Kaikilla meillä on omanlaisemme temperamentti, joka yleensä pysyy suurin piirtein samanlaisena lapsuudesta aikuisuuteen. Tosin temperamentin voimakkuus voi vaihdellakin ja siihen voi olla erilaisia syitä. Elämä on usein helpompaa, kun ymmärtää omaa ja muiden temperamenttia. Työyhteisössä, kuten elämässä yleensäkin, temperamentin ymmärtäminen auttaa suvaitsemaan erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja, mikä on tärkeää kaikkien hyvinvoinnille.
Itse olen ehkä introvertti tai ekstroverttinen introvertti tai jotain siltä väliltä. Mutta mikä on introvertti ja mikä on ekstrovertti? Lyhyesti introverttia kuvataan henkilöksi, joka mieluimmin tekee itsenäisesti työtä. Hän ei ole välttämättä ujo, mutta kaipaa omaa rauhaa enemmän kuin muut. Hän on myös hyvä kuuntelemaan ja miettii yleensä tarkemmin mitä haluaa sanoa eikä hän välttämättä kulje trendien perässä. Ekstrovertti puolestaan toimii mieluimmin ryhmässä ja kaipaa seuraa saadakseen energiaa. Hän on myös spontaani, rohkea ja nopea reagoimaan.
Nykyisin määritellään myös ambivertti, joka on välimuoto, jota pidetään joskus vaikeasti tulkittavana ja joka voi mainiosti työskennellä yksin tai ryhmässä. Hän on toisten mielestä spontaani ja toisten mielestä hiljainen. Kuitenkaan mikään näistä eri tyypeistä ei ole esimerkiksi työelämässä ylitse muiden. Siihen vaikuttavat aivan muut syyt. Jokaisella on elämään, niin työhön kuin vapaa-aikaankin oma panoksensa, on hän sitten introvertti tai ekstrovertti tai jotain siltä väliltä. Onko sitten oikeasti syytä jakaa ihmisiä tiettyihin tyyppeihin, kannattaa itse kunkin miettiä. Lisäksi on hyvä huomioida, että jokaisella on myös erilaisia elämäntilanteita, kuten sairauksia, vammautumisia tai muita haasteita, jotka vaikuttavat elämän kokonaisuuteen, myös työelämään.
Rooleja, onko niitä?
Ennen sanottiin, että jokaisella on oma työroolinsa ja oma vapaa-ajan roolinsa ja muutama muu rooli kaupan päälle. Nykyään puhutaan paljon siitä, että työaika sekoittuu vapaa-aikaan. Työhyvinvoinnin kannalta on hyvä miettiä, mitä se tarkoittaa ja onko se kaikilta osin hyvä asia. Kuitenkin nykyisin myös arvostetaan enemmän vapaa-aikaa ja jatkuvasti liian kiireisen oloista henkilöä saatetaan tarkkailla huolestuneena. Hyvinvoinnin kannalta on mielestäni tärkeää osata erottaa vapaa-aika työajasta. Ihminen kaipaa lepoa sekä vapaa-ajan tekemistä. Hän haluaa viettää aikaa läheistensä kanssa, harrastaa ja levätä. Onko vapaa-aika toisilla sitten nykyisin liian kiireistä, onkin jo toinen juttu. Onko liikaa harrastuksia ja onko ihminen, joka on vapaa-ajallakin kiireinen välttämättä hyvinvoiva? Toisaalta mikä on toiselle kiireistä, voi olla toiselle mukavan touhukasta. Nykyään puhutaan myös siitä, että tylsistyminen sopivassa määrin kehittää mielikuvitusta ja kärsivällisyyttä.
Työntekijän sanotaan olevan onnellinen silloin, kun hän on löytänyt vahvuuksiaan ja arvojaan tukevan työn ja työyhteisön. Työntekijä on työpaikallaankin ihminen kaikkine tunteineen ja arvoineen. Koska johtajan rooli ei voi enää tänä päivänä olla valvova, työntekijöiden rooli on itsenäisempi ja aktiivisempi, ja rooli, jossa voidaan käyttää erityisosaamista organisaation hyväksi. Tämä pätee myös muuhun elämään. Onnea elämään tuovat muun muassa arvostus, läheisyys, rakkaus ja tunne, että elämä kantaa.
Erilaisuudella vahvuutta
Työyhteisö on vahva, kun hyväksytään erilaiset temperamentit ja erilaiset ihmiset. Työtä hakiessa voi eteen tulla työpaikkailmoitus, jossa haetaan ns. hyvää tyyppiä. Kenties rivien välistä on luettavissa, että haetaan tyyppiä, joka on samanlainen kuin olemassa oleva porukka. Ajatuksessa on jotain hyvää, mutta mielestäni myös päinvastaista. Täysin samantyyppinen porukka voi esimerkiksi toimia koko ajan hitaalla vaihteella tai sitten hyppelehtiä asioista toiseen ilman minkäänlaista harkintaa. Toisaalta on tärkeää, että ryhmäydytään, kun tulee uusia ihmisiä taloon, ja että sovitaan mukavasti muutoin yhteen.
Mikä sitten on hyvä tyyppi, on hyvä kysymys. Yksi kokee hyvän tyypin tietynlaiseksi ja toinen toisenlaiseksi. Saman aikakauden työntekijät tuovat jonkin verran ennustettavuutta, koska on yleensä helppoa tehdä yhteistyötä samalla tavoin ajattelevien kanssa. Toisaalta siinä tapauksessa voi vallita aika yksipuolinenkin maailmankuva. Tärkeää onkin, että löytyy omista näkemyksistä poikkeavia näkemyksiä, joita tarvitaan niin muuttuvassa työelämässä kuin muutoinkin elämässä. Siihen puolestaan tarvitaan eri ikäisiä ja erilaisia ihmisiä ja sitä kautta oman ajattelun laajentamista. Aina ei ole siis välttämättä väärin, että vastustaa muutosta eikä aina ole oikein hypätä uuteen ideaan täysillä ilman suunnittelua. Molemmista puolista voi koitua hyvää, tai ainakin syntyy keskustelua hyvistä ja huonoista puolista. Mikä pätee työelämässä, pätee mielestäni aika pitkälti myös muussakin elämässä.
Olemme Aivovammaliiton toimistolla tällä hetkellä pieni, mutta pippurinen porukka, jossa on eri-ikäisiä ja erilaisia hyviä tyyppejä, joilla on paljon monipuolista asiantuntijuutta ja kokemusta. Tämä on työyhteisö, jossa on moniosaajia, joilla on runsaasti uusia ajatuksia ja intoa tarttua uusiin asioihin sekä tiukan paikan tullen voimaa yhdessä kohdata ja ratkaista vaikeatkin tilanteet.
Sirpa Salonen
järjestöassistentti, Aivovammaliitto ry