Kruunupuiston moniammatillinen tiimi, johon kuuluu muun muassa psykologi Mari Sarjanen, fysioterapeutti Leena Nyrhinen ja toimintaterapeutti Bertta Forsman, tekevät työ- ja toimintakyvyn edellytysten arviointeja ihmisille, joilla on aivovamma tai pitkittynyt kiputilanne.
– Työ- ja toimintakykyarviointi lähti liikkeelle viitisen vuotta sitten yhteistyössä ammatillista kuntoutusta järjestävän Verven kanssa. Keskeistä oli aidoissa ja simuloiduissa työtehtävissä arvioida, minkälainen työ- ja toimintakyky oli hankalista kipuoireista kärsivillä ihmisillä, kertoo fysioterapeutti Leena Nyrhinen.
– Vähän myöhemmin arviointipalveluun pääsivät mukaan aivovammautuneet asiakkaat. Aivovammautuneiden ihmisten työ- ja toimintakyvyn arviointi on tärkeää, sillä aivovammoihin liittyy monenlaisia pitkäkestoisia ja usein näkymättömiä oireita, jotka vaikuttavat merkittävästi työ- ja toimintakykyyn, täydentää psykologi Mari Sarjanen.
Arvioitavat henkilöt ovat usein jo yrittäneet palata työelämään tai ovat vastavalmistuneita, joiden kiinnittyminen työelämään ei sujukaan kivutta. Satunnaisesti arviointi voidaan tehdä jo ennen kuin työelämään yritetään palata. Arvioita toteuttavat yhteistyössä Verve Vakuutuskuntoutuksen kanssa myös Rokuan kuntoutus ja Kunnonlähde Kankaanpää.
Ennen varsinaisen arviointijakson alkua moniammatillinen tiimi perehtyy asiakkaaseen liittyviin asiakirjoihin. Asiakkaan kanssa pidetään etäpalaveri lähijaksoa edeltävällä viikolla. Arviointityöryhmässä on mukana psykologi, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, työelämäasiantuntija, terveydenhoitaja ja tarvittaessa lääkäri. Vakuutusyhtiöt vaativat työ- ja toimintakyvystä mustaa valkoisella, ja Kruunupuistossa laadittava arvio onkin varsin kattava ja objektiivinen.
– Arvioinnissa erotellaan selkeästi ne työ- ja toimintakyvyn haitat, jotka liittyvät vahinkotapahtumaan. Toisaalta ne tekijät, jotka eivät liity korvattavaan vahinkoon, tuodaan myös esille. Erittäin tärkeää arvioinnissa on löytää ja tuoda esille asiakkaan vahvuuksia ja jäljellä olevia työ- ja toimintakyvyn edellytyksiä. Tämä on useimmiten lähtökohtanakin vakuutusyhtiöiden toimeksiannossa, Mari Sarjanen toteaa.
– Varsinainen arviointijakso on yleensä viiden päivän mittainen, mutta sitä voidaan tarvittaessa jatkaa kolmella päivällä. Useimmiten jo alkupäivinä huomataan paljon työ- ja toimintakyvystä, mutta loppuviikosta kuormituksen kasvaessa työ- ja toimintakyky voivat laskea runsaastikin alkuviikkoon verrattuna, selvittää toimintaterapeutti Bertta Forsman.
Työryhmä antaa tarvittaessa arvionsa lisäksi jatkosuosituksia, kuten esimerkiksi ehdotuksen työkokeilun ajankohdasta ja tuntimääristä, sekä tarvittavista tukimuodoista. Muutaman kuukauden mittaisen työkokeilun aikana työ- ja toimintakykyyn liittyvät asiat näyttäytyvät luonnollisesti vielä selkeämmin kuin viikon pituisella arviointijaksolla.
Kruunupuistossa on keskimäärin yksi arvioitava kuukaudessa. Enempään eivät resurssit riitä, sillä arviointijakson lisäksi etu- ja jälkikäteistyöt vievät nekin oman aikansa.
Aitoja ja simuloituja töitä
Tarkoituksena on, että kaikki arviointiin osallistuvat ovat paikalla maanantaiaamun alkuhaastattelussa. Näin vammautuneen ihmisen ei tarvitse selvittää oirekuvaansa ja haasteitaan yhä uudelleen ja uudelleen. Alkupäivinä tehdään myös tarvittavat ammatilliset tutkimukset.
– Arviointi onnistuu parhaiten, kun luottamus rakentuu puolin ja toisin heti alkuvaiheessa, Leena Nyrhinen toteaa.
– Vaikka vammautumisesta olisi pitkäkin aika, kokee moni oiretiedostuksensa lisääntyvän arviointijaksolla. Erityisesti ymmärrys toimintakyvyn heijastumisesta työelämään vahvistuu monella, Bertta Forsman kertoo.
– Tyypillinen kommentti arviointiviikon jälkeen on, että jakso oli rankka, mutta hyödyllinen. Käytännössä jokainen toteaa oppineensa jotakin uutta itsestään, täydentää Mari Sarjanen.
Punkaharjulla sijaitseva Kruunupuisto ei ole aivan helpoiten saavutettavissa. Moni saattaakin pohtia, lähteekö lainkaan, sillä etukäteen on tiedossa matkan pituus ja päivien rankkuus. Kukaan ei palautteiden perusteella ole kuitenkaan katunut päätöstään tulla.
Työ- ja toimintakyvyn arviointi alkaa itse asiassa jo ennen aloituspalaveria, sillä saapuminen on jo osa arviointia. Asiakkaat tulevat useimmiten julkisilla kulkuvälineillä, ja matkan järjestäminen esimerkiksi junanvaihtoineen kertoo jo toimintakyvystä. Kruunupuiston työryhmä on kuitenkin tarvittaessa apuna järjestelyissä ja pitää esimerkiksi huolen siitä, että taksi on odottamassa asemalla saapuvia. Se vähentää jännitystä.
Työ- ja toimintakyvyn arviointiin tuleva tekee jaksolla omaan ammattiinsa liittyviä töitä. Toisinaan saatetaan hakea myös uutta alaa, jos paluu aiempaan ammattiin ei ole mahdollista. Osa työtehtävistä on simuloituja eli todellisuutta jäljitteleviä, mutta nekin perustuvat todellisiin työtehtäviin. Pääsääntöisesti arvioitava osallistuu aidosti talon töihin.
– Meillä arvioitava henkilö voi työskennellä muun muassa hoitotyössä, keittiössä, kiinteistönhuollossa, rakennustehtävissä, toimistossa tai ryhmien ohjaajana, Leena Nyrhinen luettelee.
– Annamme työtehtävien alussa ohjeet ja katsomme, miten työ etenee, miten ohjeita osataan ja muistetaan noudattaa ja minkälaisena arvioitavan toimintakyky esimeriksi jaksamisen osalta säilyy, Mari Sarjanen kertoo.
– Työtehtävien sujumista havainnoidaan käyttäen apuna kolmea osa-aluetta tarkkailevaa lomaketta. Tutkittavat kokonaisuudet ovat motoriset, prosessuaaliset ja viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Koska kaikki käytämme samaa kaavaketta, tapahtuu havainnointi paitsi objektiivisesti, myös yhdenmukaisesti. Yritämme havainnointivaiheessa niin sanotusti sulautua seinään, teemme itsemme mahdollisimman näkymättömiksi. Puutumme tilanteisiin vain tarvittaessa. Jos esimerkiksi väsymys iskee, ohjataan arvioitava tauolle, Bertta Forsman selvittää.
Työryhmän jäsenet pitävät tiiviisti yhteyttä, jotta kaikki pysyvät kärryillä, miten eri päivinä ja eri tehtävissä arvioitava on suoriutunut.
– Lähes poikkeuksetta ennalta suunniteltua ohjelmaa pitää muuttaa eritysesti silloin, kun arvioitavalla on oireena aivovammautuneelle tyypillistä fatiikkia. Työtehtävät muokkautuvat myös sen mukaan, onko jokin hankaluus yksittäinen vai toistuva, Leena Nyrhinen kertoo.
Lausunto on suositus
Työryhmän jäsenet muistuttavat, että Kruunupuistossa tehtävässä arvioinnissa vastataan tutkimuskysymyksiin ja tehdään johtopäätökset siitä, minkälainen arvioitavan työ- ja toimintakyky on. Heidän suosituksensa eivät siis velvoita vakuutusyhtiötä tai muita tahoja, vaan ne tekevät jatkosta omat päätöksensä.
– On tärkeää muistuttaa asiakasta, että kun suosittelemme jotakin, se ei välttämättä toteudu. Suosituksemme ovat kuitenkin varsin kattavia. Erittelemme lausunnossa asiat, jotka arvioinnin perusteella kuuluvat vakuutusyhtiön vastuualueelle ja toisaalta ne asiat, joita viedään eteenpäin julkisen terveydenhuollon kautta, Bertta Forsman kertoo.
Työryhmän objektiivinen arvio on yleensä kymmenisen sivua paksu nivaska. Lausunnossa listataan konkreettisia esimerkkejä, minkälaisia töitä asiakas on tehnyt, miten pitkiä työpäivät olivat, mitä ongelmia esiin nousi, minkälainen oli levon tarve työpäivänä tai sen jälkeen ja mikä on sujunut hyvin. Lausuntoon tulee myös asiakkaan oma kuvaus arjen sujumisesta. Lopulta tehdään johtopäätökset ja otetaan kantaa asiakkaan työkyvyn edellytyksiin ylipäätään ja onko esimerkiksi osa-aikatyö kokopäiväistä työtä järkevämpi ratkaisu. Lausunnossa saatetaan antaa myös jatkosuosituksia esimerkiksi kuntoutuksista tai lisätutkimuksista.
– Useimmiten asiakas yliarvioi oman jaksamisensa. Erityisesti silloin, jos oiretiedostus ei ole vielä herännyt, yrittää arvioitava sinnitellä yli voimavarojensa, Mari Sarjanen toteaa.
Kruunupuiston ammattilaiset korostavat, että avoimuus ja asioista keskusteleminen ovat arvioinnissa erityisen tärkeitä. Usein asiakkaan oma kokemus ja ammattilaisten havainnointi ovat samansuuntaisia, mutta joskus näkemyksissä on eroakin. Nämäkin seikat keskustellaan ja kirjataan arviointiin. Välitön ja rehellinen palaute on tärkeää.
– Tyypillisin eroavaisuus näkemyksissä on, että asiakas kokee jonkin työtehtävän sujuneen mainiosti, mutta arvioijan näkökulmasta asia ei mennytkään ihan putkeen, Leena Nyrhinen kertoo.
Arviointiin sisältyy myös vapaa-ajan havainnointi.
– Eteen on tullut muun muassa tilanteita, joissa työ on sujunut hyvin, mutta asiakas ei päivän päätteeksi jaksa lähteä edes syömään, vaan henkilökunnan on vietävä ruoka hänelle huoneeseensa. Havainnoimme, jaksaako asiakas osallistua työpäivän jälkeen mihinkään, miten hän noudattaa aikatauluja, osaako hän liikkua alueella ja ellei osaa, osaako ja uskaltaako hän kysyä apua, Mari Sarjanen selvittää.
Viimeisenä päivänä pidetään asiakkaan kanssa loppupalaveri, jossa käydään läpi lausuntoon kirjattavia seikkoja. Näin arvioitavalle ei tule suuria yllätyksiä. Lausunto tehdään parin viikon sisällä arviointijaksosta.
– Kun olemme kirjoittaneet lausunnon, lähetämme sen vakuutusyhtiöön, asiakkaalle itselleen ja mahdollisesti muille sovituille tahoille, kuten aivovammapoliklinikalle. Asiakkaalle soitetaan vielä sen jälkeen, kun hän on saanut lausunnon. Näin hän saa mahdollisuuden kysyä, jos jokin asia jäi kaihertamaan, Bertta Forsman kertoo.
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen