Aivovammaliiton yhteistyökursseilla vielä tilaa

Voimaa vertaisuudesta -loma aikuisille

Loman tavoitteena on, että tapaa toisia samassa tilanteessa olevia sekä saa vertaistuen ja lomaohjelman kautta voimavaroja arkeen. Lomille haetaan kolme kuukautta ennen loman alkua Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:n lomatukihakemuksella, jonka voi täyttää myös sähköisesti osoitteessa www.mtlh.fi. Lomalle valittu maksaa omavastuuosuuden. Lomat ovat täysihoitolomia. Majoitus on kahden henkilön huoneessa ja perhelomalla perhekoon mukaisessa huoneessa.

Lomajärjestö käsittelee hakemukset ja lähettää valituille kutsun noin kaksi kuukautta ennen loman alkua. Kutsun mukana on lasku omavastuuosuudesta. Jos omavastuuosuutta ei ole maksettu eräpäivään mennessä, loma katsotaan peruutetuksi.

Paikka: Sport & Spa Hotel Vesileppis Oy, Leppävirta

Ajankohta: 23.-28.9.2018

Omavastuuosuudet: Loman omavastuuosuus on kaikissa lomissa 20 €/vrk/
aikuiset, alle 17-vuotiailta ei peritä omavastuuta.

Loman sisältö: Lomaan sisältyy täysihoito, majoitus kahden hengen huoneissa,
perhe-lomilla tarkoituksenmukaisissa huoneissa, yleinen vapaa-ajan ohjelma ja ryhmän ohjelma.

Lisätiedot numerosta 010 2193 460. Puhelinpalveluaika on klo 9 – 13.

Etusivu

Lomalle voi vielä hakea.


Epilepsi och hjärnskada – kurs för vuxna och närstående

Anpassningsträningskurs på svenska för vuxna, som insjuknat i epilepsi och/eller hjärnskada samt för vuxen närstående. Det är också möjligt att delta i kursen utan närstående.

Mäl: Ge information om epilepsi, hjärnskada och rehabilitering, anvisa sätt att klara av sin vardag och ge möjligheter till kamrat-stöd.

Kursinnehåll består av gruppdiskussioner och -aktiviteter, föreläsningar och fritidssysselsättning.

Ansök senast 10.7.: Epilepsiförbundets eller Hjärnskadeförbundets ansökningsblankett och läkarutlåtande med rekommendationer av vårdande läkare.

Kurstid och -plats: 10.-14.9.2018 Ruissalo Spa, Åbo

Information: Marja Nylén, tel. 040 5160022,marja.nylen@epilepsia.fi, https://www.epilepsia.fi/fi_web/epilepsialiitto/aikuisten-kurssit

Aivoitus 2/18 ilmestynyt – vastaathan lukijaraatiin!

Aivoituksen numero 2/18 on ilmestynyt. Lehden teemana on Aivovaurion monet kasvot. Lehden sivuilla voit tutustua muun muassa aivokuumeeseen ja aivokasvaimiin. Lehdessä luodaan myös katsaus Validia Helsinki -kuntoutuslaitoksen ympärillä velloneeseen keskusteluun sekä annetaan grillausvinkkejä muuhun kuin aivovammoihin tai ylipäätään aivoihin pureutuvalla ”Elävästä elämästä” -palstalla. Mukavia lukuhetkiä!

Ja jotta seuraava lehti olisi jälleen edeltäjäänsä parempi, kerrothan mielipiteesi lukijaraadin kautta! Voit kertoa mietteesi nimettömänä, mutta yhteystietosi jättämällä olet mukana palkkion arvonnassa.

HUOM! Vastauksia ja yhteystietoja ei yhdistetä toisiinsa, eikä yhteystietonsa jättäneiden tietoja tallenneta arvonnan jälkeen minnekään.

 

Poiminta Aivoituksesta: Validia – taas otsikoissa

Validia Kuntoutuksen sisällä ollut kuohunta ylitti uutiskynnyksen yli vuosi sitten, kun useat talossa pitkään palvelleet neurologit ja neuropsykologit irtisanoutuivat.  Syyksi kerrottiin muutokset johtamisjärjestelmässä ja tästä johtuvat ilmapiiriongelmat. Asiantuntijuuden ja esimiestyön erottamisen toisistaan koettiin hankaloittavan laadukasta kuntoutustyötä.  Validia (entinen Käpylän kuntoutuskeskus) kuntoutti saamani tiedon mukaan vuonna 2016 historiansa suurimman määrän potilaita. Myös aikaisempi tappiollinen liiketoiminnan tulos kääntyi positiiviseksi. Vuoden 2017 aikana kuntoutettavien määrä taas väheni ja liiketoiminta painui uudelleen tappiolliseksi.

Tätä taustaa vasten tehdyt muutokset organisaatiossa eivät olleet onnistuneita.

Organisaatiomuutokset ovat johtuneet Validian johdon mukaan valmistautumisesta toimintaympäristön muuttumiseen. Kuntoutuspalvelut siirtyvät tulevaisuudessa enenevässä määrin laitoskuntoutuksesta avopalveluihin ja toimintaa sekä rakenteita on pitänyt keventää. Tämä pitänee paikkansa. Olen silti kriittinen tehtyjen muutosten aikataulutukseen sekä muutosjohtamiseen. Suunnaton määrä osaamista menetettiin irtisanoutumisten vuoksi.

Validian asiantuntijoiden toiminnasta ovat tietyt tahot halunneet spekuloida nyt julkisesti ainakin parin vuoden ajan. Johto käynnistikin jo aikaisemmin sisäisen tutkimuksen kuntoutettavien vamman arviointiin liittyvistä asioista. Tässä ei kuitenkaan tullut esille mitään virheitä toiminnassa. Tällaisen ns. omavalvontatutkimuksen tekemisessä on kuitenkin aina jollain lailla kyseenalaista se, että organisaatio tutkii itse toimintaansa. Toimitusjohtaja keskeyttikin tämän tutkinnan ennen lopullista yhteenvetoa.

Uusi ns. omavalvontatutkimus on nyt kuitenkin saatu alkuvuodesta valmiiksi, ja Validian johto on siitä saatuja johtopäätöksiä julkistanut ainakin osittain 23.3.2018. Samaan aikaan ilmestyi myös asiaa sivuava pitkä artikkeli Helsingin Sanomissa.

Omavalvontatutkimuksen tekijä  

Tätä toista ns. omavalvontatutkimusta kutsuttiin tekemään neurologi Jukka Peltola. Hän on tietojeni mukaan TAYSin epilepsiaan perehtynyt asiantuntija ja ylilääkäri. TAYS on jo vuonna 2011 ilmoittanut, että se ei lähetä potilaitaan Validiaan (Käpylän kuntoutuskeskus), koska ei luota Validian kuntoutustapoihin.  Jo pelkästään tätä taustaa vasten tutkijan kutsuminen nimenomaan TAYSista oli kyseenalaista.

Jukka Peltolan yhtiökumppaneista ja henkilökohtaisista kaveruussuhteista on jo muualla kirjoiteltu Validian tiedotteen julkaisun jälkeen niin paljon, että en katso aiheelliseksi ottaa kantaa asiaan nyt tässä. Lukija selvittäköön itse.

Jukka Peltola on varmasti ammattilainen omalla alueellaan. Hän on myös tehnyt huomattavan urakan tutkimalla 117 kuntoutujan arkistotiedot sekä potilastietojärjestelmän tiedot. Olisiko Jukka Peltolan ollut syytä olla yhteydessä hänelle epäselvien tapausten osalta kyseisiin neurologeihin sen sijaan, että vain toteaa tilanteen tietäen, että asia julkistetaan? Vaikea kysymys, koska toisaalta voi tietenkin ajatella, että tämä olisi vaarantanut tutkimuksen puolueettomuuden.

Ymmärrän, että Suomessa on suppea määrä neurologeja ja varsinkin sellaisia, jotka haluavat tällaista tutkimusta tulla tekemään. Koska tilanne on Validian kohdalla kuitenkin melkoisen tulehtunut, olisin siksi toivonut omavalvontatutkimuksen tekijäksi löytyvän joku kaikkien osapuolien mielestä puolueeton taho. Jukka Peltola ei tässä yhteydessä mielestäni ole neutraaliksi miellettävä tutkija.

Mitä on tutkittu  

Aivan aluksi täytyy ymmärtää, mitä nimenomaan ei ole tutkittu. Kyse Peltolan tekemässä tarkastelussa ei ole siitä, miten laadukasta käytännön kuntoutusta Validiassa on annettu ja annetaan. Sen tasoa ei ole nyt kyseenalaistettu. Tämä on hyvä muistaa, koska Validia on nimenomaan kuntoutuslaitos.

Tarkastelun aiheena ja lähtökohtana on ollut arvioida, muuttuuko aivovamman luokittelu Validian kuntoutusjaksolla verrattuna aikaisempaan arvioon. Tutkimusajankohtana Validiassa oli 298 ensimmäistä kertaa kuntoutettavana ollutta av-potilasta.  Näistä Peltola on valinnut lähempään tarkasteluun 117 kuntoutujan otoksen.  Tästä ryhmästä hän on löytänyt 36 tapausta, jossa vamman vakavuutta on muutettu lähettävän tahon alkuperäistä arviota vaikeammaksi. Tämä on siis 12,1% ensikuntoutujien koko määrästä.

Aivovamman vakavuuden arviointi on aina jonkinasteinen tulkintakysymys. Tässä yhteydessä pitää myös muistaa, että primaarivamman vaikeusaste on eri asia kuin aivovamman jälkitilan arviointi, mitä Validiassa siis kuntoutuksen yhteydessä tehdään. Tämä on asia, joka tuntuu ilmeisen tahallisesti unohtuvan asian ympärillä pyörivässä keskustelussa.

Validiaan av-kuntoutukseen ei tule ketään, jolla ei olisi jo diagnosoitu aivovamma. Kuntoutuksen maksava taho päättää Validiaan lähettämisestä sen tiedon mukaan, joka siihen saakka vammautuneen tilasta on saatavilla. Lähtökohtaisesti ei siis voi olla kyse vääristä aivovammadiagnooseista, kuten eräs tunnettu vakuutuslääkäri aikanaan televisiossa väitti. Kyse on siitä, onko vamman aste arvioitu kuntoutukseen tulevalle oikein. Onko siis alkuperäinen arvio tehty  liian nopeasti ja vajavaisin tiedoin? Voiko tietyissä tapauksissa olla kyse – syystä tai toisesta – alidiagnosoinnista? Sitten taas toisaalta – onko Validiassa todella ilman perusteita päädytty luokittelemaan todellisuutta vakavampi aivovamman oireisto joidenkin kuntoutettavien kohdalla?

Itse pidän itsestään selvänä, että kuntoutujan aivovammasta saadaan parempaa tietoa Validiassa. Häntä nimittäin kuormitetaan aivan eri lailla kuin useimmissa tapauksissa aikaisemmin on tehty. Moniammatillinen tiimi seuraa kuntoutujaa koko pitkän kuntoutusjakson ajan. Tällöin tunnistetaan aivovamman oireisto, mm. väsyminen paremmin kuin lyhyissä tutkimuksissa. Olen myös lukenut, että joillakin aivovamman tila pahenee ajan mittaan. Voiko tämä olla joissakin tapauksissa syynä siihen, että Validiassa on huomattu aivovamma vakavammaksi, kuin siinä aivan alkuperäisessä tutkimuksessa?  Osalla tutkituista vammautuminen oli tapahtunut jo todella useita vuosia aikaisemmin.

Miksi tällaisia asioita tutkitaan

On hyvä kysyä, miksi Validia haluaisi muuttaa haitta-astetta yksittäisen kuntoutujan kohdalla väärin perustein. En oikein keksi mitään motiivia tähän. Olen tätä kysynyt ennenkin saamatta mitään järjellistä vastausta keneltäkään. Arvio aivovamman jälkitilasta on lisäksi aina eräänlainen synteesi moniammatilliselta tiimiltä. Usko kaikkien kuntoutukseen osallistuvien ammattilaisten salaliitosta on melkoista kioskiviihdettä. Toivoisin myös oikeat todisteet siitä, että Validiassa ei olisi noudatettu aivovammojen osalta pääsääntöisesti Käypä Hoito suositusta. Pelkkä asian toteaminen ei riitä.

Sitten taas toisaalta – on helppo ymmärtää, että tiettyjä tahoja huolestuttaa kuntoutujasta saatava tarkempi tieto varsinkin, jos huomataan vamman olevan aikaisemmin arvioitua vakavampi.  Tässä astuu nimittäin kuvaan mukaan taloudelliset tekijät.  Eräs poliitikko sanoi kerran toisessa yhteydessä: ”Follow the money”.

Oma käsitykseni on, että painetta on tullut ulkoapäin ns. maksavilta tahoilta. Esimerkiksi tapaturmavakuutusyhtiöt eivät ilmeisimmin pidä siitä, että aivovamman aste tarkentuu kuntoutusjakson aikana vakavammaksi. Tämän lisäksi Validian aikaisempaa henkilökuntaa on ollut usein todistajana oikeudenkäynneissä, joissa aivovamman saanut on hakenut oikeutta vakuutusyhtiön päätökseen.

Validia puun ja kuoren välissä

Validian tilanne on vaikea. Toisaalta kuntoutuksen pitää olla korkeatasoista ja kuntoutettavaan ja hänen tilaansa pitää perehtyä tarkasti. Kuntoutujan tulee voida luottaa siihen, että hänen asiaansa perehdytään järjestelmällisesti ja hän saa parasta mahdollista kuntoutusta.  Tämä taas johtaa ajoittain siihen, että oireiden vakavuus tarkentuu vakavammaksi. Sama taho – esim. Kela tai vakuutusyhtiö – joka maksaa kuntoutuksen, joutuu tarkentuneen tiedon vuoksi mahdollisesti maksajaksi jatkossakin. Vaikea yhtälö – ei voi kieltää.

Vaikea tilanne on myös siinä mielessä, että Validian omistaja, Invalidiliitto ry on maksajan roolissa. Jossain kohtaa tulee vastaan se tilanne, että yrityksen tappioita ei voida enää maksaa. Joitakin vuosia sitten tapahtunut yhtiöittäminen kuitenkin antaa helpommin mahdollisuuden esimerkiksi koko toiminnan myymiselle. Ostajia voi lukija spekuloida itse.

Kannattaako huolestua

Onko siis nyt Validiassa kuntoutuksessa olleen syytä huolestua? Vastaus on, että ei ole.

Palaan kirjoitukseni alkupuolella toteamaani: Nyt ei edes ole tutkittu käytännön kuntoutuksen laatua, koska sitä ei kukaan ole kyseenalaistanut.

HS:n artikkelissa mainitusta, Validiassa toimineesta neurologista on ilmoitettu jo aikaisemminkin Valviraan. Mitään huomautettavaa ei tietoni mukaan löytynyt. Uusi kantelu on taas tehty. Tietyt tahot näyttävät piinaavan häntä. Olen tutustunut HS:n artikkelissa esiintyneen ”Millan” kirjoittamaan tarinaan asioiden kulusta. Olen myös tutustunut kahteen muuhun tapaukseen, jossa C1-2 fuusioleikkaus on tuonut ratkaisevan helpotuksen potilaan tilanteeseen.

Kannattaa odottaa aivan rauhassa, mikä on Valviran tutkimuksen tulos nyt tällä kerralla.

Timo Kallioja

”Vaikka kirjoitukseni julkaistaan Aivoitus-lehdessä, se ei ole Aivovammaliiton kannanotto, vaan minun omia näkemyksiäni sekä jatkoa syksyn 2017 Validia artikkelille”.

 Kirjoittaja on Aivovammaliiton hallituksen varapuheenjohtaja.   

Aikuinen – karista kiire, kannusta kakaraa!

Liikenteessä tapahtuva onnettomuus voi johtaa pahimmillaan kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen. Esimerkiksi aivovammoista 20 % syntyy liikenneonnettomuuksissa ja selkäydinvammoista 40 % syntyy tapaturmaisesti.  Tapaturmapäivänä, eli perjantaina 13.4.2018, Aivovammaliitto ry, Helsingin poliisi, Invalidiliitto ry, Liikenneturva, Mahdollisuus lapselle ry, Selkäydinvammaiset Akson ry, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry ja TATU ry muistuttavat, että lapsella on oikeus turvalliseen liikkumiseen liikenteessä.

Aikuinen on samanaikaisesti kahdessa roolissa lasten liikenneturvallisuuden takaajana: toisaalta hän antaa neuvoja lapsille siitä, miten tenava voi itse huolehtia omasta turvallisuudestaan, ja toisessa roolissaan hän omalla esimerkillään ja käyttäytymisellään pitää huolen, ettei vaaranna muita liikenteessä.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on samaa mieltä.

– Lapset ovat oppimassa liikenteessä. Kävelijöinä ja pyöräilijöinä lapset ottavat itsenäisiä askelia yhteisessä liikenteessämme. Meidän aikuisten tehtävänä on pitää huoli, että opetamme lapsillemme hyvää liikennekulttuuria. Se on kannustavaa, ystävällistä ja rehtiä. Olethan sinä aikuinen tämän kulttuurin esimerkillinen edustaja? Suojatie toimii vasta, kun sinä aikuinen päätät antaa sille arvoa. Eivätkä lapset aina osaa ja hoksaa. Silloin sinä aikuinen olet erityisen tärkeä. Sinä olet Suojatie, hän muistuttaa.

Kurttila toivoo erityisesti, ettemme me suomalaiset tee lapsista uusavuttomia liikenteessäkään.

– Toivon, että me aikuiset emme kuskaisi lapsiamme kaikkialle. Se, mitä sinä aikuinen pelkäät, tarttuu lapsiin. Ja jotta vanhemmat voisivat luottaa liikenteen turvallisuuteen ja meihin aikuisiin liikkujina, annetaan lapselle arvoa liikkujana. Mitä vähemmän lapset uskaltautuvat liikenteeseen, sitä varomattomampia ja välinpitämättömämpiä meistä aikuisista taitaa liikenteessä tulla. Aikuinen. Karista kiire, kannusta kakaraa!

Liikenneturva on haastatellut alakouluikäisiä lapsia ja kysynyt heiltä, että mitä neuvoja äiti on liikenteeseen antanut. Lasten vastauksissa nousee huolellisuus suojatietä ylitettäessä, kypärän käyttämisen tärkeys sekä liikenteeseen keskittyminen puhelimen räpläämisen sijaan. Toisessa haastattelussa lapset saivat esittää toiveita aikuisille. Lapset kehottavat täysikasvuisia katsomaan tarkemmin ympärilleen, ajamaan hiljempaa ja jättämään puhelimen rauhaan ratissa ollessaan. Videoihin voi perehtyä YouTubessa.

https://www.youtube.com/watch?v=GfF2gky44ks

https://www.youtube.com/watch?v=3Q8XsV9Up-s

Nyt käännämme katseet kesään ja pyöräilykauteen. Annathan sinäkin lapselle mahdollisuuden turvalliseen liikkumiseen – niin tapaturmapäivänä kuin vuoden jokaisena päivänä.

#tapaturmapäivä #skidistinäkyvä #karistakiire #kannustakakaraa

Valokuvassa Tuomas Kurttila testaamassa pyörätuolia vuoden 2017 Tapaturmapäivän tilaisuudessa Annantalolla.

 

Aivovammaliitto ry:n liittokokouksen kannanotto 7.4.2018: Aivovammoihin nyt liittyvä informaatiosota vaikuttaa eniten syyttömiin

Aivovammaliitto ry on jo muutaman vuoden ajan seurannut, pääosin sivusta, vakuutusyhtiöiden, hoito- ja kuntoutuslaitosten sekä aivovammojen hoidosta vastaavien lääkäreiden ja muun hoitohenkilöstön kiistelyä aivovammojen diagnosoinnista ja hoidosta. Julkiseksi informaatiosodaksi tämä kiistely muuttui muutamia viikkoja sitten, kun lähes samanaikaisesti Invalidiliiton Kuntoutus Oy (Validia) julkaisi aiheesta teettämänsä selvityksen ja Helsingin Sanomat 7-sivuisen artikkelin provosoivalla otsikolla ”Väärin diagnosoitu”.

Tämä julkiseksi muuttunut informaatiosota on vaikuttanut eniten syyttömiin osapuoliin, aivovamman saaneisiin ja heidän läheisiinsä. Se on lisännyt entisestään heidän kuormitustaan muutoinkin hankalissa elämäntilanteissa. Tämä näkyy muun muassa Aivovammaliitto ry:n Facebook-sivustolla käynnissä olevassa keskustelussa ja liittoon tulleissa yhteydenotoissa.

Aivovammaliitto ry:n liittokokous on erittäin huolestunut tilanteesta ja haluaa tällä julkaistavalla kannanotollaan asianomaisten terveydenhuollon toimijoita valvovien viranomaisten puuttuvan asiaan. Liittokokouksen mielestä heidän tulisi pikaisesti rauhoittaa aivovamman saaneita ja heidän läheisiään kannanotoillaan muun muassa siitä, ettei asialla ole vaikutusta aiemmin tehtyihin päätöksiin.

Asiasta tulee käynnistää puolueeton, kattava selvitys, jonka perusteella saavutettaisiin riittävä yksimielisyys aivovammojen diagnosoinnissa, hoidossa ja kuntoutuksessa. Myöskin epäluottamusta herättänyttä vakuutuslääkärijärjestelmän uudistamista tulee kiirehtiä.

Aivovammaliitto ry:n liittokokouksen mielestä tämän hetkinen tilanne on aivovamman saaneiden ja heidän läheistensä kannalta kohtuuton. Heidät on pakotettu mukaan valtataisteluun, jossa ei ole kysymys aivovammojen kuntoutuksesta ja hoidosta, vaan jostain aivan muusta.

Lisätiedot

Seppo Kantola
Puheenjohtaja
Aivovammaliitto ry
seppo.kantola(at)aivovammaliitto.fi
040 547 8577

Mielipidekirjoitus: Avoin kirje asiantuntijoille – väärin diagnosoitu

Aivovammaliitto julkaisee poikkeuksellisesti mielipidekirjoituksen nimimerkillä. Kirjoittajan oikea nimi on liitossa tiedossa. Nimimerkillä julkaistava kirjoitus on nyt perusteltua, sillä Validia-kohun yllä vellova keskustelu on niin henkilökohtainen aihe monelle aivovamman saaneelle, että yksityisyyden turvaamiseksi kirjoittajan oikea nimi pidetään salassa. Kirje julkaistaan muokkaamattomana ja on sanasta sanaan kirjoittajan näppäimistöstä lähtöisin.

Mielipidekirjoitus

Avoin kirje asiantuntijoille – väärin diagnosoitu

Taysin neurologian erikoislääkäri Johanna Rellmannille,
Husin neurologian poliklinikan osastonylilääkäri Sari Atulalle,
Taysin neurologian ylilääkäri Heikki Nummiselle,
KELA:n ylilääkäri Kyösti Haukipurolle,
HS:n haastattelemat sairaanhoitopiirien neurologeille,
Validian toimitusjohtaja Kristiina Silverille,
Valtiokonttorin ylilääkäri  ja vakuutuslääkäriyhdistyksen puheenjohtajalle Janne Leinoselle,
Tampereen yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri, professori Jukka Peltolalle,
Validian hallituksen lääkärijäsen, fysiatrian ja kirurgian erikoislääkäri Mikko Kannistolle, Tyksin neurotoimialueen johtaja, lääketieteen professori Risto Roineelle,
Hatanpään sairaalan ylilääkäri Jari Honkaniemelle,

 

Aloitan kirjeeni teille kaikille (poislukien Kristiina Silverin) varmasti tutuilla lauseilla:

“Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.

Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.

Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.

Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.”

Oletteko tässä todella mielestänne onnistuneet? Sunnuntaina 25.3.2018 Helsingin Sanomien julkaisemat useat eri artikkelit nivoutuen pääuutiseen “Väärin diagnosoitu” ja vielä seuraavan viikon sunnuntaina 1.4.2012 julkaisema uusi mielipidekirjoitus Paavo Teittisen toimesta herättää mielessäni vahvasti ajatuksen, että ette ole. Väärin diagnosoitu -artikkelissa selviää Kristiina Silverin kertomana, että professori Jukka Peltolan tekemän selvityksen tuloksiin ei ole reagoitu vielä muuten kuin tuomalla ne julkisuuteen ja huomattavan suuren sanomalehden riepoteltavaksi. Selvityksessä esiin tulleista tiedoista ei ole tiedotettu millään tapaa vielä asianosaisia vammautuneita tai “vammautuneita” (kuten annatte mediassa ymmärtää), vaan Silver kertoi Validian odottavan vielä Valviran ohjeistuksia miten tulisi tilanteessa toimia. Tämä kuulostaa vammautuneen korviin todella hämmentävältä toimintatavalta! Potilaat, jotka ovat selvityksessä käytetyn aikahaarukan (2014-2016) sisään olleet hoidettavana Validiassa ovat SUURIMMALTA OSIN epätietoisuuden vallassa. Te ette antaneet medialle edes diagnoosista tietoa mitä ryhmää mahdollisesti tämä selvitys on koskenut. On epämääräisiä lukuja: “satoja vääriä diagnooseja” sekä seuraava sekava selvitys:

“Selvityksen teki Taysin neurologian ylilääkäri, professori Jukka Peltola. Hän otti tarkasteluun kaikkiaan 117 potilastapausta vuosilta 2014, 2015 ja 2016, tietyiltä kuukausilta. Peltola tutki heidän potilastietonsa ja diagnoosinsa, samat paperit, jotka Validian lääkäreillä oli ollut käytössään.

Peltola jakoi tulokset kolmeen kategoriaan.

Selvästi vakavissa aivovammatapauksissa ei ollut huomautettavaa. Näitä tapauksia oli 70.

11 potilaan kohdalla tiedot olivat niin puutteellisia tai ristiriitaisia, ettei Peltola kyennyt arvioimaan, onko diagnoosi tehty asianmukaisesti. Joidenkin potilaiden tiedot olivat niin vähäiset, ettei Peltolan mukaan diagnoosia olisi voinut niiden perusteella edes tehdä. Monet olivat Huhmaren potilaita.

Peräti 36 potilaan kohdalla oli tehty virheellinen diagnoosi. Näissä tapauksissa diagnoosi oli muuttunut Validiassa lievästä aivovammasta vaikeaksi tai erittäin vaikeaksi, ja se oli Peltolan selvityksen mukaan joko ”räikeässä ristiriidassa aikaisempien arvioiden suhteen” tai ”koko aivovamman olemassaolo on erittäin kyseenalaista ennakkotietojen perusteella”.

Virhediagnooseissa oli selkeitä yhdistäviä tekijöitä.

”23 virheellisistä arvioista oli saman neurologin, Helena Huhmar, tekemiä. Muita Validian lääkäreitä oli tässä ryhmässä vaihtelevasti, mutta näissä tapauksissa yhdistävänä tekijänä oli lähettävä lääkäri: suurimmassa osassa neurologi Jukka Turkka suoraan tai konsultaation kautta”, Peltolan selvityksessä sanotaan.”

Jokainen teistä (poislukien ammattitaidollisesti Kristiina Silver) on varmasti jossain määrin perehtynyt aivo- ja niskavammoihin sekä niiden laajaan oireistoon ja osaa kuvitella miten tämä vaikuttaa vammautuneen elämään. Tämä ei vain yksinkertaisesti näin vammautuneenkaan ymmärrykseen mene miten itseään asiantuntijaksi ja tuollaisilla meriiteillä sairaanhoitoalalla työskentelevät ihmiset voivat lähteä mukaan lehdistön tekemään juttuun ja hoitaa aikajanallisesti asia vielä noin VÄÄRIN. Lisäksi teistä ainakin osa on varmasti ollut tietoinen artikkelien ajankohdasta ja Validia Epressiin oman tiedotteensa julkaisi vasta 23.3.2018 klo. 14.00. Jossain mainitsitte, että selvitys oli valmis jo helmikuussa, oliko jutun julkaisuajankohdasta Helsingin Sanomien kanssa sovittu? Tämä jo fyysisesti laittaa voimaan pahoin pohtiessa asiaa vammautuneen näkökulmasta. Olisiko ollut oikein ensiksi hoitaa selvityksestä esille tulleet virheet ja putteet talon sisäisesti/potilaan edun mukaisesti tai edes odottaa Valviralta ne ohjeistukset käsiin? Vaikka sitten antaa Helsingin Sanomille luvan julkaista artikkelit ja sitten edes hieman nopeutetussa aikataulussa saada selvityksen lopputulokset hoidettua sitä koskevien potilaiden kanssa? Tässä pakosta tulee käsitys, että ollaan toimittu (kuten varmasti hyvin usein Suomessa toimitaan) median kanssa sopimuksin ja annettu heille yksinoikeudet julkaista uutinen. Se on mielestäni tietyllä tavalla ymmärrettävääkin, mutta ei tässä tapauksessa. Tässä tapauksessa se on mielestäni todella ammattitaidotonta ja toimintatavasta on potilaslähtöinen selvitys kaukana. Kun puhutaan vammautuneista, potilastiedoista, näinkin vakavista terveyteen kohdistuvista asioista on mielestäni käytöksenne erityisen tuomittavaa ja epäkunnioittavaa. Lääkärinvalan ensimmäinen lause ei toteudu mistään näkökulmasta.

Siitä lähtien kun Helsingin Sanomat julkaisunsa toi esille en ole nukkunut öitä, ajatukseni ovat täysin jumittuneet asiaan ja toimintakykyni on nollassa. Väsymys on hirvittävä, mutta epätoivo, hämmennys, vääryys laittavat jatkuvasti etsimään lisätietoa uutisoinnista, jotain joka selventäisi vähäsen tilannetta. Henkilöä joka nousisi vammautuneiden puolesta puhumaan tässä tilanteessa, rauhoittelisi, antaisi aikatauluja, ilmaisi huolen vammautuneista tai tekisi jotain. Kunhan tulisi jotain tietoa. Julkaisuja ja artikkeleita ei pysty lukemaan, ei pysy artikkeleissa kiinni, asiat luistavat ohi ymmärryksen ja muistin ja silti ratas päässä pyörii. Jumiutuminen, paha olo, päänsärky, kaikki. Tässä vaiheessa varmaan on syytä tuoda esille se “lieventävä seikka”, että en edes voi kuulua tuohon selvityksen alla olleeseen ryhmään, mutta vuosia vammautuneena eläneenä on tutustunut muihin aivovammaisiin – siellä on heitä. Tämä käsittämättömän sekava tilanne, kun vammautuneet hämmentyneenä yrittää löytää tietoa, tuoda ääntä kuuluviin, lähestyä tahoja lisäselvityksen saamisen toivossa, väittelee Aivovammaliitto ry:n Facebook -sivuilla Johanna Rellmannin ja Jari Honkaniemen kanssa ja miettii. (Tässä kohdassa tuli se epätoivoinen itku) Miettii tätä vääryyttä miten vammautuneita voidaan kohdella Suomessa ja noinkin “ammattitaitoisten” ja asiantuntijoiksi itseään nimittävien henkilöiden toimesta. Tämä ei vain voi olla enää totta? Kuka kuuntelee vammautuneita? Ei meitä ole otettu tässä millään tavalla huomioon. Rellmannin kommentit Aivovammaliitto Ry:n Facebook -sivuilla ovat olleet jo ohuen ohut seitti ja selitys mitä vammautuneille on annettu. Löytyvät Aivovammaliiton poustaaman Validian tiedotteen alta. Listaan ne kuitenkin alle:

“Asian tuominen julkisuuteen ei ole hyvä, mutta muut keinot, kuten asianosaisten keskustelut Lääkäriliiton tai Suomen Neurologisen yhdsityksen johdolla eivät ole vieneet asiaa eteenpäin. Tässä av-liiton postauksessa mainittu selitys kuitenkin käynnistyi kuntoutujan valituksesta.”

“Se että aivovammojen diagnostiikka ja hoito ei ole ollut asianmukaista, ei ole millään tavoin potilaiden vika.
Meidän lääkäreiden pitää pyrkiä ongelmat korjaamaan.”

Toistan: Meidän lääkäreiden pitää pyrkiä ongelmat korjaamaan. Mitä? Miten nämä korjataan tuomalla tällainen asia julkisuuteen Helsingin Sanomien avulla? Mikä on se hyväksyttävä perustelu? Mielestäni sellaista ei ole. Edelleen tämä ei ole ammattitaitoa, tässä on nyt jostakin syystä sokaistuttu ja unohdettu ja se ehdottomasti heikoimmassa tilanteessa oleva: me vammautuneet.

Otan vielä yhden lainauksen julkisesta keskustelusta Aivovammaliitto ry:n Facebook -sivuilta Johanna Rellmannilta.

“HS:n jutusta vastaa toimittaja, joka on jutussa kertonut, mihin hänen johtopäätöksensä perustuvat. Jutussa kerrotaan, että haastateltavia on ollut lukuisia, eri puolelta Suomea ja eri tehtävistä. Juttuun on linkattu lähteet ja dokumentit, jotka voidaan tarkistaa. Haastattelumahdollisuus on tarjottu myös jutussa käsitellyille tahoille.”

Jutulla tuntuu olleen todella hätä valtamediaan, koska artikkelit on täynnä keskeneräisiä tutkimuksia Valvirassa, epämääräisiä epäilyjä “aivovammabisneksestä”, puoliksi perusteltuja epäilyjä, suoraa mustamaalaamista kollegoitanne kohtaan (Lainaus lääkärin valasta: “Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.”). Enempää aiheeseen tuolta puolelta pureutumatta se taas vaan antaa suurempaa sekavuutta ja hämmennystä vammautuneelle. Se myös kertoo sen, että tämä ei tule ratkeamaan hetkessä, ei ehkä edes tämän vuoden aikana. Se tietää samaa aikaa vammautuneiden elämään, niin suuria syytöksiä artikkeleissa esiintyi. Voisi melkein ilmaista, että ne syytökset, epäilyt ja epävarmuus kohdistui epäsuorasti jutussa mainittuun pieneen piiriin ja suoraan vammautuneisiin. Tarkoituksena oli tuoda esiin nämä artikkeleissa mainitut henkilöt ja heidän toimintaan kohdistuneet epäilyt, mutta näin hoidettuna epäonnistuitte. Se osuu koviten ja suurinta haittaa aiheuttaen meihin vammautuneisiin. Ensin selvitykset, faktat, varmat tiedot ja sitten vasta kooste medialle. Olisiko se ollut enemmän potilaslähtöinen tie?

Tässä vaiheessa haluaisin välittää erityiskiitokset heille, jotka eivät ole suostuneet juttuun antamaan haastattelua tai jollain muulla tapaa irrottaneet itsensä tästä. Teillä ehkä on juurikin ollut se potilaan etu mielessä ja ajatus siitä, että asia ei kuulu valtamediaan riepoteltavaksi ja vammautuneiden elämää repiväksi. Nyt jo on vaiettua epäilyä lähipiireissä, suoraa kyseenalaistamista vammadiagnooseista läheisten ja tuttavien suunnalta, toivoa vammautuneiden “ihmeparaantumisista”. En edes kysy osaatteko kuvitella miltä se tuntuu. Emme olisi artikkeleita lukenut, jos olisitte osanneet edes pienessä määrin kuvitella. Edelleen minun ei tarvitse varmaan enempää teille avata oireluetteloita tai vamman mahdollisia vaikutuksia asian käsittelyyn, teidän pitäisi olla alan erikoisasiantuntijoita. (Ja se toinen itku epätoivosta) Tätä koko asiaa ajatellessani tulee niin järjettömän paha ja mitätön olo. Te todella oikeutetitte tämän teille jollain tapaa? Ja jokainen joka ajattelee, että haluaa pyytää anteeksi: en usko sen enää riittävän. Tämä on selvitettävä oikeasti jonkin ammattilaisen toimesta ja todella toivon, että tämä selvitetään myös vaikka edellä kuvatusta vammautuneen näkökulmasta. Aivovammautuneet, jotka ovat vuosia joutuneet itse sopeutumaan vamman ja sen oireiston kanssa elämään. Opettaneet ja yhdessä oppineet lähipiirinsä kanssa oireiden kanssa pärjäämään. Kohdanneet ehkä jopa sieltä lähipiiristä negatiivisia asenteita, kyseenalaistamista (jota pahimmillaan ympäristöstä kohtaa vieläkin päivittäin), vähättelyä, ymmärtämättömyyttä sekä ne itsestään lähtevät kyseenalaistamiset, epätietoisuudet, oiretiedostamattomuudet, voimavarojen vähyys. Ja mitä tekee Suomessa itseään asiantuntijoiksi aivo- ja niskavammoihin liittyvissä asioissa itseään kutsuvat ja korkealla sijalla kuntoutus- sekä hoitopuolella toimivat henkilöt? Tulevat ja iskevät tällä tavoin epämääräisen mediamöykyn jokaisen vammautuneen kotiin ajattelematta sen enempää miten nämä itse suurimmassa roolissa artikkeleissa esiintyvät (mutta ei nimeltä mainita) tämän mahdollisesti ottavat ja miten he sen kanssa jaksavat?

Tämän sekametelin ja mediaryöpytyksen takia ei edes tiedä kenen puoleen tällä hetkellä kääntyä hoitotahoilla. Keneltä edes hakea apua tähän sekavuuteen, unettomuuteen. Saisi edes jotkut lääkkeet mitkä hetkeksi todella tainnuttaisi uneen ja lepoon. Nykyiset ei auta, edes lisänä kokeiltuna kaikki mahdolliset rentoutumiskeinot ja muut luonnolliset tavat. Olette sekoittaneet meidän kaikki hoitopiirit ja tahot, luoneet epävarmuuden jokaista Suomessa olevaa hoitopaikkaa myöten. Uutisoinnin takia ei tohdi enää terveyskeskusten puoleen kääntyä, koska pelko, että he ovat lukeneet uutiset. Määräävät lääkkeitä jotka ei sovi vammautuneille, koska kuka tahansa heidän puoleen aivo- ja niskavammautuneena kääntyvä voi olla “väärin diagnosoitu”. Ei tarvitse miettiä lääkkeiden sopivuutta vammaan. Tähän on törmännyt useasti ja useasti jo ennen tätä teidän tekoanne ja nyt se pelko tuosta on huomattavasti suurempi. Olette ajaneet meidät vammautuneet tilanteeseen, jota ei voi käsittää teidän virassanne olevien ihmisten tekevän. Epätoivo, epäluulo, mitätöinnin pelko, aliarvioiminen on tullut kaikkialle. Meidän hoito on ollut jo ikuisuuden sekaisin ja epäloogista, mutta nyt on ylittynyt sellainen raja, että ei riitä enää nootti teille.

Toivon, että joku ottaa meistä vammautuneista pian kopin. Joku muu kuin te, te ette sitä pysty enää ottamaan. Varmasti (toivottavasti) useat eri tahot ovat asiaa selvittämässä ja tulossa vielä julki, mutta tässä tilanteessa tieto vammautuneille ei välity. Juttu on niin suuri, että julki tulevat varmasti (ja täysin ymmärrettävästi) tekevät perusteellisen työn sitä ennen. Tämä hiljaisuus kuitenkin vammautuneiden osalta on pitkä ja piinallinen aika. He eivät tiedä, he koittavat itse, taistelevat tätä suoraa ja järkyttävää vammautuneisiin kohdistunutta loukkausta vastaan vammautuneina. Tilanne on käsittämätön.

Ei ole muuta sanottavaa enää kuin, että hävetkää.

Terveisin, yksi vammautuneista

Ja useat muut vammautuneet näihin ajatuksiin yhtyvät.

 

Varapuheenjohtaja pohdiskelee: Onko Laukkanen syönyt liian monen eväät?

Tiesin etukäteen Helsingin Sanomien toimittajan Paavo Teittisen kirjoittavan artikkelia Validiasta. (HS 25.3.2018 ”Väärin diagnosoitu”) Tiesin myös, että sen tulokulma tulee olemaan VaIidian ammattilaisten osaamista dissaava ja kyseenalaistava.  Olin silti yllättänyt siitä jyräämisestä, jolla toimittaja käsitteli Validian neurologeja.

Tarinaa rakennetaan hyvällä ammattitaidolla. Aluksi esitellään nuori neurologi Rellman, joka aivan viattomana ja ilman ennakkoluuloja aloitti vastuulääkärinä TAYSissä vuonna 2010.  Mausteeksi lisätään heti jo kolmannessa kappaleessa itkevä potilas. Kuvan maalaaminen jatkuu: Rellmanin potilaat ovat usein nuoria ja elämä edessä. Pahat Validian puoskarit kuitenkin monen kohdalla kertoivatkin, että Rellman oli arvoinut aivovamman vakavuuden väärin useissa tapauksessa.  Eihän se ole mukavaa.  Teittinen on ammattimies alallaan.

Mitä voisi nuoren ja kokemattoman neurologin olettaa tekevän tässä tilanteessa? Hänen olisi syytä olla yhteydessä Validiaan ja selvittää muuttuneet diagnoosit ja taustat niihin, yksi kerrallaan.  Se olisi potilaan etu. Validiassahan on ollut parhaat nimenomaan aivovammaan erikoistuneet lääkärit. Näin tieto olisi kulkenut ja ymmärrys lisääntynyt. Liekö jonkinlainen ryhmäpaine TAYSin sisällä vaikuttanut siihen, että lopputulos oli kuitenkin toisenlainen: Potilaiden lähettäminen Validiaan lopetettiin seuraavana vuonna 2011. Myöhemmin Rellman oli mukana tekemässä jopa kantelua Valviraan eräästä Validian neurologista.

HS:n artikkelissa toistuu usein sana ”virheellinen” puhuttaessa diagnooseista. Näinhän tämä propaganda tietenkin menee. Kun tätä sanaa käytetään tarpeeksi monta kertaa, alkaa se iskostumaan ihmisten mieliin itsestään selvyytenä. Tosiasiassa pitäisi puhua muuttuneista aivovammadiagnooseista. Kun tämän ymmärtää, muuttuu toimittajan käsittelemä problematiikka monisyisemmäksi. Aivovamman vakavuuden arviointi nimittäin on aina jonkinasteinen tulkintakysymys. Etenkin, jos tapahtumasta on jo pidempi aika. Validiasssa myöskin keskitytään kuntoutuksen yhteydessä aivovamman jälkitilan arviointiin. Tämä on eri asia kuin primaarivamman vaikeusaste. Tästä on kirjoiteltu tuon artikkelin ilmestymisen jälkeen niin paljon eri kannanotoissa ja blogeissa, että en jatka pohdiskelua tässä enempää. Yhden kysymyksen kuitenkin teen: Jos Validiassa moniammatillinen tiimi huomaa kuntoutuksen aikana, että aivovamma onkin vakavampi kuin alun perin on luultu, olisiko moraalisesti oikein jättää asia kertomatta?

Toimittaja tulkintani mukaan hämmästelee ja pitää epäilyttävänä sitä, että jotkut kuntoutujat, joiden vamman vakavuus on arvioitu alkuperäistä diagnoosia vaikeammaksi, joutuvat turvautumaan lakimiehen apuun hakiessaan oikeutta itselleen vakuutusyhtiötä vastaan. Voi aivan hyvin kysyä, mitä muutakaan siitä tilanteessa voi ihminen tehdä. Täytyy kuitenkin rauhoitella vakuutuslääkäreitä ja muita vakuutusyhtiön edun valvojia, että suurin osa aivovamman saaneista ei lähde käräjöimään vaikka syytä olisikin.  Syynä on yksinkertaisesti energian ja rahan puute.

Olen lueskellut artikkelia uudelleen muutaman kertaan. Jollain lailla rivien välistä henkii toimittajan antipatia Vesa Laukkasta kohtaan.  Tähän jo viittaa osana juttua ollut suhteellisen pitkä selostus Laukkasen lyhyestä poliittisesta urasta. Myös hänen silloinen jäsenyytensä Kristillisdemokraateissa lienee Teittiselle jonkinlainen punainen vaate. Vesa Laukkanen on käsitykseni mukaan melko värikäs persoona ja hän on ärsyttänyt myös Valviran edustajia. Syynä tähän on Valviran asiantuntijalääkäreiden hiostaminen ja ”kölin alta veto” useissa Laukkasen voittamissa oikeudenkäyneissä.

HS:n artikkelista saa mielikuvan, että vakuutusyhtiötä vastaan käydyissä aivovammaan liittyvissä oikeusjutuissa taustalta löytyisi aina Vesa Laukkanen. Näinhän asia ei ole, vaan kyllä todella useat muutkin lakiasiaintoimistot ovat näitä juttuja hoitaneet.   Laukkanen lienee se menestynein ja hänen värikäs tyylinsä – ainakin aikaisemmin – kertoa tästä menestyksestä on luonut kuvan siitä, että hän olisi se taustahahmo kaikessa pahassa vakuutusyhtiöitä vastaan.  On myös monesti sanottu, että Vesa Laukkanen tekee bisnestä näillä aivovammajutuilla. Näinhän asia on – yrittäjän on tehtävä bisnestä. Muuten ei palkka juokse. Sekin on aivan tavallista, että juristit erikoistuvat tietylle erityisalalle. Näin tapahtuu useissa ammateissa – mm. lääkäreiden keskuudessa.

Laukkanen on syönyt monelta eväät, kuvainnollisesti. Eihän se kivaa ole.

Vakuutusyhtiöiden viime vuosina koventunut linja korvausasioissa on puhuttanut paitsi Aivovammaliiton aktiivijäseniä, myös muiden potilas- ja vammaisjärjestöjen edustajia. On myös epäilty tämän artikkelin olevan osa tuota linjan vahvistamista.  Itse en usko vakuutusyhtiöidenkään pystyvän manipuloimaan HS:n toimittajaa.  Ainoa asia, mikä herättää kysymyksen, on ajoitus.  Validia julkaisi ns. omavalvontatutkimuksen tuloksia perjantaina 23.3. klo 14.00 ja Helsingin Sanomissa on mittavaa taustatyötä vaatinut artikkeli sunnuntaina 25.3. Jokainen miettiköön itse, mihin tämä voi viitata.

Timo Kallioja
varapuheenjohtaja, Aivovammaliitto ry

PS.

Jos olen loukannut tällä kirjoituksellani jotakuta, pyydän anteeksi. En myöskään kyseenalaista mainitsemani neurologin tai HS toimittajan ammattitaitoa. Se, mitä olen selkein sanoin halunnut arvostella, on asenteellisuus ja puolueellisuus. Koko tässä keitetyssä sopassa niitä oikeasti häviäjiä ovat vammautuneet ihmiset.

Varapuheenjohtaja pohdiskelee: Onko Laukkanen syönyt liian monen eväät?

Tiesin etukäteen Helsingin Sanomien toimittajan Paavo Teittisen kirjoittavan artikkelia Validiasta. (HS 25.3.2018 ”Väärin diagnosoitu”) Tiesin myös, että sen tulokulma tulee olemaan VaIidian ammattilaisten osaamista dissaava ja kyseenalaistava.  Olin silti yllättänyt siitä jyräämisestä, jolla toimittaja käsitteli Validian neurologeja.

Tarinaa rakennetaan hyvällä ammattitaidolla. Aluksi esitellään nuori neurologi Rellman, joka aivan viattomana ja ilman ennakkoluuloja aloitti vastuulääkärinä TAYSissä vuonna 2010.  Mausteeksi lisätään heti jo kolmannessa kappaleessa itkevä potilas. Kuvan maalaaminen jatkuu: Rellmanin potilaat ovat usein nuoria ja elämä edessä. Pahat Validian puoskarit kuitenkin monen kohdalla kertoivatkin, että Rellman oli arvoinut aivovamman vakavuuden väärin useissa tapauksessa.  Eihän se ole mukavaa.  Teittinen on ammattimies alallaan.

Mitä voisi nuoren ja kokemattoman neurologin olettaa tekevän tässä tilanteessa? Hänen olisi syytä olla yhteydessä Validiaan ja selvittää muuttuneet diagnoosit ja taustat niihin, yksi kerrallaan.  Se olisi potilaan etu. Validiassahan on ollut parhaat nimenomaan aivovammaan erikoistuneet lääkärit. Näin tieto olisi kulkenut ja ymmärrys lisääntynyt. Liekö jonkinlainen ryhmäpaine TAYSin sisällä vaikuttanut siihen, että lopputulos oli kuitenkin toisenlainen: Potilaiden lähettäminen Validiaan lopetettiin seuraavana vuonna 2011. Myöhemmin Rellman oli mukana tekemässä jopa kantelua Valviraan eräästä Validian neurologista.

HS:n artikkelissa toistuu usein sana ”virheellinen” puhuttaessa diagnooseista. Näinhän tämä propaganda tietenkin menee. Kun tätä sanaa käytetään tarpeeksi monta kertaa, alkaa se iskostumaan ihmisten mieliin itsestään selvyytenä. Tosiasiassa pitäisi puhua muuttuneista aivovammadiagnooseista. Kun tämän ymmärtää, muuttuu toimittajan käsittelemä problematiikka monisyisemmäksi. Aivovamman vakavuuden arviointi nimittäin on aina jonkinasteinen tulkintakysymys. Etenkin, jos tapahtumasta on jo pidempi aika. Validiasssa myöskin keskitytään kuntoutuksen yhteydessä aivovamman jälkitilan arviointiin. Tämä on eri asia kuin primaarivamman vaikeusaste. Tästä on kirjoiteltu tuon artikkelin ilmestymisen jälkeen niin paljon eri kannanotoissa ja blogeissa, että en jatka pohdiskelua tässä enempää. Yhden kysymyksen kuitenkin teen: Jos Validiassa moniammatillinen tiimi huomaa kuntoutuksen aikana, että aivovamma onkin vakavampi kuin alun perin on luultu, olisiko moraalisesti oikein jättää asia kertomatta?

Toimittaja tulkintani mukaan hämmästelee ja pitää epäilyttävänä sitä, että jotkut kuntoutujat, joiden vamman vakavuus on arvioitu alkuperäistä diagnoosia vaikeammaksi, joutuvat turvautumaan lakimiehen apuun hakiessaan oikeutta itselleen vakuutusyhtiötä vastaan. Voi aivan hyvin kysyä, mitä muutakaan siitä tilanteessa voi ihminen tehdä. Täytyy kuitenkin rauhoitella vakuutuslääkäreitä ja muita vakuutusyhtiön edun valvojia, että suurin osa aivovamman saaneista ei lähde käräjöimään vaikka syytä olisikin.  Syynä on yksinkertaisesti energian ja rahan puute.

Olen lueskellut artikkelia uudelleen muutaman kertaan. Jollain lailla rivien välistä henkii toimittajan antipatia Vesa Laukkasta kohtaan.  Tähän jo viittaa osana juttua ollut suhteellisen pitkä selostus Laukkasen lyhyestä poliittisesta urasta. Myös hänen silloinen jäsenyytensä Kristillisdemokraateissa lienee Teittiselle jonkinlainen punainen vaate. Vesa Laukkanen on käsitykseni mukaan melko värikäs persoona ja hän on ärsyttänyt myös Valviran edustajia. Syynä tähän on Valviran asiantuntijalääkäreiden hiostaminen ja ”kölin alta veto” useissa Laukkasen voittamissa oikeudenkäyneissä.

HS:n artikkelista saa mielikuvan, että vakuutusyhtiötä vastaan käydyissä aivovammaan liittyvissä oikeusjutuissa taustalta löytyisi aina Vesa Laukkanen. Näinhän asia ei ole, vaan kyllä todella useat muutkin lakiasiaintoimistot ovat näitä juttuja hoitaneet.   Laukkanen lienee se menestynein ja hänen värikäs tyylinsä – ainakin aikaisemmin – kertoa tästä menestyksestä on luonut kuvan siitä, että hän olisi se taustahahmo kaikessa pahassa vakuutusyhtiöitä vastaan.  On myös monesti sanottu, että Vesa Laukkanen tekee bisnestä näillä aivovammajutuilla. Näinhän asia on – yrittäjän on tehtävä bisnestä. Muuten ei palkka juokse. Sekin on aivan tavallista, että juristit erikoistuvat tietylle erityisalalle. Näin tapahtuu useissa ammateissa – mm. lääkäreiden keskuudessa.

Laukkanen on syönyt monelta eväät, kuvainnollisesti. Eihän se kivaa ole.

Vakuutusyhtiöiden viime vuosina koventunut linja korvausasioissa on puhuttanut paitsi Aivovammaliiton aktiivijäseniä, myös muiden potilas- ja vammaisjärjestöjen edustajia. On myös epäilty tämän artikkelin olevan osa tuota linjan vahvistamista.  Itse en usko vakuutusyhtiöidenkään pystyvän manipuloimaan HS:n toimittajaa.  Ainoa asia, mikä herättää kysymyksen, on ajoitus.  Validia julkaisi ns. omavalvontatutkimuksen tuloksia perjantaina 23.3. klo 14.00 ja Helsingin Sanomissa on mittavaa taustatyötä vaatinut artikkeli sunnuntaina 25.3. Jokainen miettiköön itse, mihin tämä voi viitata.

Timo Kallioja
varapuheenjohtaja, Aivovammaliitto ry

PS.

Jos olen loukannut tällä kirjoituksellani jotakuta, pyydän anteeksi. En myöskään kyseenalaista mainitsemani neurologin tai HS toimittajan ammattitaitoa. Se, mitä olen selkein sanoin halunnut arvostella, on asenteellisuus ja puolueellisuus. Koko tässä keitetyssä sopassa niitä oikeasti häviäjiä ovat vammautuneet ihmiset.

Validia Kuntoutus on teettänyt selvityksen yhtiön aivovammadiagnostiikasta

Oheisena Validian 23.3.2018 julkaisema tiedote.

Aivovammaliitto ry:llä ei ole vielä tarpeeksi tietoa itse tutkimuksen yksityiskohdista eikä taustoista. Aivovammaliitto ry:n hallitus ottaa kantaa tähän myöhemmin.

Tiedotteessa mainittu yhteistyö tarkoittanee Validian kuntoutujille pidettyjä tilaisuuksia, joissa on kerrottu Aivovammaliitto ry:n toiminnasta. Aivovammaliitto ry ei ole ollut mukana tekemässä kyseistä tutkimusta yhteistyössä Jukka Peltolan kanssa.

Validian tiedote 23.3.2018:

Validia Kuntoutus on tilannut omavalvontaselvityksen aivovammakuntoutujien diagnostiikan asianmukaisuudesta riippumattomalta ulkopuoliselta taholta. Helmikuussa 2018 valmistuneessa arviossa todettiin useiden Validia Kuntoutuksessa tehtyjen aivovammadiagnoosien poikenneen aivovammakuntoutujien saamista muista lääketieteellisistä arvioista. Selvityksen mukaan tapauksia yhdistävänä tekijänä on muutaman asiantuntijan joukko, josta yksi on työskennellyt Validia Kuntoutuksen neurologina. Kyseinen neurologi ei enää työskentele Validia Kuntoutuksessa ja yhtiö on ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin. Tilatun selvityksen lisäksi Validia Kuntoutuksen johto on jättänyt huhtikuussa 2017 sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle Valviralle selvityspyynnön Validia Kuntoutuksen entisen neurologin toiminnasta.

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri, professori Jukka Peltola on tehnyt Validia Kuntoutuksen pyynnöstä selvityksen aivovammakäytännöistä ja diagnostiikasta Validia Kuntoutuksessa ajalla 1.5.2014–31.12.2016. Peltolan tekemän selvityksen tavoitteena oli arvioida, onko aivovammakuntoutujan vamman vaikeusasteen luokittelu muuttunut Validia Kuntoutuksessa verrattuna lähettävän tahon diagnoosiin, ja onko kuntoutuksissa noudatettu Käypä hoito -suositusta.

Liikkeellepanevana tekijänä selvityksen käynnistämisessä on ollut lääkärin ammatissa toimineen kuntoutujan reklamaatio Validia Kuntoutuksen neurologin toiminnasta. Validia Kuntoutus on tehnyt selvitysprosessin aikana tiivistä yhteistyötä Aivovammaliiton kanssa.

–        Aivovammakuntoutujat on diagnosoitava julkisen terveydenhuollon Käypä hoito -suosituksen mukaisesti. Yhdenmukaisiin lääketieteellisiin linjauksiin perustuvat diagnoosit takaavat asianmukaisen hoidon kuntoutujille. Mikäli aivovammakuntoutujille tehdään diagnooseja, jotka eivät kestä ulkopuolista tarkastelua, voi se johtaa aivovammadiagnoosien kyseenalaistamiseen laajemmin. Siksi pidämme tärkeänä, että Valvira tutkii kyseisen neurologin toimintaa, toteaa Validia Kuntoutuksen hallituksen puheenjohtaja Juha Rantanen.

Validia Kuntoutuksen Peltolalta tilaama omavalvontaselvitys potilasturvallisuuden ja hoidon laadun varmistamiseksi on tehty noudattaen potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain ja Sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjoista antaman asetuksen mukaisia potilasasiakirjojen salassapitosäännöksiä ja -velvoitteita, sekä niitä täsmentävää Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistusta.

Peltolan tekemässä arvioinnissa kävi ilmi useiden Validia Kuntoutuksessa tehtyjen aivovammadiagnoosien poikenneen aivovammakuntoutujien saamista muista lääketieteellisistä arvioista. Selvitys koski aikaväliä 1.5.2014–31.12.2016, jolloin Validia Kuntoutuksessa kuntoutettiin kaiken kaikkiaan 298 saman diagnoosin saanutta, ensimmäistä kertaa Validia Kuntoutuksessa ollutta aivovammakuntoutujaa. Näistä Peltolan selvitykseen valikoitui 117 tapausta, joista 36 tapauksessa oli diagnoosiluokitusta kuntoutuksen aikana muutettu lähettävän tahon alkuperäistä arviota vaikeammaksi tai arvio oli muutoin epäluotettava tai virheellinen. Peltolan mukaan näitä tapauksia yhdistävänä tekijänä on muutaman asiantuntijan joukko, josta yksi on työskennellyt Validia Kuntoutuksen neurologina. Kyseinen neurologi ei enää työskentele Validia Kuntoutuksen palveluksessa.

Ongelmallisissa arvioissa kaikki aivovammakuntoutujan oireet on liitetty suoraan oletettuun aivovammaan ilman, että arviointia vaikeuttavia tekijöitä, kuten muita sairauksia tai psyykkisiä tekijöitä on otettu huomioon. Virheellisissä arvioissa ei ole noudatettu aivovammojen Käypä hoito -suositusta.

Diagnostiikan epäselvyyksiin liittyy lisäksi epäilyn kohteena olevan neurologin sekä muutaman muun asiantuntijan systemaattinen ja pitkään jatkunut yhteistyö aivovammakuntoutujien vakuutusyhtiöitä vastaan käymiin korvausoikeudenkäynteihin keskittyneen juristin kanssa.

–        Haluamme tarjota aivovammakuntoutujille laadukasta, luotettavaa ja Käypä hoito -suositusten mukaista kuntoutusta, ja otamme kaikki epäilyt potilasturvallisuuden mahdollisesta vaarantumisesta äärimmäisen vakavasti. Tässä vaiheessa asian jatkotutkinta sekä mahdollinen toimenpiteiden käynnistäminen on tehdyn selvityspyynnön myötä siirtynyt Valviralle, Rantanen jatkaa.

Päähän kohdistuneista vammoista on Suomessa laadittu Käypä hoito -suositus, jossa on määritelty aivovamman vähimmäiskriteerit. Päähän kohdistuneen iskun ja sen jälkeisen oireiston syy­-seuraus-suhteen arvioimisessa alkuvaiheen tilannearvio on oleellinen; pelkkä päähän kohdistunut isku ei riitä osoitukseksi aivovammasta. Käypä hoito -suositus on päivitetty 2017.

 

Lisätietoja:
Toimitusjohtaja Kristiina Silver, p. 040 705 3916, kristiina.silver@validia.fi, Validia Kuntoutus
Fysiatrian ja kirurgian erikoislääkäri Mikko Kannisto, hallituksen jäsen, p. 040 528 2799, mikko.kannisto@fimnet.fi, Validia Kuntoutus

Käypä hoito -suositus aivovammoihin liittyen:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi18020

Validia Kuntoutus (Invalidiliiton Kuntoutus Oy) on osa Invalidiliitto-konsernia ja tarjoaa aivo- ja selkäydinvaurioiden sekä muiden neurologisten tai harvinaisten sairauksien kuntouttamista. Validia on lupaus suomalaisesta, asiantuntevasta ja yhteiskunnallista hyvinvointia lisäävästä palvelusta. Lisätietoa löydät osoitteesta www.validia.fi/kuntoutus.

 

Tutkimusavunpyyntö PsM Jaana Pihlajamäeltä Tampereen yliopistosta

Hyvä Aivovammaliiton jäsen!

Oletko saanut aivovamman ja palannut tai yrittänyt palata työelämään sen jälkeen? Pyydän Sinua ystävällisesti vastaamaan sähköiseen kyselyyn alla.

Kyselyn tavoitteena on saada tietoa työllistymisestäsi ja työtyytyväisyydestäsi sekä näihin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus keskittyy kokemuksiisi työyhteisöstä ja lähiesimiehen toiminnasta. Kyselyyn voi vastata muilta osin, vaikka Sinulla ei olisi työyhteisöä tai esimiestä.

Olet tärkeä osa aivovammatutkimusta: Vastauksesi ovat merkityksellisiä riippumatta siitä, miten työelämään pääsysi on edennyt. Vastaamalla autat kehittämään työhön paluuta helpottavia käytäntöjä aivovammojen yhteydessä.

Vastaaminen vie aikaa noin 10-15 minuuttia. Palautteet kerätään nimettöminä ja käsitellään luottamuksellisesti. Tulokset analysoidaan ja raportoidaan isoissa ryhmissä, joista ei ole mahdollista tunnistaa yksittäisiä vastaajia. Kysely on auki 30.4.2018 asti.

Kootut tulokset julkaistaan Aivoitus-jäsenlehdessä, Aivovammaliiton kotisivuilla ja psykologian lisensiaatin tutkielmassani.

Kysely löytyy osoitteesta: 

https://elomake3.uta.fi/lomakkeet/20098/lomake.html

Kyselyyn pääset myös linkistä Aivovammaliiton Facebookissa Facebook.com/Aivovammaliitto

Vaihtoehtoisesti voit pyytää paperisen vastauslomakkeen alla olevien yhteystietojen kautta ja palauttaa sen postitse maksutta. Jos Sinulla on muuta kysyttävää tutkimukseen liittyen, otathan yhteyttä.

KIITOS VASTAUKSISTASI!

Ystävällisin terveisin,

Jaana Pihlajamäki, PsM
Tampereen yliopisto

Sähköposti: jaana.pihlajamaki@uta.fi

Hankkeen toteutus: Tampereen yliopisto / Psykologian laitos ja Aivovammaliitto ry

@aivovammaliitto