Julkisuudessakin ajoittain keskustelua herättävää vakuutuslääkäritoimintaa kehitetään parhaillaan. Vakuutuslääkäritoimintaa kehittävän neuvottelukunnan tavoitteena on lisätä vakuutuslääkäritoiminnan ja sosiaalivakuutusjärjestelmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä parantaa kansalaisten luottamusta siihen.
Syytä tähän on. Potilasjärjestöissä törmätään usein tilanteisiin, joissa vaikkapa työkyvyttömyyseläkettä hakenut ihminen kertoo vakuutuslääkärin pitäneen häntä työkykyisenä näkemättä häntä ensin. Ihmisten yhteydenotoissa kuuluu epätoivo ja huoli omasta terveydestä sekä taloudesta.
Korvaus- ja etuuspäätöksiä tekevät esimerkiksi Kela ja vakuutusyhtiöt. Päätös työkyvyttömyyseläkkeen tapaisesta etuudesta tai haittakorvauksesta tehdään vakuutuslaitoksessa useimmiten vakuutuslääkärin sekä kuntoutus- ja lakiasiantuntijoiden yhteistyönä vuosikymmenten aikana kertyneen korvauskäytännön perusteella.
Aiemman korvauskäytännön lisäksi etuus- ja korvauspäätökset perustuvat diagnooseihin. Tämä diagnoosiperusteisuus ei aina huomioi yksilön työ- tai toimintakyvyn alenemaa. Työkyvyn alenema ei välttämättä johdu alkuperäisestä, mahdollisesti jo parannetusta sairaudesta tai vammasta, vaan pitkän ajan saatossa ilmenneistä haittavaikutuksista tai komplikaatioista. Erilaiset myöhäisoireet on otettava huomioon etuus- ja korvauspäätöksissä.
Myöhäisoireiden huomioimisen lisäksi potilasjärjestöt pitävät tärkeänä, että vakuutuslääkäritoiminnan kehittämisessä edistetään niiden ihmisten asemaa, jotka ohjautuvat väärälle etuudelle ja saattavat roikkua vuosia eri etuuksien ja järjestelmien välissä. Etuus- tai korvaushakemukseensa kielteisen päätöksen saaneista pitäisi ottaa koppia palvelujärjestelmässä. Kielteisen päätöksen saaneita tulisi ohjata sopiviin palveluihin, etuuksiin ja tarvittaessa hakemaan muutosta päätökseen, sillä usein heillä itsellään ei ole voimavaroja ajaa omaa asiaansa.
Anu Aalto, lakimies, Neuroliitto
Timo Kallioja, puheenjohtaja, Aivovammaliitto
Päivi Opari, erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry