Olen ollut kokemustoimijana pian 10 vuotta. Syy miksi hain silloiseen kokemuskouluttajakoulutukseen oli se, että halusin auttaa aivovamman saaneita kohtalotovereita. Kerroin omaa tarinaani ja kuntoutustani terveydenhoitoalan opiskelijoille, jotta heillä olisi parempi käsitys aivovammasta, sen oireista ja siihen annetusta hoidosta ja kuntoutuksesta.
Ensimmäiset julkiset kokemustarinat olivat toki vaikeita, mutta mitä enemmän sain tilaisuuksia kertoa kokemustani, sitä helpompaa kertomisesta tuli. Ymmärsin omaa tilannettani aina entistä paremmin. Minua pyydettiin puhumaan monenlaisiin tapahtumiin, alkaen Turun yliopiston lääkäriopinnoista aina paikallisen eläkekerhon kokoontumisiin. Kävin paljon puhumassa Winnovan lähihoitajaopiskelijoille, samoin Turun ammattikorkeakoulun terveydenhoitoalan opiskelijoille. Olen myös saanut vuosien varrella pitää kokemuspuheenvuoroani useammalla Avustajakeskuksen avustajakurssilla. Olen muutaman kerran ollut myös Rakennusliiton koulutuksessa mukana puhumassa sen vuoksi, että onnettomuuteni tapahtui rakennustyössä. Vuonna 2016 minut valittiin Tyksin kokemusasiantuntijakoulutukseen. Koulutus alkoi syksyllä 2016 ja me valmistuimme keväällä 2017.
Onnettomuuteni tapahtui 9.8.2008. Olin tekemässä kesämökillemme Savonlinnassa kattoerkkerirakennusta. Rakennus alkoi olla valmis ja olin asentamassa erkkerin harjapeltejä. Jostain syystä lähdin vierimään kattoa pitkin alas ja putosin pihamaalle. Putoamiseni kuultiin sisälle ja minut löydettiin maasta tajuttomana. Ambulanssi oli hälytetty paikalle ja minut oli vietävä Savonlinnan keskussairaalan pihasta helikopterilla teho-osastolle Kuopin yliopistolliseen sairaalaan. Muutaman päivän päästä minut kuljetettiin Turkuun Tyksin teho-osastolle. Kolmen viikon kuluttua minun todettiin selvinneen hengissä tapaturmasta ja siirrettiin vuodeosastolle. Minulla diagnosoitiin erittäin vaikea aivovamma. Ranteen ja kylkiluiden murtumat olivat ainoat fyysiset vammat. Aivovamma aiheutti itselleni tuntuvina oireina kaksoisnäön ja vasemman puolen halvauksen. Aivovamman muita jälkitilan oireita oiretiedostuksen puuttumisen vuoksi en pystynyt lainkaan huomaamaan. Ne oireet tulivat tajuntaani vasta vuosia tapaturman jälkeen.
Olen koulutukseltani tietotekniikan ammattilainen ja työelämäni loppuvaiheessa olin myyntipäällikkönä tietotekniikkatalossa. Työelämässä pidin esityksiä työpaikalla ja hoidin myyntitilaisuuksia asiakkaillemme, joten esiintyminen oli minulle tuttua. Aivovamman tyypillinen jälkitilanoire on ajatusten harhautuminen. Sen vuoksi olen aina tehnyt esitykseni rakenteesta diaesityksen, josta minun on helppo seurata mitä olen puhumassa, vaikka yleisö tekeekin kysymyksiä puheeni aikana. Minulla on valmiina muutamia perusesityksiä, joista teen kuhunkin tilanteeseen sopivan. Lääkäriopiskelijoita varten esitys on enemmän lääketieteellinen ja esim. avustajakeskuksen avustajaopiskelijoille kerron lisäksi ns. ”Asiaa aivovammasta”, jotta he saavat tiedon siitä, mikä on tärkeää huomioida aivovammaista avustettaessa. Olen myös ollut puhumassa peruskoulun ala-asteella. Silloin opettaja kertoi esitykseni jälkeen, että oppilaat eivät ole aikaisemmin olleet 45 min keskittyneenä pidettyyn esitykseen. Luvan saatuaan kysymyksiä tuli runsaasti. Kerran ammattikorkeakoululla pitämäni puheenvuoron jälkeen yksi oppilaista tuli kysymään, että miten pystyn puhumaan noin rankkaa juttua. En oikein osannut muuta sanoa kuin, että siihen tottuu, olen elänyt tämän kanssa jo vuosia.
Olen tyytyväinen ja innoissani tästä kokemustoiminnasta. Olen saanut paljon hyvää palautetta kuulijoilta ja olen pystynyt käsittelemään vammautumistani kokemustoiminnan kautta. Suosittelen vammautuneita mukaan kokemustoimintaan, jos se vain on vammasta huolimatta mahdollista. Alussa mainitsin, että toimin myös Tyksin kokemusasiantuntijana. Käyn vertaistuellisia keskusteluita potilaiden kanssa ja olen sairaalan koulutuksissa kertomassa henkilökunnalle selviytymisestäni ja aivovammaisen Riston haasteista.
Risto Savolainen
kokemustoimija