Professori, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo luennoi Neuroliiton järjestämässä webinaarissa ”Kognitiivisten haasteiden huomiointi työelämässä”. Hän pohti esityksessään, mitkä seikat voivat estää ja mitkä mahdollistaa työhön palaamisen aivovamman jälkeen.
Professori, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo korostaa aivovammojen yksilöllisyyttä: ei ole kahta täsmälleen samanlaista vammaa eikä sen jälkitilaa.
-Työkykyyn vaikuttavat samat aivovamman jälkitilan oireet kuin kaikkeen muuhunkin elämään. Näistä keskeisiä ovat väsyvyys eli fatiikki, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn ongelmat, muistivaikeudet ja tietynlainen hitaus. Työelämä on usein hankalasti sovitettavissa aivovamman tavallisimpien oireiden kanssa.
Tenovuo toteaa, että usein fyysiseen työhön palaaminen sujuu helpommin kuin sellaiseen, jossa kuormittuvat ensisijaisesti aivot.
-Mutta fyysisesti kuormittavassa työssä taas ongelmia voivat aiheuttaa muut vammat, jotka ovat tulleet samassa onnettomuudessa kuin aivovammakin.
Tutkimuksista ristiriitaisia tuloksia
Tenovuo kertoo, että työhön palaamisen onnistumisesta on tehty tutkimuksia, mutta valitettavasti ne eivät ole kovinkaan käyttökelpoisia kahdesta syystä: aivovamman jälkitilan oirekuva on yksilöllinen ja eri tutkimuksista saadut tulokset vaihtelevat suuresti.
-Tuoreen brittitutkimuksen mukaan 76 % oli palannut töihin aivovamman jälkeen, mutta vain 16 % oli palannut täysipäiväisesti samanlaiseen työhön kuin aiemmin. Tanskassa puolestaan on tutkittu työhön paluun onnistumista erilaisten aivotapahtumien jälkeen. Tämän tutkimuksen mukaan merkittävä osa pystyy palaamaan töihinsä, mutta lähes yhtä iso joukko ei kyennyt työhön paluunsa jälkeen jatkamaan työuraansa normaalisti. Lisäksi tutkimuksen mukaan aivovamman saaneiden työkyvyn ennuste oli paljon huonompi kuin esimerkiksi aivokasvaimen sairastaneilla.
Tenovuo toteaa, että myös aivovamman vaikeusasteen epämääräisyys on sekoittava tekijä.
-Vaikeusasteiden rajat ovat keinotekoisia, ja luokittelu on epävarmalla pohjalla. Nyt pyritäänkin pääsemään eroon luokittelusta tai luomaan työkaluja, joilla vaikeusaste pystyttäisiin luotettavasti määrittelemään.
Moni seikka vaikuttaa
Tenovuo korostaa, että työhön paluun ajankohta on avainasemassa. Se ei saisi olla liian aikaisin, mutta toisaalta ei myöskään liian myöhään.
-Oikealla ajankohdalla, työnantajan asenteella ja työterveyshuollon roolilla on ratkaiseva merkitys työhön paluun onnistumisessa. Paluu kannattaisi aina tehdä asteittain, jos se vain suinkin on mahdollista.
Oikein toteutettu työkokeilu auttaa hahmottamaan todellista työkykyä, mutta työkokeilu ei aina vastaa todellista työelämää.
-Valitettavan usein työkokeilija vain avustaa toisia tai seuraa muiden työtä, eikä saa hoidettavakseen omia vastuualueita. Jos työkokeilu ei vastaa todellista työelämää rasittavuudeltaan, ei siitä myöskään saada oikeanlaisia tuloksia.
Tenovuo avaa myös muita haasteita.
-Ei ole aina helppoa arvioida työn tuottavuutta ja laatua. Se, että on töissä, ei kerro todellisesta työpanoksesta. Lisäksi ihmiset ovat useimmiten vastuuntuntoisia ja haluavat palata töihin, jolloin he jaksavat työpäivän ajan, mutta sen jälkeen heillä ei ole voimavaroja enää mihinkään muuhun.
Avaimia onnistuneeseen työelämään
Joskus ratkaisu voi olla työtehtävien tai -olosuhteiden muutokset – mutta ei aina.
-On hyvä, jos muutokset oikeasti tukevat jaksamista ja pärjäämistä työelämässä. Muutokset voivat olla myös huono asia, jos niiden jälkeen ei työhön palaava enää pysty tukeutumaan vanhoihin, opittuihin rutiineihin, jotka yleensä säilyvät muistissa.
Realistinen oiretiedostus, työnantajan joustavuus ja tuki, läheisten rooli sekä muun kuormituksen – kuten taloudellisen stressin – minimointi ovat avaimia onnistuneeseen työhön paluuseen. Tenovuo kuitenkin muistuttaa, että ikääntyminen vähentää aina aivojen reserviä, joten onnistuneestikin työelämään aivovamman jälkeen palannut voi joutua jäämään eläkkeelle ennenaikaisesti ja ikätovereitaan aiemmin.
-Hyötyä voi olla työnkuvan muokkauksesta. Annetaan vähemmän vastuuta ja tulospaineita sekä mahdollisuus keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Myös työympäristöön kannattaa tehdä muutoksia, kuten taata rauhallinen ja häiriötön työpiste, pitää huolta ergonomiasta ja vaihtelevista työasennoista, antaa mahdollisuus taukoihin sekä sopia vaikkapa puhelinajasta, jolloin työntekijän ei tarvitse olla puhelimitse tavoitettavissa koko työpäivän ajan.
Tenovuo listaa lisää työkaluja onnistuneeseen työelämään.
-Työajan sovittaminen, kuten lyhennetty työaika, joustava työaika, etätyö, liikkumavaraa lomien suhteen ja tarvittaessa mahdollisuus sairauslomapätkiin harkinnan mukaan – joskaan pitkässä juoksussa toistuva sairauslomalla oleminen ei ole kestävä ratkaisu – sekä neuropsykologinen kuntoutus ovat asioita, joita kannattaa kokeilla työhön palaamisen mahdollistamiseksi. Joku voi hyötyä oireenmukaisesta lääkityksestä, kuten väsymykseen, kipuihin, keskittymiskykyyn, aloitekykyyn, mielialaan ja unihäiriöihin vaikuttavasta lääkityksestä, mutta kannattaa toki tapauskohtaisesti pohtia, onko työssä käymisen mahdollistuminen vain lääkityksen turvin loppujen lopulta sekään toimiva ratkaisu.
Tenovuo korostaa tässäkin yksilöllisyyttä: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle lainkaan. Siksi keinovalikoima pitäisi aina räätälöidä jokaisen tarpeita vastaavaksi.
Tenovuo toteaa, että osa-aikatyön ja osa-aikaeläkkeen yhdistäminen on maassamme valitettavan vaikeaa.
-Eläkelainsäädäntömme ja sen tulkinta perustuu riittävän vakavaan vammaan tai sairauteen, eikä näissä oteta käytännössä lainkaan huomioon toimintakykyä. Olen nähnyt vuoteeseen hoidettavia potilaita, joita pidetään virallisesti työkykyisinä. Työttömyysetuisuuksien piirissä on henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa ole työkykyisiä. Työelämään pitäisi saada nykyistä sujuvammin joustoja osatyökykyisille, ja lisäksi lakisääteisiin vakuutuksiin liittyvät asiat pitäisi saada oikeasti puolueettoman toimielimen arvioitaviksi.
Teksti ja kuva: Pia Warvas