Sairaanhoitajaopinnoissa tuli viime syksynä ajankohtaiseksi aloittaa opinnäytetyön tekeminen. Opinnäytetyön aihetta pohtiessamme mielenkiintomme heräsi Aivovammaliiton Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanketta kohtaan, johon lopulta pääsimmekin mukaan. Hankkeen työntekijöiden kanssa keskusteltuamme sovimme opinnäytetyömme aiheeksi ohjeen lievän aivovamman saaneen henkilön läheisille, sillä ohjeelle oli Aivovammaliitossa koettu tarvetta. Aihe oli ajankohtainen, mielenkiintoinen ja tärkeä, sillä koemme ettei nykypäivänä läheisiä huomioida riittävästi potilaan hoidon aikana.
Aivovammautuminen aiheuttaa järkytystä sekä huolta potilaalle sekä hänen läheisilleen. Potilas ja hänen läheisensä saattavat kokea pelon sekaisia tunteita sairaalaan joutumisen myötä. Tällöin hoitohenkilöstöltä kaivataan aikaa rauhalliselle keskustelulle sekä riittävälle ohjaukselle. Läheisten ottaminen potilaan hoitoon mukaan heti alusta asti on tärkeää, sillä heidän läsnäolonsa helpottaa myös aivovamman saaneen kykyä omaksua oireet. Läheiset kokevat usein ulkopuolisuutta potilaan hoidon aikana, eivätkä ohjauskäytänteet huomioi riittävästi läheisiä. Läheisen erillistä ohjausta ei tulisi unohtaa, sillä ohjaustarve on erilainen, kun potilaalla itsellään. Ohjauksen tulisi olla aina yksilöllistä ja lähteä läheisen tarpeista.
Opinnäytetyönämme tuotettu ohje lievästä aivovammasta vammautuneen läheiselle tukee läheisen tiedontarvetta alkuvaiheessa. Lievästi aivovammautuneen voinnin ja tajunnantason seuranta tapahtuu usein kotioloissa, jolloin vammautuneen voinnin seurannan vastuu jää läheisellä. Olemme ohjeeseen koonneet tietoa, joita tutkimuksista nousi esille läheisten tiedontarpeesta. Lievästi aivovammautuneen läheiset kaipaavat eniten tietoa aivovammautuneen psyykkisistä sekä fyysisistä oireista, jatkohoidosta, toipumisajasta sekä vertaistuesta. Kirjallinen ohje mahdollistaa myös sen, että läheinen voi tukeutua niihin vielä kotona. Läheisen epävarmuus ja ahdistus vähenee, kun kirjallinen ohje on turvana, sekä samalla myös turhat yhteydenotot sairaalaan vähentyvät.
Läheisten ohjaaminen sekä hoidon aikainen tukeminen vievät terveydenhuollon ammattilaisilta aikaa ja resursseja, jotka voivat olla jo valmiiksi vähäisiä esimerkiksi sairaaloiden päivystyksissä. Kuitenkin olisi ensiarvoisen tärkeää, että läheisten ohjaamiselle varattaisiin enemmän aikaa sillä se on oleellinen osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Sairaanhoitajalta kaivataan empaattista ja aitoa kohtaamista, jossa sairaanhoitajalla on aikaa ja kykyä kuunnella. Etenkin kriisin kohdatessa on tärkeää, että koetut tunteet voi näyttää avoimesti. Tähän asiaan haluammekin itse kiinnittää huomiota tulevina hoitotyön ammattilaisina.
Kirjoittajat:
Metropolia Ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat Markus Kutvonen ja Essi Koivisto
Valmiiseen opinnäytetyöhön voi tutustua sähköisesti tästä linkistä (linkki avautuu sivustolle Theseus)
Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeeseen keskittyvissä blogikirjoituksissa ovat kirjoittajina hankkeen työntekijät, kehittämistyöhön osallistuvat läheiset, opiskelijat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Yhteistyössä hankkeessa ovat HUS, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Aivotalo, OLKA, Suomen Neurohoitajat ry, Sairaanhoitajaliitto sekä Itä-Suomen yliopisto.