Jos lähdemme suunnistamaan metsään ilman karttaa, eksymme helposti. Mutta jos seuraamme vain karttaa, kompastumme ensimmäiseen kiveen.
Tämän elämänviisauden kuulin vuosia sitten kollegalta, joka jaksoi säännöllisesti muistuttaa kokemustiedon tärkeydestä ihmistyössä.
Sain nuorena sosionomiopiskelijana tilaisuuden osallistua kuunteluoppilaana vankilataustaisten miesten terapiaryhmään. Aluksi en jännitykseltäni pystynyt keskittymään tunnin kulkuun, mutta vähitellen korvani aukenivat. Aloin kuulla toinen toistaan uskomattomampia tarinoita siitä mihin elämä voi viedä. Ja kuinka avoimia ja rehellisiä nämä miehet olivatkaan. Kokemus teki minuun vaikutuksen ja sai minut palaamaan takaisin aihepiirin pariin entistä uteliaampana.
Jälkeenpäin ihmettelin, miksei opinnoissani yhdelläkään luennolla ollut kokemustoimijoita puhumassa. Uskon ja toivon kuitenkin, että tämä epäkohta korjataan ajan myötä.
Ilman kokemustietoa ammattilainen haluaa luottaa teoriatietoonsa, johon hän nojaa kuin suunnistaja karttaansa. Ammattilainen saattaa kokea, että hänen pitäisi aina tietää ja osata. Epävarmuuttaan hän ei halua näyttää, vaan pyrkii peittämään sen esittämällä kaikkitietävää. Tähän ansaan on helppo astua, mutta samalla se varmistaa, että todellista kohtaamista ja ymmärrystä ei synny. Mutta jos kartan lisäksi otamme huomioon kokemustiedon, niin kenties meidän ei tarvitse toistaa virheitä kerta toisensa jälkeen.
Parhaimmillaan teoriatieto ja kokemustieto yhdistyvät ja täydentävät toisiaan, jolloin syntyy syvällistä ymmärrystä. Jokainen tarina ja kokemus tarinan takana tuovat uutta näkemystä. Oma kokemukseni on, että kokemuspuheenvuoro on nimenomaan se, joka jää koulutuksista useimmille mieleen päällimmäiseksi. Ne herättävät, elävöittävät ja herkistävät kuulijoita. Ilolla kuuntelen myös, että yhä useammin myös eri organisaatioiden kehittämistehtävissä osataan hyödyntää kokemustoimijoiden tietoa ja osaamista.
Vuoden 2020 Pääfestillä tutustuin osallistujiin ja kuuntelin heidän tarinoitaan. Olin kuunteluoppilaana, jotta voisimme yhdessä luoda entistä parempaa toimintaa Aivovammaliittoon, sillä yksin siihen ei kukaan pysty – eikä onneksi tarvitse.
Otto Laitinen
Suunnittelija (Kokemus- ja vertaistoiminta)
Aivovammaliitto ry