Aivovammaliiton perustamisasiakirja allekirjoitettiin 18.8.1992, joten tänä vuonna vietetään Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlavuotta.
Aivovammaliitto ry:n perustamisen motiiveina oli lisätä aivovammatietoutta, tarjota vertaistukea sekä järjestää aivovamma-aiheisia kursseja. Samat toimintamuodot ovat edelleen työmme keskiössä, ja toimintamuotoja on tullut lisää, kuten yhdistystoiminnan tukeminen, kokemustoimijatoiminta ja läheisten huomioon ottaminen.
Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlavuoden päätavoitteena on aivovammatietouden lisääminen. Juhlavuosi starttaa 5.3.2022 klo 11 – 12.30 järjestettävällä webinaarilla, jossa Helena Huhmar luennoi niskan retkahdusvammoista. Webinaariin voi osallistua suorassa lähetyksessä ja se tallennetaan tekstitettynä Youtube-kanavallemme.
Huhtikuulle on suunnitteilla Terveys- ja hyvinvointimessut Keski-Suomen aivovammayhdistyksen kanssa, toukokuussa luentotilaisuus Etelä-Pohjanmaan aivovammayhdistyksen järjestämänä, kesäkuussa palvelujärjestelmistä ja kuntoutuksesta pidettävä luento Itä-Suomen aivovammayhdistyksen kanssa, Suomi-Areena-tapahtuma heinäkuussa Satakunnan aivovammayhdistyksen kanssa ja muistiaiheinen luento lokakuussa Oulun seudun aivovammayhdistyksen järjestämänä. Aivovammaliitto järjestää pääjuhlan 17.11.2022. Juhlaluennon pitää neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo. Tässä on vain muutamia poimintoja juhlavuoden tilaisuuksista, ja ajantasainen tapahtumalistaus päivitetään nettisivuillemme aivovammaliitto.fi.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toimii juhlavuotemme suojelijana.
Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanke järjesti 1.12.2021 päätösseminaarin, jossa kuultiin hankkeen yhteistyökumppaneita, asiantuntijoita sekä kokemuspuheenvuoro. Loppuseminaarissa kerrottiin läheisten tukemisesta, hankkeessa kehitetystä voimavaraistavan tuen mallista sekä esiteltiin yhteistyökumppaneiden toimintaa. Päätösseminaari sai paljon positiivista palautetta ja kiitosta mielenkiintoisista puhujista ja tärkeästä aiheesta.
Maaliskuussa alkavalle Verkkokurssi 1:lle voit hakea 31.1.2022 asti – laita hakemuksesi jo tänään! Muille kursseille haku jatkuu pidempään.
Vuonna 2022 Aivovammaliitto järjestää erilaisia kursseja ympäri Suomea. Kurssilta saa ammattilaisten ja vertaisten tukea uuteen muuttuneeseen elämänvaiheeseen vammautumisen jälkeen. Kurssit ovat ammattilaisten ohjaamaa ryhmämuotoista ja tavoitteellista toimintaa, jossa vertaistuki on tärkeässä asemassa. Kursseilla on erilaisia teemoja ja ne on suunniteltu erilaisissa tilanteissa oleville vammautuneille henkilöille ja heidän läheisilleen.
Aivovammaliiton kurssit ovat valtakunnallisia, eli niille voit hakea asuit sitten missä päin Suomea tahansa. Kurssit on tarkoitettu yli 18-vuotiaille aivovammautuneille henkilöille. Osalle kursseista voi osallistua myös läheinen. Kursseilla keskustellaan teeman mukaisista asioista, kuullaan ammattilaisten puheenvuoroja, saadaan ja annetaan vertaistukea sekä tehdään asioita yhdessä.
Nähdään kursseilla!
Lisätietoja antaa: Kuntoutussuunnittelija Otto Laitinen otto.laitinen(at)aivovammaliitto.fi puh. 050 373 9076
Aivovammaliitto perustettiin neljän paikallisyhdistyksen toimesta vuonna 1992. Tärkeimpinä asioina liiton perustamiselle tuolloin olivat aivovammatietouden lisääminen niin yhteiskunnassa kuin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden keskuudessa, vertaistuen tarjoaminen ja sopeutumisvalmennuskurssit. Vaikka aikaa on kulunut vuosikymmeniä, ovat nämä samat asiat edelleen toimintamme keskiössä.
Tuosta perustamisvuodesta yhdistyksien määrä on kasvanut eli aivovammayhdistyksiä on jo 11 paikkakunnalla. Toimintaa näiden yhdistysten toimintaryhmien kautta on 30 paikkakunnalla, kiitos vapaaehtoistemme. Aivovammayhdistyksissä toimijat ovat vapaaehtoisia, joko itse aivovammautuneita tai heidän läheisiään. Työ, jota he tekevät yhdistyksissä on merkityksellistä ja tärkeää monelle vammautuneelle ja heidän läheiselleen.
Pienen historiakatsauksen jälkeen muutama sana nykypäivästä eli Aivovammaliitto tuottaa aivovammatietoutta, vertais- ja kokemustoimintaa, kursseja, sopeutumisvalmennusta ja tukee yhdistyksiä toiminnassaan. Työntekijöitä Helsingissä on kymmenen ja lisäksi meillä on vuosittain useampi aivovammautunut henkilö työkokeilussa. Aivovammautuneet henkilöt ja heidän läheisensä ovat mukana kehittämässä kaikkea toimintaamme. Aivovammoista tarvitaan edelleen lisää tutkimusta, niiden diagnosointiin tulee saada ryhtiliike ja kuntoutukseen täytyy päästä oikea-aikaisesti. Aivovamma ei ole haukkumasana eikä se ole älyvamma.
Yhteiskunnallisesti aivovammat ovat terveydenhuollon laiminlyödyin alue, kun huomioidaan aivovammojen yleisyys ja kansantaloudellinen merkitys. Aivovamman alkuvaiheen diagnosointia ei tehdä edelleenkään eikä myöskään kirjauksia, jotka vaikeuttavat tulevaisuudessa syy-yhteyden todentamista. Aivovammautuneen oireita ei uskota, koska ne eivät näy päälle päin, oikea-aikaista ja -laatuista hoitoa eikä kuntoutusta ole saatavissa ja vakuutuskiistat pilaavat liian monen aivovammautuneen elämän.
Millainen on Aivovammaliiton tulevaisuus? Kuinka turvaamme yhdistyksissä vapaaehtoistoisten riittävyyden ja jaksamisen? Kuinka rahoitamme toimintamme? Kunpa tietäisin sen, mutta tässä pohdintaa, mitä se voisi olla.
Useat järjestöt ovat tuoneet esille kaksi haastetta eli rahoituksen epävarmuus ja jäsenmäärän väheneminen. Jäsenmäärän väheneminen aiheuttaa sen, että yhdistyksissä aktiivitoimijoiden määrä vähenee ja aktiiviset toimijat väsyvät työtaakan alle. Meidän tulee miettiä erilaisia tapoja olla vapaaehtoisena ja kuinka yhdistysten hallinnollisia tehtäviä voitaisi vähentää.
Toiminnan varmistamiseksi tulevaisuudessa tarvitsemme pitkäkestoisia päätöksiä järjestöjen toiminnan rahoittamiseen. Jos joudumme olemaan joka vuosi löysässä hirressä, toiminnan suunnittelusta tulee lyhytkestoista ja kohderyhmän tarpeet eivät täyty. Toivon, että saamme järjestöjen avustustoimintaan selkeyttä tämän vuoden aikana.
Aivovammaliiton ja yhdistysten toimintaan ovat kaikki tervetulleita, jokaiselle löytyy jotain.
Voit tulla mukaan vapaaehtoistoimintaamme, osallistua kursseille tai sopeutumisvalmennukseen, tulla mukaan kehittämään toimintaamme, saada tietoa aivovammoista, lahjoittaa aivovammatyöhön, tehdä aivovammatutkimusta yhteistyössä kanssamme, kertoa tarinasi meille, kysyä meiltä mieltäsi askarruttavia asioita tai ihan vaan soitella kuulumisia.
Juhlavuonna tulemme järjestämään useammalla paikkakunnalla aivovammatietouden lisäämiseen tähtääviä tapahtumia yhdessä aivovammayhdistysten kanssa. Tulossa on todella hieno vuosi, kesällä nähdään toreilla ja marraskuussa pääjuhlassamme.
Työmatkatapaturmia sattuu eniten marras-maaliskuun välillä, kun talvi on parhaimmillaan ja kelit liukkaita. Työmatkoilla sattuneista kaatumisista aiheutuneet lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutuskorvaukset ovat vuositasolla noin 50 miljoonaa euroa*, eivätkä kustannukset lopu tähän. Liukas keli on myös haaste terveydenhuollolle erityisesti nyt, kun korona kuormittaa terveydenhuoltoa äärimmilleen. Liukastumisista aiheutuvia tapaturmia on helppo estää omalla toiminnalla ja valinnoilla. Tänään käynnistyvä Pysy pystyssä −kampanja tuo vinkit liukastumisen välttämiseen.
Liukastumisen hinta on liian suuri
Työmatkoilla tapahtuneista, jalan ja polkupyörällä sattuneista kaatumisista aiheutuneet lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutuskorvaukset ovat vuositasolla noin 50 miljoonaa euroa.
”Vakuutuskorvausten määrä ei huomioi työantajalle, vahingoittuneelle ja yhteiskunnalle koituvia välillisiä vaikutuksia. Ilmiön koko hintalappu on huomattavasti suurempi. Merkittävä osa työmatkatapaturmista jalan tai pyörällä johtaa pitkiin työkyvyttömyysjaksoihin”, vahvistaa Tapaturmavakuutuskeskuksen tietokanta-analyytikko Janne Sysi-Aho.
Talvisin tapahtuvat kaatumiset ovat useimmiten liukastumisia. Niitä sattuu erityisesti silloin, kun vuorokauden keskilämpötilat ovat nollan ympärillä, jolloin sulamista ja jäätymistä tapahtuu eniten.
Voit itse vaikuttaa – huolehdi kunnostasi
Osa väestöstä on vähentänyt liikkumistaan koronan aikana. Vähäinen liikunta vaikeuttaa tasapainon ylläpitämistä äkillisissä ja nopeutta vaativissa tilanteissa. Mitä vanhempi työmatkaliikkuja, sitä enemmän liikunnan puute on vaikuttanut lihasten ja luuston kuntoon sekä reaktiokykyyn. Liukkailla pystyssä pysyminen edellyttää nopeaa asennon korjaamista.
Liukastumisen seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Erityisesti ala- ja yläraajojen vammat ovat yleisiä. Jos murtumia tulee helposti, kannattaa selvittää myös osteoporoosin mahdollisuus.
UKK-instituutti suosittelee terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon reipasta liikkumista yhteensä 2,5 tuntia viikossa tai rasittavaa liikkumista 1h 15 min viikossa sekä lihasvoimaa, tasapainoa ja notkeutta parantavaa liikkumista ainakin kaksi kertaa viikossa. Suositellun liikuntamäärän voi kerryttää vaikka pieninä muutaman minuutin mittaisina liikuntajaksoina viikon mittaan. Mikä tärkeintä, väsyneenä ja alivireiseinä tarkkaavaisuus heikkenee ja siten myös liukastumisalttius kasvaa.
Työpaikat mukaan pystyssä pysymiseen
Vaaratilanteiden ennakointi on tehokas tapa ehkäistä liukastumisia ja kaatumisia. Myös työpaikoilla asia on syytä huomioida osana työturvallisuutta.
”Työmatkalla erityistä tarkkaavaisuutta tarvitaan sekä kodin että työpaikan parkkialueilla liikkuessa. Työpaikan piha-alueen kulkuväylien liukkaudesta kannattaa antaa palautetta varhain, jotta kunnossapitoon ei reagoitaisi vasta tapaturman satuttua”, painottaa Työterveyslaitoksen työfysioterapeutti Mari-Anne Wallius.
Liikkumiseen on myös ensisijaisen tärkeää valita oikeanlaiset kengät tai liukuesteet, jotta liukastumisilta ja tapaturmilta voidaan välttyä. Budjetin salliessa työnantaja voi sponsoroida henkilöstölle liukuesteet tai vaikka säkillisen hiekoitushiekkaa.
”Talviajan kenkiin tulisi paneutua samalla innolla kuin auton talvirenkaiden valintaan. Pitäväpohjaiset kengät, irrotettavat liukuesteet, nasta- tai kitkakengät: jokaisen tarpeisiin löytyy varmasti sopiva”, kannustaa Liikenneturvan suunnittelija Laura Loikkanen.
Hiljennymme kohta joulun viettoon ja suuntaamme kohti uutta vuotta. Vuotta 2021 on varjostanut edelleen koronapandemian aiheuttama epävarmuus koko maailmassa. Syksyllä olimme jo toiveikkaita, että pääsisimme palaamaan takaisin normaalimpaan elämään, mutta nyt olemme jälleen takaisin kovempien rajoitusten maailmassa. Aivovammaliitonkin tapahtumia on siirretty suurelta osin verkossa tapahtuviksi etätapahtumiksi ja työntekijät ovat työskennelleet suurimmaksi osaksi etänä. Minä ainakin kaipaan suuresti aitoa ihmisten välistä kohtaamista ja keskustelua. Uskon monen ihmisen jakavan kanssani tämän saman tunteen.
Toivottavasti teistä jokainen saa viettää joulun itsellenne mieluisimmalla tavalla. Toisille se voi tarkoittaa yhdessäoloa perheen ja läheisten kanssa tuttujen joulurutiinien kanssa. Joku meistä voi nauttia omasta rauhasta ja kiireettömästä olosta. Joulu voi olla myös raskasta aikaa ja tuoda ikäviä muistoja tai korostaa yksinäisyyttä. Heille lähetän erityisen lämpimän halauksen ja toivoa jouluun.
Kiitän kaikkia vapaaehtoistoimijoitamme, teette todella arvokasta työtä. Te pystytte omasta kokemuksestanne kertomaan, että elämä kantaa vammautumisen jälkeenkin ja antamaan vinkkejä arjen haasteisiin. Kiitos myös koskettavista tarinoista, joita olen saanut teiltä kuulla.
Kiitos loistaville työkavereille Aivovammaliitossa, meillä on huipputiimi töissä. Olette ammattilaisia, suurella sydämellä työtä tekeviä uuden kehittäjiä.
Kiitos hallitukselle yhteistyöstä ja tuesta, jota olen saanut teiltä vuoden aikana.
Lisäksi kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa olen saanut vuoden aikana työskennellä ja osan kanssa mielenkiintoiset tutkimukset ja hankkeet jatkuvat ensi vuonnakin. Aivovammat ja niiden tutkimus, hoito ja kuntoutus ovat vuoden aikana kiinnostaneet useita tutkijoita ja median edustajia. Tämä on hyvä asia aivovammaisten henkilöiden oikeusturvankin näkökulmasta.
Toivotan teille rauhallista joulua ja tervetuloa vuosi 2022, Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlavuosi. Odotan sitä innostuneena ja kiitollisena, että saan tehdä tätä työtä.
Aivovammaliitto ry:n syysliittokokousedustajat painottavat, että aivovammojen diagnosointia on tehostettava.
Aivovamma voi valitettavan usein jäädä kokonaan tunnistamatta erityisesti monivammapotilailla, jotka ovat olleet suurienergisessä onnettomuudessa. Tällöin yksilön kokemus terveydentilastaan ja toimintakyvystään ei vastaa kliinisen lääketieteen näkemystä. Lisäksi on yleisesti tiedossa, että osaan tapaturmaperustaisista aivovammoista liittyy vakuutuslääketieteen piirissä diagnostista ristiriitaa. Tällöin potilasta tosiasiallisesti hoitaneiden lääkäreiden lausunnot voidaan sivuuttaa vakuutuslääketieteellisessä päätöksenteossa, ja vakuutusyhtiöt antavat kielteisiä korvauspäätöksiä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä tai haitan kertakorvausta koskeviin hakemuksiin. Seurauksena on usein pitkittyneitä korvauksenhakuprosesseja sekä toistuvia käsittelyjä eri oikeusasteissa, joilla on paitsi huomattavia yhteiskunnallisia kustannusvaikutuksia, myös merkitystä kantajan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Yksilön ja yhteiskunnallisten instituutioiden välisissä ristiriitatilanteissa vammautunut jää usein yksin. Diagnoosittomat ovat usein paitsi psyykkisesti, myös sosiaalisesti eräänlaisessa välitilassa, jossa heidän kokemiaan oireita ja toimintakyvyn vajeita ei tunnusteta virallisesti. Diagnoosi paitsi takaisi pääsyn erilaisten sosiaaliturvaetuisuuksien ja kuntoutustoimenpiteiden piiriin, myös vahvistaisi määrittymisen sosiaalisesti hyväksyttyyn kuntoutujan rooliin. Kivun, oireen tai heikentyneen toimintakyvyn jatkuva todistelu on usein myös psyykkisesti kuormittavaa, jolloin vammautuneen tulevaisuuteen suuntautuvan toimijuuden ylläpito vaikeutuu ja psykosomaattisen oireilun riski kasvaa. Aivovammoihin liittyy usein muun muassa eriasteista masennusta, ahdistusta ja post-traumaattista stressioireilua. Kokonaisvaltainen tiedollinen ja emotionaalinen, eli tunneperäinen, tuki onkin ensiarvoisen tärkeää kuormittavassa elämäntilanteessa olevan toimijuuden ylläpitämiseksi.
Virallisen vammadiagnoosin puute voi johtaa yksilön koherentin eli yhtenäisen ja loogisen elämäntarinan katkeamiseen ja eräänlaiseen identiteettikriisiin jo muutenkin haastavassa elämäntilanteessa. Sairauden kokemuksellisuuden tutkimuksessa ilmiöstä on käytetty nimitystä murtunut identiteetti. Vammautuneen identiteetti voi murtua, muuntua ja uudelleen rakentua eri tavoin. Tapa, jolla identiteetti muotoutuu ja kuinka vammautunut elämäntarinaansa sanoittaa, määrittää paitsi yksilön tapaa nähdä itsensä, mutta käytännössä usein myös sitä, kuinka muut hänet kohtaavat. Kokemus osallisuudesta omassa asiassaan tukee vammautuneen toimijuutta ja on siten suojaava tekijä esimerkiksi psyykkistä kuormittumista ja yhteiskunnallista syrjäytymistä vastaan.
Yhteiskuntatieteiden tohtori Leena Leinosen pian aloitettavan tutkimuksen ”Identiteettimurtumat ja haavoittuva toimijuus. Puuttuvan lääketieteellisen diagnoosin merkitys itsensä neurologisesti vammautuneeksi kokevan identiteetin ja toimijuuden rakentumisessa” tavoitteena on kartoittaa ja analysoida, millaisia merkityksiä puuttuvalla lääketieteellisellä diagnoosilla on itsensä neurologisesti vammautuneeksi kokevan henkilön identiteettiin ja kokonaisvaltaiseen toimijuuteen.
Tutkimus tuottaa empiiristä tietoa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä erityisen haavoittuvassa asemassa olevan asiakasryhmän arjen realiteeteista ja monialaisen tuen tarpeista. Tutkimus tuottaa tietoa, joka auttaa kehittämään palveluita suuntaan, joka tunnistaa ja tunnustaa paremmin ne kriittiset kohdat, joissa yksilö voi pudota tuki- ja palveluverkkojen ulkopuolelle ja jotka pahimmillaan johtavat yksilön pallotteluun jopa epätarkoituksenmukaisten palveluyksiköiden välillä.
Lisätietoja tutkimuksesta: Yhteiskuntatieteiden tohtori Leena Leinonen, leena.leinonen@uef.fi
Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Suomessa aivovammautuu vuosittain 15 000−20 000 ihmistä. Sen jälkitilan oireita, eli pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia, on noin 100 000 henkilöllä.
Aivovamman lievimmän muodon, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu täysin. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, erittäin voimakasta väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aloitekyvyttömyyttä.
Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5–10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2–9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18–25-vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt.
Monet tahot keräävät rahaa työhönsä mitä moninaisin keinoin. Isoimmat organisaatiot järjestävät tukikonsertteja ja mainostavat vetoavasti televisiossa – tai vähintäänkin radiossa. Yksi myy nauhoja, toinen järjestää lipaskeräyksen, kolmannelle kerätään kolehti, joku myy arpoja. Myös Aivovammaliitto tekee varainhankintaa, johon osallistumalla voi tukea aivovammautuneita ihmisiä ja heidän läheisiään uuteen alkuun – vaikkapa ensi viikolla vietettävän Aivovammaviikon kunniaksi.
Suomessa on noin 135 000 yhdistystä, joista aktiivisesti toimivia on noin 100 000 kappaletta. Aivovammaliitto ja siihen kuuluvat aivovammayhdistykset kuuluvat tuohon aktiivisten toimijoiden joukkoon. Varainhankinta on tapa kerätä rahaa oman kohderyhmänsä hyväksi.
Rahankeräyksiin tarvitaan yleensä lupa Poliisihallitukselta. Pari poikkeustakin on. Pienimuotoisen ja lyhytaikaisen pienkeräyksen voi järjestää tekemällä kirjallisesti ilmoituksen poliisilaitokselle. Yhdistys voi myös järjestää arpajaiset ilman viranomaisten lupaa ja arpajaisveroa, mikäli arpojen myyntihinta on yhteensä maksimissaan 2 000 euroa ja voitot jaetaan samassa tilaisuudessa.
Poliisihallituksen keräysluvan saamiseksi pitää olla suunnitelma siitä, mihin kerätyt varat aiotaan käyttää. Saaduista tuloista pitää tehdä vuosi-ilmoitus kerran vuodessa riippumatta siitä, onko rahaa saatu ylipäätään kerättyä. Välillä kuulee väitteitä, jonka mukaan kerätyt rahat eivät oikeasti päädy tarvitseville, vaan johtoporras ja keräyskulut nielevät (lähes) koko potin. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kaikkia varainhankintakeinoja säätelevät lait, ja lahjoituksien avulla tehdystä toiminnasta tai esimerkiksi apurahoista raportoidaan vuosittain poliisihallinnolle.
Aivovammaliitto ry:n toimintaan voi lahjoittaa rahaa esimerkiksi lahjoittamo.fi-sivuston kautta. Löydät lahjoituskohteemme osoitteesta https://lahjoittamo.fi/jarjestot/aivovammaliitto/ (linkki avautuu Lahjoittamo.fi). Vuoden 2021 aikana olemme käynnistäneet rahankeräyksen kolmeen kohteeseen: aivovammautuneiden harrastustoiminnan tukemiseen,aivovammaluentojen järjestämiseen ja aivovammatutkimustoimintaan.
Aikaa myöten näemme, kuinka paljon pääsemme jakamaan lahjoitusvaroja kolmelle eri kohteellemme.
Lahjoittaa voi myös soittamalla Aivovammaliiton keräyspuhelimiin
suoraan pankkitilillemme, josta varat ohjataan jaettavaksi kolmelle lahjoituskohteellemme.
Helsingin OP Pankki IBAN: FI25 5541 2820 0202 21 BIC OKOYFIHH
Lahjoituskanavistamme saa mielellään vinkata omille tuttavilleen, joilla voisi olla halua ja mahdollisuuksia tukea aivovammautuneita ihmisiä ja heidän läheisiään aivovamman muuttamassa arjessa.
Aivovammaviikon aloittava Vertaisuudesta voimaa -yleisötapahtuma pidetään 15.11.2021 Validia Kuntoutuksen, Aivovammaliiton sekä Solian yhteistyönä Synapsiassa (Nordenskiöldinkatu 18 A, 00251 Helsinki, VEGA-talon pääsisäänkäynti, opasteet ovilla). Tilaisuuteen on vapaa pääsy eikä ennakkoilmoittautumista tarvita.
klo 15.00–15.05 Tervetuloa Vertaisuudesta voimaa -tapahtumaan, Liiketoimintajohtaja Susanna Ylisuvanto, Validia Oy
klo 15.05–15.20 Kokemustoimijan näkemyksiä. Kokemustoimija ilmoitetaan myöhemmin.
klo 15.20-15.35 Aivovammasta lyhyesti, kliininen neuropsykologi, PsT Marja-Liisa Kaipio
klo 15.35–15.50 Aivovammaliiton esittely, toiminnanjohtaja Päivi Puhakka, Aivovammaliitto
klo 15.50–16.05 Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeen esittely, projektikoordinaattori Julia Lindlöf ja projektisuunnittelija Inkeri Hutri, Aivovammaliitto
klo 16.05–16.25 Kokonaisvaltaista kuntoutusta ihmistä kuunnellen, Kuntoutuspalveluiden palveluesimies Eira Suomi, Validia Oy
Mahdollisuus kokeilla eri liikuntalajeja liikuntasalissa ja kierrellä esittelypisteillä. Tilaisuus päättyy klo 17.30.
