationwide study. Scandinavian journal of trauma, resuscitation and emergency medicine, 24(1), 133.

https://doi.org/10.1186/s13049-016-0320-6 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida yhteyttä viiden eri neurokirurgisen teho-osaston potilasmäärien ja kuuden kuukauden kuolleisuuden välillä. Tutkimusta varten kerättiin tiedot viidestä suomalaisesta yliopistosairaalasta vuosien 2009–2012 aikana hoidettujen aivovammapotilaiden osalta. Osastojen aivovammapotilaiden määrä vaihteli 61:stä 206:een potilasta vuodessa. Tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä vuotuisen aivovammapotilaiden määrän ja kuuden kuukauden kuolleisuuden välillä.

Aivovammojen kustannukset

Chen, A., Bushmeneva, K., Zagorski, B., Colantonio, A., Parsons, D., & Wodchis, W. P. (2012). Direct cost associated with acquired brain injury in Ontario. BMC neurology, 12, 76.

https://doi.org./10.1186/1471-2377-12-76 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Kanadalaisen tutkimuksen tavoitteena oli määrittää aivovammapotilaiden julkisen terveydenhuollon suoria kustannuksia ensimmäisestä sairaalakäynnistä kolme vuotta eteenpäin. Kustannukset sisälsivät akuutin hoidon, hoidon päivystysosastolla, kuntoutuksen, jatkohoidon, kotihoitopalvelut ja lääkärikäynnit. Tutkimuksen mukaan keskimääräiset kustannukset ensimmäisen vuoden jälkeen sairastumisesta olivat traumaattisen aivovamman saaneilla 32 132 dollaria ja ei-traumaattisen aivovamman saaneilla 38 018 dollaria aivovammautunutta kohden.

Joelsson, P., Tenovuo, O. & Tuominen, R. (2011). Aivovammojen aiheuttamat hoitokustannukset ja tuotannonmenetykset. Lääkärilehti, 66(38), 2771–2775.

www.lääkärilehti.fi (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin lukeminen vaatii tunnukset verkkopalveluun).

Joelsson ym. (2011) tutkivat aivovammojen aiheuttamia hoitokustannuksia ja tuotannonmenetyksiä. Sairaalahoidon kustannuksiin vaikuttavat muun muassa aivovamman vaikeusaste ja aivovamman tyyppi. Aivovammapotilaan sairaalahoito maksoi keskimäärin 9 937 euroa henkilöä kohden, mikä tekee noin 50 miljoonan euron vuosittaiset hoitokustannukset keskussairaaloissa. Ennenaikaiset eläkkeelle siirtymiset aiheuttivat puolestaan laskentatavasta riippuen 620 000–810 000 euron tuotannonmenetykset henkilöä kohden. Ennenaikaiset eläköitymiset aiheuttavat siten 470–760 miljoonan euron lisäkustannukset vuosittain. Edellä mainittujen lisäksi kustannuksia aiheutuu muun muassa muista terveydenhuollon hoitopaikoista, kuten aluesairaaloista, terveyskeskuksista ja kuntoutuslaitoksista, sairauspoissaoloista ja leikkauskomplikaatioista

Morris, S., Ridley, S., Lecky, F. E., Munro, V., & Christensen, M. C. (2008). Determinants of hospital costs associated with traumatic brain injury in England and Wales. Anaesthesia, 63(5), 499–508.

https://doi.org/10.1111/j.1365-2044.2007.05432.x (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa selvitettiin yli 18-vuotiaiden traumaperäisen aivovamman saaneiden potilaiden akuuttihoidon kustannuksia Englannissa ja Walesissa tammikuun 2000 ja joulukuun 2005 välillä. Englantilaisen ja Walesilaisen tutkimuksen mukaan suorat sairaanhoitokulut olivat 15 462 puntaa aivovammautunutta kohden. Kustannusten suuruuteen oli yhteydessä muun muassa potilaan ikä, rintakehän, selkärangan ja alaraajojen liitännäisvammat ja tajunnantaso.   

Raj, R., Bendel, S., Reinikainen, M., Hoppu, S., Luoto, T., Ala-Kokko, T., Tetri, S., Laitio, R., Koivisto, T., Rinne, J., Kivisaari, R., Siironen, J., Higgins, A., & Skrifvars, M. B. (2018). Temporal Trends in Healthcare Costs and Outcome Following ICU Admission After Traumatic Brain Injury. Critical care medicine, 46(4), e302–e309.

https://doi.org/10.1097/CCM.0000000000002959 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Rahul ym. (2018) tutkivat aivovamman aiheuttamia kustannuksia ensimmäisen vuoden ajalta vammautumisesta vuosien 2003–2013 aikana. Mukana oli 3 051 potilasta. Kustannuksissa otettiin huomioon hoitokustannukset yliopistosairaalassa ja kuntoutusyksiköissä, sekä sosiaaliturvakustannukset. Kustannukset on ilmaistu Yhdysvaltain dollareina vuoden 2013 kurssin mukaan. Yhtä aivovammautunutta kohden syntyi ensimmäisen vuoden ajalta keskimäärin 39 809 dollarin (36 595 €) kustannukset. Kokonaiskustannukset näiden 3051 potilaan osalta ensimmäisen vuoden aikana olivat yhteensä noin 122 miljoonaa dollaria (noin 112 milj. €). Kustannuksista 44 % koostui yliopistosairaalan hoitokuluista, 42 % kuntoutusyksikön kuluista ja 14 % sosiaaliturvakuluista. Tarkastelujakson aikana kustannukset vähenivät keskimäärin 740 dollaria vuodessa (680 €). Yliopistosairaalan hoitokulut kasvoivat keskimäärin 290 dollaria vuodessa ja kuntoutusyksiköiden kulut vähenivät keskimäärin 1 107 dollaria (noin 1000 €) vuodessa. Sosiaaliturvakustannuksissa ei ollut merkittävää muutosta vuosien aikana. Vuosien aikana lievien aivovammojen ja iäkkäämpien aivovamman saaneiden osalta havaittiin kulujen vähentymistä, mikä johtui vähentyneistä kuntoutuskuluista.

Tuominen, R., Joelsson, P., & Tenovuo, O. (2012). Treatment costs and productivity losses caused by traumatic brain injuries. Brain injury, 26(13–14), 1697–1701.

https://doi.org/10.3109/02699052.2012.722256 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin voi ostaa luettavaksi verkkosivuilta).

Tutkimuksessa selvitettiin aivovammojen aiheuttamia hoitokustannuksia ja tuotannonmenetyksiä. Tutkimuksen mukaan keskimääräiset potilaskohtaiset hoitokustannukset olivat 5429 euroa, leikkauskustannukset 1600 euroa ja muut hoitokustannukset 3651 euroa. Vaikeiden aivovammojen hoitokustannukset olivat lievempiä tapauksia merkittävästi korkeammat. Ennenaikaiselle eläkkeelle aivovammautunutta kohden olivat 1,19 miljoonaa euroa.

Aivovammojen diagnosointi

Fang, C., Pan, Y., Zhao, L., Niu, Z., Guo, Q., & Zhao, B. (2022). A Machine Learning-Based Approach to Predict Prognosis and Length of Hospital Stay in Adults and Children With Traumatic Brain Injury: Retrospective Cohort Study. Journal of medical Internet research, 24(12), e41819.

https://doi.org/10.2196/41819 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Fang ym. (2022) tutkivat uusimpien koneoppimisalgoritmien ja -mallien hyödyntämistä aivovammautuneen Glasgow Outcome Scale-tuloksen ja sairaalahoidon keston ennustamisessa. Glasgow Outcome Scale (GOS) on kansainvälisesti käytetty mittari, joka kuvaa aivovammautuneen toipumisastetta. Suosituksena on, että GOS- pisteytys tehtäisiin 3 kk, 6 kk ja 12 kk kohdalla vammautumisesta. Tutkimustulosten mukaan tarkimpien koneoppimismallien avulla pystyttiin ennustamaan Glascow Outcome Scalen-tulos hieman yli 90 % tarkkuudella. Käytetyt mallit pystyivät ennustamaan myös sairaalassaolon pituutta melko luotettavasti.

Levin, H. S., & Diaz-Arrastia, R. R. (2015). Diagnosis, prognosis, and clinical management of mild traumatic brain injury. The Lancet. Neurology, 14(5), 506–517.

https://doi.org /10.1016/S1474-4422(15)00002-2 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin lukeminen vaatii tunnukset verkkopalveluun).

Katsauksessa arvioidaan kuvantamismenetelmien ja biomarkkereiden hyödyntämistä aivovammojen diagnostiikassa sekä niiden merkitystä aivovammojen diagnostiikalle ja kliiniselle päätöksenteolle. Katsauksessa käsitellään lisäksi lievän aivovamman patofysiologiaa ja siihen liittyviä sekundäärisiä oireita. Eriävät näkemykset lievän aivovamman määritelmästä ja vähäinen puute toistuvien lievien aivovammojen seurauksista ja pitkäaikaisvaikutuksista ovat muun muassa aiheita, joista tulevaisuudessa tulisi päästä yhteisymmärrykseen ja saada lisää tutkimustietoa.

Luoto, T. (2020). Lievä aivovamma – diagnostinen haaste. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Duodecim-lehti, 136(6), 617–624.

https://www.duodecimlehti.fi/duo15473 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Lievien aivovammojen diagnostiikka aiheuttaa haasteita. Perusteellisella akuuttiarvioinnilla ja löydösten kirjaamisella on ratkaiseva rooli täsmällisen diagnoosin, jatkohoidon ja potilaan oikeusturvan kannalta. Kliinisten aivovammalöydösten subjektiivisen luonteen, sekoittavien tekijöiden sekä nykyisen aivokuvantamisen teknisten ja metodologisten rajallisuuksien vuoksi aukotonta diagnostiikkaa on mahdoton saavuttaa. Tulevaisuudessa kuvantamistekniikoiden kehittyessä ymmärrys aivojen rakenteellisten vaurioiden ja toiminnallisten muutosten välisestä yhteydestä todennäköisesti paranee. Kehittyneempi kuvantamisinformaatio tulee edesauttamaan objektiivisten mittareiden kehittämistä aivovamman vakavuuden ja potilaan toipumismahdollisuuksien arvioimiseksi. Veren merkkiaineet ovat yksi lupaava tutkimusalue, joka syventää tietämystä aivovammojen aiheuttamista solutason muutoksista.

Luoto, T. & Tenovuo, O. (2016). Pohjoismainen hoitosuositus avuksi pään vammojen arviointiin. Lääkärilehti, 71(41), 2584–2586. https://www.researchgate.net/publication/309195898_Pohjoismainen_hoitosuositus_avuksi_paan_vammojen_arviointiin (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Uutena diagnostiikan apuvälineenä pohjoismaiseen hoitosuositukseen on sisällytetty laskimoverestä mitattava S100B-pitoisuus, jonka on todettu ennustavan tapaturmaisia kallonsisäisiä kuvantamislöydöksiä sekä neurokirurgisten interventioiden tarvetta pään vamman jälkeen. Suosituksen käyttöönottoa voidaan suositella myös Suomessa.

Posti, J. & Luoto, T. (2019). Parempaa aivovammapotilaiden diagnostiikkaa ja hoitoa verikokeen avulla? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Duodecim-lehti, 135(9), 805–807.

https://www.duodecimlehti.fi/duo14894 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Verestä mitattavat aivovammamerkkiaineet (jatkossa biomarkkerit) tekevät tuloaan arkipäivän lääketieteeseen. Yhdysvaltojen lääkevalvontaviranomainen (FDA) hyväksyi vuonna 2018 ensimmäisen testin aivovammapotilaiden kuvantamistarpeen seulontaan. Vuosikymmenien tutkimuksen ja odotuksen jälkeen biomarkkerit tuovat lähivuosina aivovammojen arviointiin toivottua objektiivisuutta.

Raj, R., Wennervirta, J. M., Tjerkaski, J., Luoto, T. M., Posti, J. P., Nelson, D. W., Takala, R., Bendel, S., Thelin, E. P., Luostarinen, T., & Korja, M. (2022). Dynamic prediction of mortality after traumatic brain inju-ry using a machine learning algorithm. NPJ digital medicine, 5(1), 96.

https://doi.org/10.1038/s41746-022-00652-3 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Raj ym. (2022) tutkivat tekoälyalgoritmin luotettavuutta aivovammapotilaiden kuolleisuusriskin arvioinnissa. Tutkimusta varten laadittiin tekoälyalgoritmi, jonka aineistona oli 686 neljän eri sairaalan teho-osastolla hoidetun aivovammapotilaan tiedot. Tietojen avulla luotiin malli, jonka avulla pyrittiin ennustamaan 30 päivän kuolleisuutta. Algoritmia testattiin ruotsalaisen ja amerikkalaisen tietokanan potilaisiin. Algoritmi ennusti 30 päivän kuolleisuuden 90 % tarkkuudella ruotsalaisen tietokannan potilaiden kohdalla ja 76 % tarkkuudella amerikkalaisen tietokannan potilaiden kohdalla.

Tenovuo, O., Diaz-Arrastia, R., Goldstein, L. E., Sharp, D. J., van der Naalt, J., & Zasler, N. D. (2021). As-sessing the Severity of Traumatic Brain Injury-Time for a Change? Journal of clinical medicine, 10(1), 148.

https://doi-org.pc124152.oulu.fi:9443/10.3390/jcm10010148 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Artikkelissa tuodaan esille, kuinka nykyiset työkalut aivovamman vaikeusasteen arvioimiseen ovat puutteelliset ja millaisia virhelähteitä niihin liittyy. Näennäisen vaikeusasteluokituksen antaminen potilaalle johtaa usein sekaannuksiin ja ongelmiin. Tulevaisuudessa vaikeusasteen arvioinnin sijaan, voitaisiin käyttää riskiarviota, joka ottaisi paremmin huomioon tiedot, joita tarvitaan hoitoennusteen luomiseen sekä hoidon ja kuntoutustarpeen määrittämiseen.

Thanellas, A., Peura, H., Lavinto, M., Ruokola, T., Vieli, M., Staartjes, V. E., Winklhofer, S., Serra, C., Regli, L., & Korja, M. (2023). Development and External Validation of a Deep Learning Algorithm to Identify and Localize Subarachnoid Hemorrhage on CT Scans. Neurology, 100(12), e1257–e1266.

https://doi.org/10.1212/WNL.0000000000201710 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Thanellas ym. (2023) tutkivat tekoälyn kykyä ja luotettavuutta subaraknoidaalivuodon (SAV) tunnistamisessa tietokonetomografia kuvista. Tekoäly tunnisti aineistona käytetystä 1300:sta pään tietokonetomografiakuvasta 136 subaraknoidaalivuototapausta 137:stä. Myös myöhemmissä testeissä tekoäly pystyi tunnistamaan vuodon luotettavasti pään kuvista.

Aivovammautuneiden hoito ja kuntoutus

Andelic, N., Røe, C., Brunborg, C., Zeldovich, M., Løvstad, M., Løke, D., Borgen, I. M., Voormolen, D. C., Howe, E. I., Forslund, M. V., Dahl, H. M., von Steinbuechel, N., & CENTER-TBI participants investigators (2021). Frequency of fatigue and its changes in the first 6 months after traumatic brain injury: results from the CENTER-TBI study. Journal of neurology, 268(1), 61–73.

https://doi.org/10.1007/s00415-020-10022-2 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Andelic ym. (2021) tutkivat uupumuksen esiintyvyyttä aivovamman saaneilla potilailla ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vammautumisesta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 3354 päivystyksessä, vuodeosastolla tai teho-osastolla hoidettua aivovamman saanutta potilasta. Heistä jokainen oli vastannut uupumusta koskevaan kyselyyn vähintään kerran, joko sairaalahoidon aikana, kolmen tai kuuden kuukauden kuluttua vammautumisesta. Vastanneista potilaista 47 % kärsi uupumuksesta heti vammauduttuaan, 48 % kolmen kuukauden kohdalla ja 46 % kuuden kuukauden kohdalla vammautumisesta. Tehohoitoon joutuneet potilaat kokivat muita potilaita todennäköisemmin uupumusta. Myös naissukupuoli, nuori ikä, korkeampi koulutus, vakavampi kallonsisäinen vamma, ennen vammaa ilmenneet somaattiset ja psykiatriset häiriöt sekä vammautumisen jälkeiset unihäiriöt ja masennus lisäsivät todennäköisyyttä uupumuksen kokemiselle vammautumisen jälkeen.

Betts, S., Feichter, L., Kleinig, Z., O’Connell-Debais, A., Thai, H., Wong, C., & Kumar, S. (2018). Telerehabilitation Versus Standard Care for Improving Cognitive Function and Quality of Life for Adults with Traumatic Brain Injury: A Systematic Review. The Internet journal of allied health sciences and practice.

https://doi.org/10.46743/1540-580X/2018.1753 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida etäkuntoutuksen tehokkuutta aikuisilla aivovamman saaneilla henkilöillä. Tutkimuksen tulosten mukaan etäkuntoutus voi tarjota vaihtoehdon tavanomaiselle kuntoutukselle etenkin silloin, kun tavanomaisia kuntoutusmenetelmiä ei ole saatavilla potilaan asuinpaikkakunnalla.

Borgen, I. M. H., Røe, C., Brunborg, C., Tenovuo, O., Azouvi, P., Dawes, H., Majdan, M., Ranta, J., Rusnak, M., Wiegers, E. J. A., Tverdal, C., Jacob, L., Cogné, M., von Steinbuechel, N., Andelic, N., & CENTER-TBI participants investigators (2021). Care transitions in the first 6months following traumatic brain injury: Lessons from the CENTER-TBI study. Annals of physical and rehabilitation medicine, 64(6), 101458.

https://doi.org/10.1016/j.rehab.2020.10.009 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Borgen ym. (2011) pyrkivät selvittämään erilaisia aivovammojen hoitopolkuja ja kuinka monen hoitavan tahon välillä aivovammautuneet siirtyvät keskimäärin. Pohjoismainen tutkimus kosketti yhteensä 3133 potilasta, joista jokaisella oli vähintään yksi siirtymä hoitopaikasta toiseen ensimmäisen 6 kuukauden aikana. Potilaat siirtyivät hoitopaikasta toiseen keskimäärin kolme kertaa ensimmäisen puolen vuoden aikana ja erilaisia hoitopolkuja tunnistetiin yhteensä 378. Näistä hoitopoluista kahdeksan oli samanlaista vähintään 100 potilaalle. Näistä kahdeksasta hoitopolusta viiden todettiin saavan aikaan toiminnallisesti parempia tuloksia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Potilaan vanhempi ikä, ennen vammaa esiintynyt sairaus, väkivalta vamman syynä sekä vaikeampi vamman aste ennustivat huonompia tuloksia.

Bonanno, M., De Luca, R., De Nunzio, A. M., Quartarone, A., & Calabrò, R. S. (2022). Innovative Technologies in the Neurorehabilitation of Traumatic Brain Injury: A Systematic Review. Brain sciences, 12(12), 1678.

https://doi.org/10.3390/brainsci12121678 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Katsaus pyrki tutkimaan innovatiivisten teknologisten ratkaisujen hyödyntämistä aivovammapotilaiden motorisen ja kognitiivisen kuntoutuksen tukena. Uudet teknologiset ratkaisut mahdollistavat esimerkiksi pystyasentoon siirtymisen ja kävelyharjoittelun robotiikkaa hyödyntäen. Virtuaalitodellisuutta hyödyntävästä teknologiasta voi olla hyötyä muun muassa kognitiivisten taitojen kuntoutuksessa. Lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan.

Fann, J. R., Quinn, D. K., & Hart, T. (2022). Treatment of Psychiatric Problems After Traumatic Brain Injury. Biological psychiatry, 91(5), 508–521.

https://doi.org/10.1016/j.biopsych.2021.07.008 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin lukeminen vaatii tunnukset verkkopalveluun).

Aivovamman jälkeiset psyykkiset oireet voivat aiheuttaa merkittävää toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä. Katsauksessa tuotiin ilmi aivovammapotilaiden psyykkisten oireiden hoitokeinoja, kuten farmakologisten, psykoedukatiivisten ja neuromodulaatiohoitojen hyödyntämistä psyykkisten oireiden hoidossa.

Howe, E. I., Zeldovich, M., Andelic, N., von Steinbuechel, N., Fure, S. C. R., Borgen, I. M. H., Forslund, M. V., Hellstrøm, T., Søberg, H. L., Sveen, U., Rasmussen, M., Kleffelgaard, I., Tverdal, C., Helseth, E., Løvstad, M., Lu, J., Arango-Lasprilla, J. C., Tenovuo, O., Azouvi, P., Dawes, H., … CENTER-TBI partici-pants and investigators (2022). Rehabilitation and outcomes after complicated vs uncomplicated mild TBI: results from the CENTER-TBI study. BMC health services research, 22(1), 1536.

https://doi.org/10.1186/s12913-022-08908-0 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Laajan eurooppalaisen tutkimuksen mukaan kolmannes lievän aivovamman saaneista kotiutui suoraan päivystyksestä. Myös suurin osa osastohoitoa saaneista lievän aivovamman saaneista potilaista kotiutui suoraan osastolta. Vain noin viidesosa lievän aivovamman saaneista sai kuntoutusta ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Kuitenkin potilaista, joilla oli niin sanottu ”monimutkainen lievä aivovamma” (complicated tbi), 43 % sai kuntoutuspalveluja, pääasiassa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Yleisin saatu kuntoutusmuoto oli fysioterapia, ja toiseksi yleisimmät kuntoutusmuodot olivat toimintaterapia ja kognitiivinen kuntoutus. Vähiten saatiin psykologista tukea ja puheterapiaa. Miessukupuoli ja korkeampi koulutus olivat yhteydessä parempiin kuntoutustuloksiin

Jacob, L., Cogné, M., Tenovuo, O., Røe, C., Andelic, N., Majdan, M., Ranta, J., Ylen, P., Dawes, H., Azouvi, P., & CENTER-TBI Participants and Investigators (2020). Predictors of Access to Rehabilitation in the Year Following Traumatic Brain Injury: A European Prospective and Multicenter Study. Neurorehabilitation and neural repair, 34(9), 814–830.

https://doi.org/10.1177/1545968320946038 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimus selvitti mitkä tekijät olivat yhteydessä kuntoutuksen saantiin ensimmäisen vuoden aikana vammautumisesta. Aivovamman saaneista 31,4 % sai kuntoutuspalveluita ensimmäisen vuoden aikana. Kuntoutuksen saantiin positiivisesti vaikuttavia tekijöitä olivat muun muassa naissukupuoli, korkeampi koulutus, alhaisempi Glascow Coma Scale pisteytys sekä tehty neurokirurginen leikkaus. Sen sijaan vähiten kuntoutusta saivat työttömät ja suoraan päivystyksestä kotiutuneet. Eniten saatiin fyysistä kuntoutusta, kuten fysioterapiaa. Vähiten kuntoutusta saatiin psykologisiin ja kognitiivisiin haasteisiin.

Joensuu, T. (2020). Objektiivisen neuropsykologisen toimintakyvyn yhteys yleiseen toimintakykyyn ja subjektiiviseen toipumiseen aivovamman jälkeen [pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto]. UTUPub Turun yliopiston julkaisuarkisto.

https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020081961082 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Pro gradu -tutkielmassa selvitettiin neuropsykologisen toimintakyvyn yhteyksiä yleiseen toimintakykyyn, oireiluun, terveyteen liittyvään elämänlaatuun, sekä̈ koettuun psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen suomalaisilla aivovammapotilailla. Tutkittavat (n = 158) olivat suomalaisia 18–91-vuotiaita aikuisia, joilla oli 6–12 kuukautta aiemmin diagnosoitu lievä̈, keskivaikea tai vaikea aivovamma. Psykomotorisen reaktioajan lisäksi tarkkaavaisuus oli yhteydessä̈ terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja visuaalinen muisti koettuun fyysiseen terveyteen. Lisäksi havaittiin, että̈ heikompaan yleiseen toimintakykyyn oli yhteydessä vain kyky säädellä̈ joustavasti tarkkaavaisuutta, kun taas parempaan yleiseen toimintakykyyn oli yhteydessä ainoastaan psykomotorinen reaktioaika. Saadut tulokset siis viittaavat siihen, että alempaan ja korkeampaan yleiseen toimintakykyyn on yhteydessä eri neuropsykologisen toimintakyvyn osa-alueet.

Kallio, E-L., Vuori, O., Jokinen, H. & Hietanen, M. (2020). Digitalisaatio tuo neuropsykologisen kuntoutuksen lähelle potilasta. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Duodecim-lehti, 135(16), 1789–1795.

https://www.duodecimlehti.fi/duo15727 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Kuntoutuksen lähestymistavat ja menetelmät vaihtelevat potilaan oirekuvan, elämäntilanteen ja voimavarojen sekä aivovaurion etiologian ja ennusteen mukaan. Digitalisaatio uudistaa ja monipuolistaa neuropsykologisen kuntoutuksen toteutustapoja. Pitkään käytössä olleiden tietokonesovellusten rinnalle on virtuaaliteknologian myötä tulossa havaintokenttää laajasti hyödyntäviä reaalimaailmaa imitoivia kuntoutusympäristöjä. Etäkuntoutuksena voidaan tarjota neurologisille potilaille soveltuvaa kuntoutusta potilaan asuinpaikasta riippumatta ja verkkokuntoutuksella tehostetaan kuntoutusresurssien käyttöä. Modernin teknologian avulla neuropsykologinen kuntoutus tulee lähemmäs potilaan arkea, palvelujen tarjonta tehostuu ja niiden saatavuus kasvaa.

Kumar, K. S., Samuelkamaleshkumar, S., Viswanathan, A., Macaden, A. S., & Kumar, K. S. (2017). Cognitive rehabilitation for adults with traumatic brain injury to improve occupational outcomes. Cochrane database of systematic reviews, 2017(6), CD007935.

https://doi.org/10.1002/14651858.CD007935.pub2 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Katsauksen tarkoituksena oli arvioida kognitiivisen kuntoutuksen vaikutuksia muun muassa työhön paluuseen, päivittäiseen itsenäiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Tuloksena ei kuitenkaan saatu vahvaa näyttöä siitä, että kognitiivinen kuntoutus olisi tehokkaampaa verrattuna perinteiseen kuntoutukseen.

Mikolić, A., van Klaveren, D., Groeniger, J. O., Wiegers, E. J. A., Lingsma, H. F., Zeldovich, M., von Steinbüchel, N., Maas, A. I. R., Roeters van Lennep, J. E., Polinder, S., & CENTER-TBI Participants and Investigators (2021). Differences between Men and Women in Treatment and Outcome after Traumatic Brain Injury. Journal of neurotrauma, 38(2), 235–251.

https://doi.org/10.1089/neu.2020.7228 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa analysoitiin, millaisia yhteyksiä sukupuolella oli hoitopolkujen määrään, hoidon ominaisuuksiin ja kuuden kuukauden toiminnallisiin tuloksiin aivovamman saaneilla, sekä millaisia eroja edellä mainituissa oli sukupuolten välillä. Tutkimuksen tuloksena, lievän aivovamman saaneita naisia hoidettiin epätodennäköisemmin teho-osastolla kuin miehiä. Kohtalaisen tai vaikean aivovamman saaneiden naisten sairaalassaoloaika oli miehiä lyhyempi. Lievän aivovamman saaneilla naisilla toiminnalliset tulokset olivat miehiä heikommat. Naisilla oli muun muassa alhaisemmat Glasgow Outcome Scale Extended-testin tulokset, alhaisemmat tulokset elämänlaatua mittaavassa testissä, vaikeammat oireet sekä enemmän masennusta ja ahdistusta.

Nybo, T., Toivanen, V., Isokuortti, H., Ylinen A. & Melkas, S. (2018). Työhönpaluu lievän tai keskivaikean aivovamman jälkeen onnistuu useimmilta. Lääkärilehti, 73(46), 2722–2724.

http://hdl.handle.net/10138/308848 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Lievien aivovammojen ennuste on hyvä. Lievän aivovamman saaneista töihin oli palannut viikon jälkeen yli puolet, keskivaikean vamman saaneista vain alle viidesosa. Kahden kuukauden kohdalla lievän vamman saaneista yli 90 % ja keskivaikean vamman saaneista jo yli 70 % oli palannut töihin. Vuoden kuluttua vammasta lievän vamman saaneista miltei kaikki (98 %) ja keskivaikean vamman saaneista valtaosa (89 %) oli palannut töihin.

Paavonen, A-M. & Salminen A-L. (2018). Intensiiviset kuntoutuskurssit traumaattisen aivovamman saaneille aikuisille. Hyödyt ja soveltuvuus Kelan järjestämäksi kuntoutukseksi. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 9/2018.

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804056346 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa arvioidaan, soveltuvatko traumaattisen aivovamman saaneille aikuisille suunnatut intensiiviset kuntoutuskurssit Kelan järjestämäksi kuntoutukseksi.

Raikes, A. C., Dailey, N. S., Shane, B. R., Forbeck, B., Alkozei, A., & Killgore, W. D. S. (2020). Daily Morning Blue Light Therapy Improves Daytime Sleepiness, Sleep Quality, and Quality of Life Following a Mild Traumatic Brain Injury. The Journal of head trauma rehabilitation, 35(5), E405–E421. 

https://doi.org/10.1097/HTR.0000000000000579 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa selvitettiin sinivalohoidon vaikutuksia aivovammasta johtuvaan uupumukseen ja väsymykseen. Sinivalohoidolla on todettu tutkimuksen mukaan olevan uupumista ja unihäiriöitä helpottavia vaikutuksia. Jokapäiväinen 30 minuuttia kestävä sinivalohoito kahden tunnin sisällä heräämisestä vähensi päiväaikaista uneliaisuutta ja lievitti aivovamman oireita.

Sarajuuri, J. (2020). Comprehensive-holistic neurorehabilitation, outcomes and their subjective appraisal in adults with traumatic brain injury [Doctoral dissertation, University of Helsinki]. HELDA University of Hel-sinki Open Reporitory.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6413-1 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Väitöstutkimuksessa tutkittiin CHRP-sovelluksen vaikutusta aivovammapotilaiden psykososiaaliseen toimintakykyyn (Osatutkimus I), kuntoutuksen objektiivisesti mitattavien ja subjektiivisesti arvioitujen vaikutusten välistä yhteyttä (Osatutkimus III) sekä kognitiivisen ja motorisen suoriutumisen välisiä yhteyksiä niiden hyödyntämiseksi kokonaisvaltaisessa moniammatillisessa aivovammakuntoutuksessa (Osatutkimus II).

Siponkoski, S-T. (2022). Music therapy in the cognitive and neural rehabilitation of traumatic brain injury. [Doctoral dissertation, University of Helsinki]. HELDA University of Helsinki Open Reporitory.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8184-8 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Väitöstutkimuksessa tutkittiin neurologisen musiikkiterapian vaikuttavuutta keskivaikeiden ja vaikeiden aivovammojen hoidossa. Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka perustuvat satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen.

Takala, R. & Tanskanen, P. (2018). Aivovammapotilaan tehohoito. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Duodecim-lehti, 134(2), 201–206.

https://www.duodecimlehti.fi/duo14126 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Suomeksi, ei vapaasti saatavilla (artikkelin lukeminen vaatii tunnukset verkkopalveluun).

Traumaattisen aivovamman aiheuttama primarivamma on peruuttamaton, ja neurotehohoidossa pyritäänkin estämään sekundaarivammojen syntyminen. Nämä ilmaantuvat vasta jopa vuorokausien kuluttua. Aivovammapotilaita tulisi hoitaa neurotehohoitoon perehtyneissä yksiköissä, joissa hoitoa ohjataan multimodaalisella neuromonitoroinnilla. Korkeatasoista näyttöä eri hoitomenetelmistä ei juuri ole, mutta hoidon tulisi silti pohjautua hoitosuosituksiin ja protokolliin, koska tämä näyttäisi parantavan aivovammapotilaiden neurologista selviytymistä. Aivovammapotilaan hoito on moniammatillista, ja päätöksentekoon osallistuu päivittäin useampi erikoisala

van der Vlegel, M., Mikolić, A., Lee Hee, Q., Kaplan, Z. L. R., Retel Helmrich, I. R. A., van Veen, E., Andelic, N., Steinbuechel, N. V., Plass, A. M., Zeldovich, M., Wilson, L., Maas, A. I. R., Haagsma, J. A., Polinder, S., & CENTER-TBI Participants and Investigators (2022). Health care utilization and outcomes in older adults after Traumatic Brain Injury: A CENTER-TBI study. Injury, 53(8), 2774–2782.

https://doi.org/10.1016/j.injury.2022.05.009 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksessa pyritään antamaan yleiskatsaus terveydenhuollon palveluiden käytöstä ja kuuden kuukauden tuloksista aivovamman saaneilla potilailla. Tutkimukseen osallistuneista 1254 iäkkäämmistä potilaista 45 % sai tehohoitoa, jonka keskimääräinen pituus oli 9 päivää. Lähes 30 % potilaista sai kuntoutusta sairaalassa. Kuolleisuusprosentti oli 9 % lievän aivovamman ja 60 % keskivaikean/vaikean aivovamman osalta. Täysin toipuneiden määrä oli 44 % lievän aivovamman saaneiden osalta ja 6 % keskivaikean/vaikean aivovamman saaneiden osalta. Korkeampi ikä ja vamman vakavuus olivat yhteydessä toimintakyvyn heikkenemiseen.

Välimäki, M., Mishina, K., Kaakinen, J. K., Holm, S. K., Vahlo, J., Kirjonen, M., Pekurinen, V., Tenovuo, O., Korkeila, J., Hämäläinen, H., Sarajuuri, J., Rantanen, P., Orenius, T., & Koponen, A. (2018). Digital Gaming for Improving the Functioning of People With Traumatic Brain Injury: Randomized Clinical Feasibility Study. Journal of medical Internet research, 20(3), e77.

https://doi.org/10.2196/jmir.7618 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, edistääkö kuntouttava digitaalinen pelaaminen kognitiivista toimintaa ja yleistä hyvinvointia aivovamman saaneilla henkilöillä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 90 suomenkielistä aivovamman saanutta aikuista. Osallistujat arvottiin satunnaisesti kolmeen ryhmään: kuntoutuspeliryhmä (n=29, interventio), viihdepeliryhmä (n=29, aktiivinen kontrolli) ja passiivinen kontrolliryhmä (n=32). Peliryhmille annettiin ohjeeksi pelata vähintään 30 minuuttia päivässä 8 viikon ajan. Tulosten mukaan, kuntoutuspelien vaikutukset eivät poikenneet merkittävästi viihdepelien tai passiivisen kontrolliryhmän vaikutuksista. Viihdepelaamisessa oli elementtejä, jotka voidaan ottaa huomioon, kun kuntouttavia pelejä suunnitellaan.

Aivovammautuneen ja hänen läheistensä tukeminen

Choustikova, J., Turunen, H., Tuominen-Salo, H., & Coco, K. (2020). Traumatic brain injury patients’ family members’ evaluations of the social support provided by healthcare professionals in acute care hospitals. Journal of clinical nursing, 29(17–18), 3325–3335.

https://doi.org/10.1111/jocn.15359 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia aivovammapotilaiden omaisten kokemuksia terveydenhuollon ammattilaisilta saamastaan tuesta akuutin hoidon aikana sairaalassa. Kysely lähetettiin 216 aivovammapotilaan omaiselle. Vastausprosentti oli 47 % (n = 102). Faktorianalyysi tunnisti viisi tekijää, jotka kuvaavat aivovammapotilaiden omaisten ohjausta: ohjaus potilaiden oireista ja selviytymisestä; ohjauksen hyödyt; tarpeenmukainen ohjaus; ohjaus palvelujen käyttöön; ja ohjausmenetelmät. Useimmat omaiset (51–88 %) kokivat, etteivät olleet saaneet riittävästi ohjausta terveydenhuollon ammattilaisilta akuutin hoidon aikana. Rauhallinen ympäristö, ohjauksen oikea ajoitus, riittävä informaatio eri muodoissa ja ammattitaitoinen terveydenhuollon henkilöstö ovat keskeisiä tekijöitä ohjaukselle. Omaisten osallistuminen potilaan kotiutusprosessiin ja kuntoutukseen, tukee omaishoitajien kykyjä sekä edistää potilaan kuntoutuksen tuloksia.

Coco, K. (2014). Supporting Traumatic Brain Injury Patients’ Family Members. Neurosurgical Nurses’ Evaluations [Doctoral dissertation, University of Eastern Finland]. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, 205. eRepository of the University of Eastern Finland.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1317-3 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä on traumaattisen aivovammapotilaiden omaisten tukeminen ja kuinka usein hoitotyöntekijät tukevat aivovammapotilaiden omaisia, sekä millaista hoitotyön osaamista tarvitaan neurokirurgisilla vuodeosastoilla. Lisäksi tarkasteltiin taustamuuttujien yhteyttä siihen, kuinka usein hoitotyöntekijät tukivat aivovammapotilaiden omaisia, sekä olivatko taustamuuttujat yhteydessä siihen, millaista osaamista he arvioivat omaisten tukemisen edellyttävän. Traumaattinen aivovamma vaikuttaa sekä potilaaseen että hänen perheeseensä, minkä vuoksi hoitotyöntekijöiden antamalla tuella on merkitystä omaisille jo aivovammapotilaan hoidon akuuttivaiheessa.

Lindlöf, J., Turunen, H., Välimäki, T., Huhtakangas, J., Verhaeghe, S., & Coco, K. (2023). Empowering Support for Family Members of Brain Injury Patients in the Acute Phase of Hospital Care: A Mixed-Methods Systematic Review. Journal of family nursing, 10748407231171933. Advance online publication.

https://doi.org/10.1177/10748407231171933 (linkki vie ulkoiselle verkkosivulle)

Englanniksi, vapaasti saatavilla.

Katsauksessa pyittiin tunnistamaan ja kokoamaan voimaannuttavaa tukea traumaperäisen aivovamman akuuttivaiheen potilaiden omaisille sairaalahoidossa. Teemallisen analyysin perusteella tunnistettiin neljä pääteemaa traumaperäisen aivovamman potilaiden omaisten voimaannuttamisprosessista sairaalahoitojakson akuuttivaiheissa: (a) tarpeisiin perustuva informatiivinen tuki, (b) osallistava tuki, (c) pätevä ja moniammatillinen tuki, ja (d) yhteisötuki. Katsauksen löydöksiä voidaan hyödyntää tulevissa tutkimuksissa, jotka keskittyvät voimaannuttavan tuen mallin suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin traumaperäisen aivovamman potilaan omaisille akuutin sairaalahoidon aikana.

@aivovammaliitto