Avainsana: aivovammaliitto

Tiia Kuikka: Aivovamma ei estä huippu-urheilua

Kilpakävelijä Tiia Kuikka on paitsi huippu-urheilija, hänellä on myös vaikea aivovamma. Tiia on yksi Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlavuoden kasvoista. Hän kertoo, että pesti on mieluisa, sillä hän haluaa omalla esimerkillään lisätä muiden ymmärrystä aivovammoista. Juhlavuotemme suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

– Urheilu ja minä olemme olleet iät ja ajat erottamaton yhdistelmä. Olen kotoisin varsinaisesta syrjäkylästä, jossa ei ollut edes naapureita, joten harrastusmahdollisuuksia siellä ei ollut sitäkään vähää. Lisäksi olen perheemme ainoa lapsi. Vanhempani kannustivat minua jo pienestä pitäen urheilun pariin, kertoo kilpakävelijä Tiia Kuikka.

Kävely valikoitui nuoruuden monipuolisesta urheilurepertuaarista omaksi lajiksi oikeastaan ihan sattumalta.

– Asuin Parikkalassa, ja kävin läpi paikallisen urheiluseuran lajeja. Kerran osallistuin leikkimieliseen kisaan, jossa yhtenä lajina oli kävely. Laji on useimmille ensimmäisillä kerroilla todella vaikeaa: polven pitää pysyä suorana ja toisen jalan maakosketuksen on säilyttävä koko ajan – eli molemmat jalat eivät koskaan saa olla yhtä aikaa ilmassa kuten juoksussa.

Tiia oli 16-vuotias, kun kävelystä tuli hänen päälajinsa.

–  Tässä vaiheessa oli jo selvää, että kestävyysurheilu sopii minulle parhaiten. Olen pikemminkin kestävä kuin nopeus- tai voimapuolelle suuntautuvasti lahjakas. Vaikka esimerkiksi pidin moukarinheitosta, moukari pikemminkin lennätti minua kuin minä moukaria, Tiia nauraa.  

Aivovamma astui elämään

Sen lisäksi, että Tiia on huippu-urheilija, on hänellä myös vaikea aivovamma.

–  Syksyllä 2019 olin harjoituslenkillä, kun jäin suojatiellä auton alle. Onnettomuudessa pääkalloni murtui kahdesta kohdasta aiheuttaen aivoverenvuotoja ja aivoruhjeita. Lisäksi olkapääni meni pirstaleiksi ja nilkkani murtui.  

Aivovamma oli Tiialle vieras asia, sillä hän on lähipiirinsä ensimmäinen aivovammautunut ihminen. Jos häneltä olisi ennen omaa vammautumistaan kysytty, mitä aivovamma tarkoittaa, olisi hän oletettavasti luullut sen näkyvän ulos päin. Hän olisi olettanut, että aivovammautunut ihminen on esimerkiksi halvaantunut tai hänellä on selkeitä motorisia ongelmia.

Kolarin jälkeen meni pitkään, ennen kuin Tiia sai aloittaa jälleen treenaamisen. Vielä sen jälkeen, kun luut olivat parantuneet, Tiiaa kiellettiin rasittamasta itseään liikaa.

–  Kun sain aivovammadiagnoosin, kielsin koko jutun. Hyväksyin, että koska käteni ja jalkani ovat paketissa, on niissä ymmärrettävästi jotakin vikaa. Kielsin aivovamman vielä silloinkin, kun käteni alkoi parantua. Olin menossa töihin heti, kun pääsisin sairaalasta – ajattelin, että ainahan minä voin tehdä töitä vaikka toisella kädelläni.

Tiian oiretiedostus heräsi lopulta muutaman kuukauden kuluttua tapaturmasta.

– Silloin koin synkimmät hetkeni, vaikka olin jo tuolloin kuntoutunut fyysisesti varsin hyvin. Aivovamman oirekuvan ymmärtäminen ja hyväksyminen oli henkisesti raskas prosessi. Tunnistan jatkuvasti yhä paremmin, miten aivovamman jälkitila vaikuttaa juuri minuun. Olen myös oppinut hyväksymään asian, enkä yritä selitellä oireitani jollakin muulla tekijällä. Aivovamman jälkitilan oireisto on monisyinen, ja se on eri ihmisillä erilainen. Moniammatillinen hoito- ja kuntoutustiimi olivat alusta asti ja ovat edelleen merkittävässä roolissa kuntoutumisessani ja sopeutumisessani.  

Takaisin lajin pariin

–  Nyt, kun onnettomuudestani on kulunut yli 2,5 vuotta, alkavat harjoitusmääräni olla ennallaan. Aivovamman jälkitila muistuttaa silti itsestään. Olen esimerkiksi aiemmin tykännyt ajamisesta ja reissaamisesta, mutta nyt joudun lepäämään seuraavan päivän, jos olen autolla liikenteessä. Tähän on vain pakko sopeutua.  

Tälle vuodelle Tiian tärkeimpänä tavoitteena oli saada arki rullaamaan ja oireet hallintaan. Lisäpalkintona olivat EM- ja MM-kisat. MM-kisat pidetään heinäkuussa 15.–24.7.2022 Oregonissa Yhdysvalloissa ja EM-kisat elokuussa 15.–21.8.2022 Saksassa Münchenissä.

–  Koen nämä realistisiksi tavoitteiksi. Päämääränkin asettaminen muuttui vammautumisen myötä. Aikaisemmin löimme tavoitteet lukkoon sijoituksia myöten. Nyt tähtäimessäni on saada arki rullaamaan tasapainoisesti aivovammasta huolimatta, ilman oirepahenemien syntyä, mikä samalla mahdollistaa tuottoisan harjoittelun. Vasta kakkostavoitteenani on kisoissa pärjääminen. Koen, että kakkostavoitteen saavuttaminen on palkinto ensimmäisen ja tärkeimmän päämääräni – sujuvan arjen ja menestyksekkään harjoittelun yhdistämisen – onnistumisesta. 

Aivovamman jälkitilan aiheuttaman väsymyksen vuoksi harrastukset ovat jääneet lähes tykkänään.

 –  Ennen moottoripyöräilin ja kalastin, mutta niihin ei enää ole voimavaroja. Ainoa mahdollisuuteni urheilla huipulla on panostaa lajiini täysillä. Eniten harmittaa, etten usein jaksa tavata edes kavereitani. Elämäni on tasapainottelua jaksamiseni kanssa, mutta olen onnellinen, että voin edelleen urheilla. Se antaa minulle merkittävästi voimaa jokaisena päivänä.  

Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlavuoden tapahtumat on listattu tapahtumakalenteriimme https://aivovammaliitto.fi/tule-mukaan/tapahtumakalenteri/ Tervetuloa seuraamaan juhlavuotemme tapahtumia.

Julkisen palvelujärjestelmän on autettava vakuutuslaitokselta kielteisen etuus- tai korvauspäätöksen saaneita  

Julkisuudessakin ajoittain keskustelua herättävää vakuutuslääkäritoimintaa kehitetään parhaillaan. Vakuutuslääkäritoimintaa kehittävän neuvottelukunnan tavoitteena on lisätä vakuutuslääkäritoiminnan ja sosiaalivakuutusjärjestelmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä parantaa kansalaisten luottamusta siihen.  

Syytä tähän on. Potilasjärjestöissä törmätään usein tilanteisiin, joissa vaikkapa työkyvyttömyyseläkettä hakenut ihminen kertoo vakuutuslääkärin pitäneen häntä työkykyisenä näkemättä häntä ensin. Ihmisten yhteydenotoissa kuuluu epätoivo ja huoli omasta terveydestä sekä taloudesta.

Korvaus- ja etuuspäätöksiä tekevät esimerkiksi Kela ja vakuutusyhtiöt. Päätös työkyvyttömyyseläkkeen tapaisesta etuudesta tai haittakorvauksesta tehdään vakuutuslaitoksessa useimmiten vakuutuslääkärin sekä kuntoutus- ja lakiasiantuntijoiden yhteistyönä vuosikymmenten aikana kertyneen korvauskäytännön perusteella.  

Aiemman korvauskäytännön lisäksi etuus- ja korvauspäätökset perustuvat diagnooseihin. Tämä diagnoosiperusteisuus ei aina huomioi yksilön työ- tai toimintakyvyn alenemaa. Työkyvyn alenema ei välttämättä johdu alkuperäisestä, mahdollisesti jo parannetusta sairaudesta tai vammasta, vaan pitkän ajan saatossa ilmenneistä haittavaikutuksista tai komplikaatioista. Erilaiset myöhäisoireet on otettava huomioon etuus- ja korvauspäätöksissä.  

Myöhäisoireiden huomioimisen lisäksi potilasjärjestöt pitävät tärkeänä, että vakuutuslääkäritoiminnan kehittämisessä edistetään niiden ihmisten asemaa, jotka ohjautuvat väärälle etuudelle ja saattavat roikkua vuosia eri etuuksien ja järjestelmien välissä. Etuus- tai korvaushakemukseensa kielteisen päätöksen saaneista pitäisi ottaa koppia palvelujärjestelmässä. Kielteisen päätöksen saaneita tulisi ohjata sopiviin palveluihin, etuuksiin ja tarvittaessa hakemaan muutosta päätökseen, sillä usein heillä itsellään ei ole voimavaroja ajaa omaa asiaansa.  

Anu Aalto, lakimies, Neuroliitto
Timo Kallioja, puheenjohtaja, Aivovammaliitto
Päivi Opari, erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry 

Aivovamma vei pyhärantalaisen Katin työkyvyn – eläkettä ei silti myönnetä

Opettaja Kati Veijonaho kaatui työpaikkansa pihamaalla ja löi päänsä jäiseen maahan. Tapaturmasta tuli helmikuussa kuluneeksi neljä vuotta. Nyt Kati on virassa oleva työtön työhakija, sillä vaikka työkokeilussa hänen todettiin olevan työkyvytön, ei hänelle ole eläkettä myönnetty.

Kun Kati Veijonaho virkosi kaaduttuaan koulun pihalla, suuntasi hän autolleen ja ajoi sillä muutaman metrin. Sen jälkeen hän palasi koulurakennukseen, jossa työkaverit soittivat ambulanssin. Kati oli ollut sekava. Hän ei itse näitä asioita muista, mutta näin hänelle on kerrottu.

–  Vammoistani päätellen olen kaatunut selälleni kuin banaaninkuoreen liukastuva Aku Ankka. Mustelma oli niin ylhäällä pakarassani, että se oli jo melkein selässä. Kaatumisen seurauksena minulle tuli aivovamma eli tapaturman aiheuttama aivojen vaurio. 

Aivovamma oli tuntematon niin Katille itselleen kuin hänen perheelleenkin.

–  Sen olisin tiennyt, että aivovamma on eri asia kuin kehitysvamma tai aivoinfarkti, sillä niistä olin kuullut. Aivovamma sen sijaan oli sananakin vieras. Itse asiassa vasta vammauduttuani tajusin, että formulakuljettaja Michael Schumacherillakin on juuri aivovamma.  

Työkokeilu loppui lyhyeen

Kun Kati pääsi työkokeiluun, kertoi hän oppilailleen, että hän on liukastunut, lyönyt päänsä maahan ja että hänen aivonsa menivät iskun voimasta rikki.

– Lapset ottivat asian luontevasti. Kerran tokaluokkalainen oppilas pyysi minua tarkistamaan laskunsa. Sanoin hänelle, etten osaa, laskut ovat liian vaikeita minulle. Siihen hän vain luontevasti totesi, että ai niin, sinullahan on aivot rikki.

Työkokeilu kesti lopulta vain neljä päivää, ja päivässä työtunteja oli yhteensä kolme. Katilla itsellään ei ole mitään muistikuvaa siitä viikosta eikä seuraavastakaan.

– Rehtori kertoi minulle, että koko työkokeiluni aikana tein yhteensä puolisen tuntia laadukasta työtä, mutta kaikki muu meni pieleen. Onhan selvää, ettei sellaista ihmistä töissä pidetä. Ilmeisesti työni laatu oli kautta linjan heikkoa.

Kati kertoo, että koulussa tehtävät oli mukautettu sellaisiksi, joihin hänen oletettiin pystyvän.

–  Esimerkiksi häly oli pyritty minimoimaan, eivätkä minulle annetut työt olleet opettajan – eivätkä edes koulunkäyntiavustajan – pätevyyttä vaativia. Siltikään en onnistunut. Tajusin itsekin, että olisi kokeilu voinut paremmin mennä, mutta en tajunnut sen menneen niin huonosti. Päällimmäisenä muistan kamalan voimakkaan väsymykseni.  

Vaikka Kati on työkokeilussa todettu työkyvyttömäksi, ei hänelle silti ole myönnetty eläkettä.

–  Olen tällä hetkellä virassa oleva työkyvytön työtön työnhakija. Saan peruspäivärahaa ja perustason vammaistukea, sillä ansiosidonnaiseni on loppunut jo ajat sitten. Sain alkuvuodesta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta myönteisen päätöksen sairauspäivärahasta vuodelle 2021. Jatkon osalta kaikki on edelleen auki. Kela ja työeläkeyhtiö eivät anna edes uutta päätöstä tai myönnä kuntoutustukea tai eläkettä, sillä he vetoavat aiempiin valituksiini.

Näkymätön vamma

Aivovamma ei useimmiten näy päälle päin. Näin on myös Katin kohdalla. Perheen ulkopuolisten on usein vaikea ymmärtää näkymätöntä vammaa. Edes henkilökohtaiset avustajat eivät aina tajua, miksi omin jaloin kulkeva ihminen tarvitsee avustajaa.

–  Avustajatkaan eivät aina ymmärrä, miksi terveen näköinen ihminen ei voi imuroida tai tarvitsee päiväunet. Väsyvyyttäni ja kuormitusherkkyyttäni kummastellaan. Kaikki eivät myöskään tajua sitä, miksi aivoni eivät osaa käsitellä näkö- ja kuulohavaintoja samoin kuin aikaisemmin.

Tänä vuonna vietetään Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlaa. Juhlavuoden tavoitteena on lisätä aivovammatietoutta ja tehdä näkymätöntä vammaa näkyväksi. Kati on yksi juhlavuoden kasvoista.

–  Opettaja on aina opettaja. Koska en pysty tekemään työtäni, koen ihmisten sivistämisen aivovammatietoutta jakamalla olevan oman leiviskäni. Aivovammaa ei tarvitse salailla, eikä siinä ole mitään noloa – ja se voi tapahtua ihan kenelle vain ja koska vain!

Satakunnan aivovammayhdistyksellä on toimintaa Porissa ja Raumalla. Tervetuloa tutustumaan 11.–13.7.2022 yhdistyksen toimintaan ja Aivovammaliittoon Poriin Suomi-areenaan paikalle numero 38 Yrjönkadun ja Pohjoiskauppatorin kulman tienoille. Voit keskustella aivovamman kokeneiden kanssa siitä, miten vammautuminen muutti hänen elämäänsä. Voit myös testata aivovammatietoutesi. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan kolme Nutcasen pyöräilykypärää. Tarjolla on myös Arla oy:n lahjoittamia proteiinivanukkaita. Tapahtuma on osa Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlavuoden juhlallisuuksia. Juhlavuotemme suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. 

Lisätietoja tapahtumasta ja haastattelupyynnöt:
toiminnanjohtaja Päivi Puhakka, 050 536 6390, paivi.puhakka@aivovammaliitto.fi

Aivovammaliiton vertaistuelliset tapahtumat

Aivovammaliitto järjestää vuosittain vertaistuellisia tapahtumia aivovamman saaneille ihmisille ja heidän läheisilleen.

Pääfest

Pääfest on vertaistuellinen tapahtuma, joka on suunnattu aivovamman saaneille nuorille ja nuorille aikuisille (16-35v.). Pääfestin suunnittelussa ja tapahtuman toteuttamisessa ovat mukana vapaaehtoiset nuorisovastaavat, joilla on omakohtainen kokemus aivovammasta. Tapahtuma suunnitellaan ja toteutetaan nuorten toiveita kuunnellen. Pääfest järjestettiin tänä vuonna Inarissa Vasatokassa 9-12.6.2022. Kiitos kaikille osallistujille!

Läheisten viikonloppu

Vertaistuellinen tapahtuma aikuisille aivovammautuneiden läheisille. Tervetuloa virkistäytymään muiden aivovammautuneiden läheisten kanssa! Ohjelmassa on yhdessäoloa, vertaistukea, tietoa ja virkistystä.

Läheisten viikonloppu järjestettiin tänä vuonna Turussa 13-15.5.2022. Kiitos kaikille osallistujille!

Virkisty vertaisten kanssa 2022

Virkisty vertaisten kanssa on vertaistuellinen tapahtuma aivovamman saaneille henkilöille ja heidän läheisilleen. Tapahtuma järjestetään Itä-Suomessa, Siilinjärvellä, Kylpylähotelli Kunnonpaikassa (Jokiharjuntie 3, 70910 Vuorela, Siilinjärvi) 14.-16.10.2022. Mukaan mahtuu 20 ensiksi ilmoittautunutta henkilöä, kuitenkin niin, että ensikertalaiset huomioidaan valinnassa ennen muita. Ilmoittautumisaika on 4.7.-4.9.2022. Tapahtuman perusomavastuuhinta on 60 €/hlö/2hh. Mikäli koet tarvitsevasi majoituksen yhden hengen huoneessa, on huoneen lisähinta omakustanteinen ja tällöin omavastuuhinta on 135 €/hlö/1hh.

Ilmoittautumaan pääset tästä: https://link.webropol.com/ep/virkistyvertaistenkanssa2022

Ensi vuoden Pääfestistä ja tulevista läheisten tapahtumista tiedotetaan lisää myöhemmin.

Lisätietoa vertaistuellisista tapahtumista:

Taija Rutanen
taija.rutanen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 306 4181

Minna Lahtinen
minna.lahtinen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 5757371

Vääksyläinen Timo Pessi: golf on aivovammautuneille hyvä kuntoutusmuoto

”Onneksi aivovammoista puhutaan nykyään paljon avoimemmin kuin 16 vuotta sitten, kun itse vammauduin. Silti aivovammatietouden lisäämisessä on vielä paljon tehtävää. Terveydenhuoltoalalla työskentelevienkin pitäisi tiedostaa nykyistä paremmin, mikä aivovamma on, jotta he osaisivat tehokkaasti tutkia ja diagnosoida aivovammoja”, toteaa Timo Pessi.

Timo Pessi joutui vuonna 2006 moottoripyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena hänelle tuli erittäin vaikea aivovamma. Aiemmin hän toimi monipuolisesti urheilun saralla, muun muassa jääkiekkoerotuomarina. Valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta hän oli edennyt nopeasti urallaan myynnin ja markkinoinnin esimiestehtävissä, mutta kaikki tämä jäi aivovamman jälkitilan vuoksi. Nykyään hän on toimintarajoitteinen golffari ja pyrkii kannustamaan muitakin aivovammautuneita golfin pariin. Hän järjestää vertaistuellisia golf-leirejä Kanavagolfissa ja on järjestänyt myös green card -kursseja aivovammautuneille ihmisille. Tämän kauden päätavoitteena hänellä oli erityisgolfin joukkue-EM-kisat Belgiassa kesäkuussa. Belgian kisoihin osallistui 16 maata. Suomen Nation’s cup -joukkue sijoittui tasoituksellisessa kilpailussa seitsemänneksi. Seuraavana tähtäimessä on Espoon Ringside golfissa 27.–28.7.2022 järjestettävä kansainvälinen Respecta Finnish disabled open, jossa hän pääsee taas keräämään maailman golf ranking -pisteitä.

– Toivottavasti saamme tämän pitkän koronajakson jälkeen Suomeen kisaamaan paljon toimintarajoitteisia golffareita myös ulkomailta, Timo toivoo.

Elokuun 29.–31.2022 päivänä hän järjestää jo viidettä kertaa vertaistukileirin Kanavagolfissa Vääksyssä aivovammautuneille golffareille

– Leireillä on ollut mukava vaihtaa vuodesta toiseen kuulumisia samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa. Leiri on korkeatasoinen, sillä valmennuksesta vastaa Suomen golfliiton toimintarajoitteisten maajoukkueen valmentaja Janne Eskola (Tarinagolf PRO).

Leiri on tarkoitettu Suomen HCP Golf ry:n jäsenille. Yhdistys pyrkii edistämään toimintarajoitteisten golf-harrastusta Suomessa.

– Golf on meille aivovammautuneille hyvä kuntoutusmuoto, sillä se aktivoi pois sohvalta makaamasta. Pelatessa tulee huomaamattaan liikuttua paljon, vaikka pelaisi golf-autolla. Tietysti bägi selässä pelatessa myös kunto nousee: kierroksen aikana kertyy askeleitakin yli 10 000, ja golf-päivänä kävelee helposti reilut kymmenen kilometriä.

Timo muistuttaa, että aktiivisella liikunnalla pysyy terveenä ja hyvinvoivana.

– Liikunta tuo elämään sisältöä, tavoitteita, aktiivisuutta ja sosiaalisuutta, kun lähtee ulos neljän seinän sisältä. Golf myös parantaa aivovammautuneen keskittymiskykyä, sillä jokainen onnistunut lyönti on myös hyvän keskittymisen tulosta. Mutta kaikki liikunta on hyvästä, oli kyseessä sitten golf tai jokin muu itselleen mieluisa liikuntamuoto.  

Alussa oiretiedostamattomuus tyypillistä

Mutta palataan 16 vuotta taakse päin. Timo oli moottoripyöräkolarinsa jälkeen koomassa kaksi viikkoa, joka oli lähipiirille hermoja raastava ajanjakso. Tuolloin ei tiedetty, minkälaiset rajoitteet erittäin vakava aivovamma tuo mukanaan. Hänen vanhempiaan alustavasti varoiteltiin, ettei heidän poikansa pysty enää koskaan elämään itsenäisesti. Toisin kävi. Lopulta Timo oli sairaalassa vain reilut kaksi kuukautta, jonka jälkeen vanhemmat sopivat poikansa siirtämisestä kotihoitoon.

–  Kun sain aivovammadiagnoosin, yritin peittää aivovamman oireet. En pitänyt itseäni aivovammaisena ihmisenä. Yritin opetella ulkoa asioita, joita en muistanut, kuten ystävieni tai työpaikkani nimiä. Kun olin sairaalassa, luulin olevani töissä.

Kun Timo kotiutettiin, kuljetti hänen isänsä nuoren miehen joka päivä kuntoutukseen.

–  Tästä edelleen iso kiitos hänelle! Kaikki oli täysin uutta ja outoa niin itselleni kuin läheisilleni ja ystävillenikin.

Timo toteaa, että ennen vammautumistaan hän ei tiennyt aivovammoista mitään – ei edes, vaikka hän työskenteli lääkefirmassa aluepäällikkönä ja tapasi päivittäin lääkäreitä ja vieraili sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.

– Aivovamma olisi luultavasti kuulostanut minusta haukkumanimeltä, ihmiseltä, jolla ei oikein leikkaa…

Kuntoutuksen jatkuvuus tärkeää

– Erityisesti neuropsykologien tietotaito on ollut minulle suurena apuna. Mielestäni vakavan aivovamman saaneiden pitäisi saada käydä säännöllisesti neuropsykologisessa kuntoutuksessa koko loppuelämänsä ajan, jotta hommat pysyvät niin sanotusti raiteilla.

Ajoissa aloitettu kuntoutus on alkuvaiheessa tärkeää juuri Timon mainitseman oiretiedostamattomuuden vuoksi. On mahdotonta alkaa kuntoutua, ellei itse ymmärrä minkään muuttuneen. Tulevina vuosina kuntoutus on puolestaan tärkeää siksi, että elämäntilanteet muuttuvat, eivätkä päivät toistu samanlaisina.

–  Yritin alussa kieltää kaikki aivovamman tuomat haasteet ja rajoitteet. Useimmilla aivovammautuneilla kuluu aikaa, että alkaa hyväksyä muuttuneen elämäntilanteen ja oppii elämään muutosten kanssa. Minulla pahimpia ovat väsyminen ja keskittymisvaikeudet. Minun oli opittava lepäämään. Minulla ei esimerkiksi voi olla tuntia enempää ohjelmaa päivässä, sillä muutoin kuormitun liikaa.

Timo toteaa, että vaikka hänen vammautumisestaan on jo 16 vuotta, tarvitsee hän edelleen ammattilaisten ohjausta ja apua, vaikka perheen tuki ja ymmärrys ovat nekin merkittävässä asemassa. Timo korostaa, että myös läheiset saavat eväitä aivovamman jälkeiseen elämään neuropsykologeilta. Timo pohtii, ettei hän ole varma siitä, tulisiko yksin elämisestä vieläkään mitään. Hän toteaa olevansa onnellinen siitä, ettei hänen tarvitse edes yrittää – rinnalla kulkee rakas Nina-vaimo, joka ymmärtää Timon aivovammaa. Timo kiittelee, että Nina tukee, auttaa ja pitää heidän perhettään kasassa. 

Timo kertoo olevansa 85-prosenttisesti invalidi, mutta vamma ei näy päälle päin.

–  Esimerkiksi aamupäivällä, jos olen nukkunut hyvin ja elämäni on tasapainossa, vaikutan terveeltä ja ”normaalilta”. Mutta kun väsyn, en esimerkiksi pysty jonottamaan, olemaan hälyisessä paikassa tai keskustelemaan muuta kuin pinnallisia asioita. Sanat eivät muistu mieleeni, unohdan, mistä olin puhumassa ja olen turhan avoin. Tämän kaiken hallintaan me aivovammautuneet ihmiset saamme apua kuntoutuksesta ja terapioista, joita toivoisin jokaisen aivovammautuneen ihmisen saavan oikea-aikaisesti ja tarpeeksi kauan, jotta jokainen voisi elää hyvää elämää myös aivovamman muuttamassa tilanteessa.

Aivovammaliitto ry täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Juhlavuotemme suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Juhlavuoden tavoitteena on tehdä tutuksi ja näkyväksi näkymätöntä aivovammaa. Timo Pessi on yksi juhlavuoden kasvoista. Lue lisää juhlavuoden tapahtumista ja tule mukaan https://aivovammaliitto.fi/tule-mukaan/tapahtumakalenteri/


Kuva: Kanavagolfin caddiemaster

Kokemustoiminnasta kiinnostunut – haku kokemustoimijoiden syksyn 2022 peruskoulutuksiin on nyt auki!

Oletko kiinnostunut jakamaan kokemustietoa ja osaamistasi aivovammoista myös heille, joilla ei ole samantyylisiä kokemuksia kuin sinulla? Aivovammaliitto kouluttaa kokemustoimijat yhteistyössä Kokemustoimintaverkoston ja muiden järjestöjen kanssa.

Peruskoulutuksia järjestetään tänä vuonna vielä toteutuessaan seuraavilla alueilla:

  • Kainuu
  • Lappi
  • Pohjois-Pohjanmaa
  • Uusimaa

Ensisijalla ovat hakijat, jotka asuvat itse koulutusalueella. Tarkemmat tiedot koulutuksista tarkentuvat myöhemmin. Hakuaika päättyy 19.6.2022.

Koulutuksiin voi hakea täyttämällä hakulomakkeen täällä: https://link.webropol.com/s/kokemustoimijakoulutus

Osa hakijoista valitaan haastatteluun, jossa kartoitetaan tämänhetkistä tilannetta, kiinnostusta sekä jutellaan tämän vuoden koulutusmahdollisuuksista. Koulutuspaikkoja on rajallisesti. Kaikille hakijoille ilmoitetaan prosessin etenemisestä sähköpostilla kesäkuun aikana.

Voit ottaa myös yhteyttä kokemustoiminnan suunnittelijaan:

minna.lahtinen(at)aivovammaliitto.fi

puh. 050 575 5371

Vammautuneen ihmisen pompottelu epäinhimillistä

Seinäjokinen Kari Rantala kertoo, että moottoripyöräonnettomuus jakaa hänen elämänsä kahteen osaan. Ennen sitä hänellä ei terveydellisiä vaivoja ollut: esimerkiksi päätä ei särkenyt koskaan, eikä selkä vihoitellut milloinkaan. Vuonna 2015 sattunut onnettomuus muutti kaiken. Työelämä jäi taakse, ja jokapäiväiset kivut astuivat elämään. Puutteellisen diagnoosin vuoksi kuntoutukseen pääsy takkusi. Asiaa ei helpottanut se, että vakuutusyhtiö päätöksissään kumosi omia aikaisempia päätöksiään.  

Kari Rantala aloitti moottoripyöräharrastuksen 1990-luvun loppupuolella. Moottoripyöräily on monelle laji, jossa nälkä kasvaa syödessä. Pyörät vaihtuvat, ja jokaisen vaihdoksen yhteydessä moottorin teho kasvaa. Kari ei kuitenkaan ollut koskaan kaahari, ja pyöriä vaihtaessaan hän otti aina turvallisuusnäkökohdat huomioon.

Sitten tuli toukokuu vuonna 2015. Tuona keväänä tiet sulivat maaliskuussa, ja silloin myös moottoripyörät kärrättiin pois talviteloilta. Kohtalokas toukokuinen perjantai oli vilpoinen, ja päivän mittaan puuskainen myrskytuuli yltyi. Se koitui kohtaloksi virtolaisen peltoaukean kohdalla olleessa mutkassa. Tuosta mutkasta kokenut moottoripyöräilijä ei ehjänä selvinnyt.

– Selkeät muistikuvani päättyvät iltaan 22.5.2015, Kari kertoo

Kari havahtui pellolla. Hän ei ymmärtänyt, missä oli tai mitä oli tapahtunut. Hengittäminen ei onnistunut.

–  Ehdin ajatella, että tässä se sitten oli. Henki ei enää kulje.

Samaan aikaan, kun Karin tajunta oli jälleen hämärtymässä, radiopuhelinyhteyden katkeamisesta huolestunut moottoripyöräajelulla mukana ollut kaveri kääntyi katsomaan, mistä vika johtuu. Saapuessaan ulosajopaikalla soitti hän pikaisesti hätäkeskukseen.

Sairaalassa kävi ilmi, että Karin toinen keuhko oli painunut kasaan, kymmenen kylkiluuta oli murtunut ja murtuneita olivat myös solisluu, lapaluu ja rintanikama. Lisäksi tapaturma aiheutti lukinkalvon alaisen verenvuodon aivoihin ja vaurioitti selkää. Selkä voitiin leikata vasta, kun miehen yleiskunto oli kohentunut.

– Muistan sairaalasta, että yhtäkkiä minulle tuli lisäksi valtava rintakipu. Menetin kivun vuoksi tajuntani. Sittemmin selvisi, että aorttani oli revennyt.

Kun Kari kotiutettiin, kukaan ei puhunut mitään aivovammasta eikä siihen liittyvästä kuntoutuksesta, joten jatkuva väsymys ja päänsärky jäivät mysteereiksi. Selkäkivut olivat niin valtavat, ettei seisominen onnistunut ilman lääkkeitä ja kipulaastareita.

Töihin Kari palasi joulukuun puolivälissä vuonna 2015 työkokeilun kautta. Työpäivän jälkeen hän oli aivan poikki ja kivut olivat voimakkaita.

–  En jaksanut töiden jälkeen mitään. En jaksanut edes syödä. Ihmettelin, mistä moinen johtuu.

Avokuntoutusta – paitsi ei vaiskaan!

Keväällä 2017 vakuutusyhtiö ilmoitti, että heille pitää toimittaa lääkärinlausunnot pysyvän haitan arvioimista varten.

–  Olin monivammapotilas, joten piti minun kiertää läpi eri lääkärit saadakseni kaikki tarvittavat todistukset.

Yksi tarvittavista lausunnoista oli neurologin lausunto.

– Neurologi katsoi papereitani ja totesi, että keskussairaalan mukaan minussa ei ole neurologisesti hoidettavaa. Tästä vakuutusyhtiö oli tietysti ollut yhtä mieltä. Neurologi sanoi kuitenkin suoraan, että minulla on aivovamma, jota ei ole koskaan tutkittu ja kehotti minua menemään aivovammatutkimuksiin. Hänen mukaansa jatkuva väsymys ja päivittäinen päänsärky voivat hyvinkin liittyä aivovammaan.

Kari ilmoitti vakuutusyhtiölle neurologin olevan sitä mieltä, että hänellä on aivovamman jälkitila, joka on jäänyt tutkimatta ja diagnosoimatta. Karille varattiin aika aivovammapoliklinikalle, jossa neurologian professori tutki ja totesi, että Karilla on vähintäänkin keskivaikean aivovamman jälkitila ja työkykyä on jäljellä maksimissaan 50 %. Neurologian professori laati kuntoutussuunnitelman, jonka mukaan kuntoutus käynnistetään kolmen viikon laitoskuntoutusjaksolla ja jota jatketaan 20 kerran avokuntoutuksella. Vakuutusyhtiö teki eläkepäätöksen 50 %:n työkyvyttömyyden osalta.

– Hain vakuutusyhtiöstä maksusitoumusta laitoskuntoutusjaksolle, mutta tästä tuli kielteinen päätös. Valitin vakuutusoikeuteen, jonne vakuutusyhtiön juristi lähetti oman vastineensa. Siinä todettiin, että heidän mielestään minun vaivani voidaan hoitaa parhaiten avokuntoutuksessa – olivat ilmeisesti siis fiksumpia kuin neurologian professori. Myös vakuutusoikeus tuntui olevan sitä mieltä, että toki vakuutusyhtiön juristi tietää enemmän aivovammoista kuin neurologiaan erikoistunut lääkäri, toteaa Kari sarkastisesti hymyillen.

Koska vakuutusoikeus totesi päätöksessään vakuutusyhtiön esittämällä tavalla, että Karille riittää avokuntoutus, haki hän luonnollisesti seuraavaksi maksusitoumusta siihen. Tämäkin hakemus hylättiin, avokuntoutustakaan ei myönnetty.

–  Teimme jälleen valituksen, jossa vaadimme, että vakuutusyhtiö velvoitetaan noudattamaan vakuutusoikeuden aiempaa päätöstä, jossa nimenomaan todettiin vakuutusyhtiön haluamalla tavalla, että avokuntoutus on minulle parempi vaihtoehto. Vuosi siinä meni kummankin valituksen kanssa, mutta vihdoin, yli kahden vuoden kuluttua, saimme myönteisen päätöksen. Elimme tuolloin alkuvuotta 2020, jolloin korona sulki yhteiskunnan. Kuntoutukseni käynnistyi tämän vuoksi vasta kesäkuussa 2020 – yli viisi vuotta tapaturmani jälkeen.

Työelämä oli kuitenkin päättynyt jo kahta vuotta aiemmin sairauslomaan. Diagnoosiksi ei kuitenkaan tullut aivovamma vaan masennus. Kari kertoo, että masennus on nyttemmin selätetty. Eläkepäätös tuli lopulta keväällä 2020.

–  Puolisona ja näin ollen läheltä seuranneena en voi kuin ihmetellä, miten ihmistä voidaan pompotella vuosikaudet. Siinä kulutetaan ne vähätkin voimavarat, joita onnettomuuden jälkeen on vielä jäljellä. Tämä koko prosessi oli epäinhimillinen, Marketta-vaimo puuskahtaa.

Aivovammaliiton juhlavuoden yhteistyökumppaneina toimivat Nutcase  https://nutcasehelmets.com/ ja Arla oy https://www.arla.fi/

Sähköpotkulautailija, muista maltti ja kypärä!

Se on vappu ja kesä tulossa! Kaduilla liikkuu monenlaisia kulkijoita: ikääntyneitä, näkövammaisia, pyörätuolinkäyttäjiä ja niitä, joiden kognitiiviset kyvyt ovat syytä tai toisesta alentuneet. Kaikilla on oikeus liikkua turvallisesti ja omaan tahtiinsa.

Aina turvallinen liikkuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Liikenneturvan tämänkeväiseen kyselyyn vastanneesta kolme neljästä kokee, että vuokrattavat sähköpotkulaudat ovat lisänneet turvattomuutta kaupunkialueella. Äänettömät, mutta tarvittaessa aikamoiseen vauhtiin kiihtyvät laitteet voivat tien päällä yllättää – etenkin jos niillä kuljetaan väylillä, jotka on tarkoitettu jalankulkijoille.

Esimerkiksi ikääntyessä toimintakyky heikkenee ja reaktioajat pitenevät, jolloin ohi sujahtelevat sähköpotkulaudat aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Näkövammainen kulkija ei voi varautua lähestyvään lautailijaan, etenkin, jos sähköpotkulaudassa ei ole varoituskelloa.

Läheltä piti -tilanteet ovat henkisesti kuormittavia. On raskasta liikkua, jos joutuu pelkäämään tai olemaan erityisen varuillaan.

Sähköpotkulautojen jättäminen kulkuväylille voi aiheuttaa vaaratilanteita. Näkövammainen kulkija voi kompastua lautaan.  Apuvälinein liikkuva ihminen joutuu menemään ajoradalle tai jyrkkä jalkakäytävän reunakivi voi estää ohittamisen. Pyörätuolin käyttäjä ei myöskään pysty nousemaan ja siirtämään sähköpotkulautaa pois tieltään. Pahimmassa tapauksessa matkan teko tyssää siihen. Pysäköidään sähköpotkulaudat siis asiallisesti tai niille varatuille paikoille.

Iso vaaratekijä liikenteessä on alkoholi. Päihtyneenä tulee herkästi yliarvioitua taitonsa ja reaktionopeutensa. Laudalle tekee mieli ottaa myös kaveri, jolloin onnettomuusriski kasvaa entisestään.

Liikenneturvasta muistutetaan, että sähköpotkulauta on ajoneuvo, jolla on kuljettava liikennesääntöjen mukaan.

”Sähköpotkulaudalla kuljetaan pyöräilyväylillä tai sen puuttuessa ajoradalla – ei jalkakäytävällä. Olennaista on liikkua muut kulkijat huomioiden ja niin, että oma toiminta on ennakoitavaa. Usein se tarkoittaa oman nopeuden sääntelyä, vain turvallisia ohituksia, äänimerkin käyttöä ja suuntamerkin näyttöä sekä hidastamista risteyksiin”, luettelee Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen.

”Vaikka olet kuinka osaava skuutteri, sinuun voi törmätä jotain, jolle et voi mitään. Muista siis maltti ja kypärä”, sanoo itsekin sähköpotkulaudalla kolaroinut viestintäjohtaja, entinen kansanedustaja- Mikael Jungner.

Aivovammaliitto, Invalidiliitto, Näkövammaisten liitto, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto, VALLI ja Liikenneturva toivottavat turvallista vappua sähköpotkulautailijoille ja kaikille suomalaisille!

Liikenneturvan Kymmenen sähköpotkulautailijan kultaista sääntöä

www.liikenneturva.fi/ajaoikein     

1. Sähköpotkulaudalla kuljetaan pyöräväylillä – ei jalkakäytävillä.

2. Huomioi muut liikkujat – erityisesti jalankulkijat.

3. Vähennä vauhtia ja muista ennakoida.

4. Pysähdy punaisiin ja hidasta risteyksiin.

5. Anna tietä suojatiellä.

6. Aja vain selvin päin.

7. Pysäköi fiksusti.

8. Pysähdy käyttämään kännykkää.

9. Sähköpotkulaudalla ei saa kuljettaa matkustajia.

10. Käytä kypärää – muista pimeällä myös valot.

Liikenneturvan kyselytutkimus toteutettiin maalis-huhtikuussa 2022. Kyselyn toteutti Kantar TNS Oy ja siihen vastasi yhteensä 1029 henkilöä, joista autoilevia oli 81 prosenttia.

Lisätietoja:

Marika Mäkinen, viestinnän asiantuntija, Näkövammaisten liitto, p 0500 417670, marika.makinen@nkl.fi

Riitta Saksanen, sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija, Invalidiliitto, p. 044 7650498 riitta.saksanen@invalidiliitto.fi

Pia Warvas, viestintävastaava, Aivovammaliitto, p. 050 306 7916 pia.warvas@aivovammaliitto.fi

Kaisa Huuhtanen, erityisasiantuntija, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto, VALLI,  p. 040-511 5976, kaisa.huuhtanen@valli.fi

Juha Valtonen tutkimuspäällikkö, Liikenneturva, p. 040 727 7776 juha.valtonen@liikenneturva.fi

Lähde tuetulle lomalle heinäkuussa 2022!

Tiesitkö, että Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry (MTLH) tarjoaa aivovamman saaneille henkilöille ja heidän läheisilleen mahdollisuuden tuettuun ryhmälomaan heinäkuussa 2022?

Lomateema: Voimaa vertaisuudesta -lomat lapsiperheille*

Kenelle: *Avoin kaikille – Lapsiperheille, pariskunnille ja yksin asuville aivovamman saaneille henkilöille.

Aika: 17. – 22.07.2022

Paikka: Vuokatin Urheiluopisto, Vuokatti

Omavastuuosuudet: Loman omavastuuosuus aikuisilta ja 17 vuotta täyttäneiltä on 100 € / 5 vrk.

Lomailija maksaa itse matkakulunsa lomakohteeseen. Alle 17-vuotiaat lomailevat maksutta.

Loman sisältö: Lomilla on täysihoito eli aamiainen, lounas ja päivällinen, lapsiperhelomilla myös iltapala.

Lomalla on lomateeman mukaista monipuolista, ohjattua ja maksutonta ohjelmaa.

Lisätietoja: MTLH, sähköposti: liisa.moilanen(at)mtlh.fi tai MTLH, puh. 010 2193 467 (arkisin klo 9–13) sekä tästä linkistä (linkki avautuu ulkoiselle sivustolle MTLH).

Haku: Viimeistään 17.4.2022. Lomahakemuksen voi täyttää MTLH:n verkkosivuilla tai tästä linkistä (linkki avautuu ulkoiselle sivustolle MTLH).

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlavuoden suojelijana – juhlavuosi tekee näkymätöntä vammaa näkyväksi kaikkialla Suomessa

Miltä aivovamma näyttää? Entä miltä näyttää ihminen, jolla on aivovamma? Tänään saamme tutustua kolmeen aivovammautuneeseen ihmiseen. Heidän kauttaan opimme, että aivovamma ei näytä yhtään miltään – ainakaan ulos päin!

Aivovamma on näkymätön, ja se tunnetaan huonosti. Näkymättömyys onkin haaste, sillä vaikka aivovammautunut henkilö näyttää aivan samanlaiselta kuin aiemmin, voi aivojen sisällä oleva vaurio rajoittaa elämää huomattavasti enemmän kuin moni fyysinen vamma. Tätä on ulkopuolisten usein vaikea ymmärtää.

Aivovammaliitto ry:n 30-vuotisjuhlavuoden tavoitteena onkin tehdä näkymätöntä näkyväksi ja lisätä aivovammatietoutta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toimii juhlavuotemme suojelijana.

Kolme tarinaa aivovammasta  

Juhlavuoden kasvoina toimii kolme aivovamman saanutta ihmistä: Tiia Kuikka, Timo Pessi ja Ella Saarenpää-Kervinen. Heistä kaikista kuulemme lisää tämän vuoden aikana, mutta voimme jo nyt tutustua heihin pintapuolisesti.

Juuri tamperelaistunut parikkalalaislähtöinen Tiia Kuikka on useissa arvokisoissa menestynyt kävelijä. Hän vammautui reilut kaksi vuotta sitten harjoituslenkillä jäätyään auton alle suojatiellä. Seurauksena oli vaikea aivovamma. Ammatiltaan Tiia on jalkaterapeutti (AMK). Tuolloin meneillään olleet naprapaattiopinnot jäivät onnettomuuden myötä kesken. Ennen vammautumistaan hän harrasti käsitöitä, moottoripyöräilyä ja kävelyn lisäksi kaikenlaista liikuntaa jujutsusta hiihtoon. Hän on pyrkinyt jatkamaan uraansa, ja se onkin vaatinut muutoksia eritoten urheilun ulkopuoliseen elämään. Muut harrastukset ja sosiaalinen elämä ovat jääneet vähälle, jotta tavoitteelliseen urheiluun riittäisi voimavaroja. Seuraavat tavoitteet hänellä ovat yleisurheilun MM-kisat heinäkuussa ja EM-kisat elokuussa.

Vääksyläinen Timo Pessi on vammautunut 2006 moottoripyöräonnettomuudessa, jossa hän sai erittäin vaikean aivovamman. Aiemmin hän toimi monipuolisesti urheilun saralla muun muassa jääkiekkoerotuomarina. Valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta hän eteni nopeasti urallaan myynnin ja markkinoinnin esimiestehtävissä. Nykyään hän on toimintarajoitteinen golfari ja pyrkii kannustamaan muitakin aivovammautuneita ihmisiä golfin pariin. Timo pelaa myös aivovammautuneiden vertaistukiryhmässä salibandya. Hän järjestää vertaistuellisia golf-leirejä Kanava Golfissa ja on järjestänyt green card -kursseja aivovammautuneille ihmisille. Seuraavana tavoitteena hänellä on erityisgolfin joukkue-EM-kisat Belgiassa kesäkuussa.

Oululainen Ella Saarenpää-Kervinen on entinen ratsastaja ja nykyinen pararatsastaja. Huhtikuussa 2016 pitkän linjan hevosharrastajan elämä muuttui. Oli aivan tavallinen keskiviikkopäivä, ja käynnissä oli aivan tavalliset esteratsastustreenit. Tuolla kerralla jotakin meni kuitenkin pieleen: Ella putosi hevosen selästä saaden rysäyksessä aivovamman. Ratsastus oli tovin tauolla, mutta nyttemmin hän on aloittanut lajin uudelleen. Hän on myös palannut onnistuneesti leipätyöhönsä opettajaksi. Ella kuvailee hevosten pariin palaamisen tunnetta huumaavaksi ja parhaimmaksi mahdolliseksi kuntoutusmuodoksi. Hän tähtää korkealle nauttien matkasta kokonaisuudessaan. Seuraavana tähtäimessä on SM-kisat elokuussa. Haaveissa siintää mahdollisuus päästä mukaan Pariisin paralympialaisiin vuonna 2024. 

Näkymätön vamma

Aivovamman jälkitilan oireet ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Tyypillisimpiä oireita ovat voimakas väsymys, muistin häiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hidastuminen sekä sanojen löytämisen, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet.

Aivovamma on haastava myös siksi, että sen diagnosointi on usein puutteellista ja viivästynyttä. Aivovammaliitto ry:n tekemän kyselytutkimuksen mukaan lähes puolella aivovamman saaneista vammaa ei diagnosoida heti tapaturman jälkeen. Kun diagnoosi viivästyy, saa sen keskimäärin vasta yli viiden vuoden kuluttua vammautumisesta.

Toisen tutkimuksen teki Aivovammaliitossa työskentelevä aivovamman saanut nuori. Hän kysyi työnantajilta, palkkaisiko tämä aivovammautuneen ihmisen ja mitä aivovamma-sanasta tulee mieleen. Tämänkin kyselyn tulokset olivat lohdutonta luettavaa. ”En todellakaan (palkkaisi). Terveitäkin on jonoksi asti.” ”En ottaisi. Olen ollut tekemisissä parin henkilön kanssa, joita voisi kuvailla ilkeiksi, pahoiksi ja typeriksi. En luottaisi aivovammautuneen ihmisen olevan ns. normaali.” Tämänkaltaiset vastaukset korostuivat. Aivovammautunutta ihmistä puolestaan kuvailtiin seuraavasti: synnynnäinen, makaa vihanneksena, haukkumasana, sairaus, toisista riippuvainen arjessa, parantumaton vamma, herättää mielikuvan mielisairaudesta.

Työtä aivovammatietouden lisäämiseksi ja aivovammautuneiden ihmisten aseman parantamiseksi on siis edelleen tehtävä. Ja mikä onkaan mainiompi aika alkaa tutustua aivovammoihin kuin viikko 11. Viikolla 11 vietämme kansainvälistä Aivoviikkoa, jonka teemana on aivoterveyden edistäminen.

Juhlavuoden tapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea maaliskuusta joulukuuhun. Lämpimästi tervetuloa tapahtumiin joko livenä tai etänä! Tapahtumat on lueteltu nettisivujemme tapahtumakalenterissa osoitteessa https://aivovammaliitto.fi/tule-mukaan/tapahtumakalenteri/

Juhlavuosi starttaa 21.3.2022 pääkaupunkiseudulla toimivan Aivovammayhdistys Avyn järjestämällä ”Aivovamman neuropsykologinen oireisto ja ihmissuhteet” -verkkoluennolla. Tapahtumaan voi ilmoittautua mukaan 14.3. saakka https://aivovammaliitto.fi/tapahtuma/aivovammayhdistys-avyn-verkkoluento-aivovamman-neuropsykologinen-oireisto-ja-ihmissuhteet-verkkoluento/

Seuraavaksi vuorossa on Aivovammaliiton 5.4.2022 järjestämä webinaari kaularangan retkahdusvammoista. Tilaisuuteen voi ilmoittautua 3.4. saakka osoitteessa https://aivovammaliitto.fi/tapahtuma/juhlavuoden-webinaari-kaularangan-venahdysvammoista/

Lisätiedot Aivovammaliitosta, aivovammoista, Aivoviikosta ja juhlavuodesta:
viestintävastaava, päätoimittaja Pia Warvas, pia.warvas@aivovammaliitto.fi, 050 306 7916 ja
toiminnanjohtaja Päivi Puhakka (tavoitettavissa ti 15.3. alkaen), paivi.puhakka@aivovammaliitto.fi, 050 536 6390

Aivovammaliittoon kuuluvilla yhdistyksillä on toimintaa seuraavilla paikkakunnilla:

Pääkaupunkiseutu, Hyvinkää, Porvoo, Seinäjoki, Vaasa, Kuopio, Joensuu, Savonlinna, Mikkeli, Hämeenlinna, Jyväskylä, Äänekoski, Keuruu, Hamina, Kotka, Kouvola, Lappeenranta, Oulu, Kemi, Rovaniemi, Ylivieska, Kajaani, Lahti, Pori, Rauma, Kankaanpää, Tampere, Turku, Salo ja Forssa.

Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Suomessa aivovammautuu vuosittain 15 000−20 000 ihmistä. Sen jälkitilan oireita, eli pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia, on noin 100 000 henkilöllä.

Aivovamman lievimmän muodon, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu täysin. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, erittäin voimakasta väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aloitekyvyttömyyttä. 

Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5–10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2–9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18–25-vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt. 

@aivovammaliitto