Aivovamma pysäyttää. Se koskettaa aina myös kumppania, perhettä ja muita lähellä olevia ihmisiä. Vammautumisen tai sairastumisen myötä tarvitaan toipumisrauhaa, mutta akuuteimman tilanteen jälkeen on hyvä luoda katseet myös muihin ihmissuhteisiin, erityisesti parisuhteeseen. Aivovamman aiheuttama kuormitus ja muutokset arjessa ovat mahdollinen riski myös ei-vammautuneen kumppanin uupumukselle ja sitä kautta parisuhteelle.
Kun alussa vamman saanut joutuu tietenkin keskittymään ensisijaisesti oman voinnin kohenemiseen ja muutokseen sopeutumiseen, on luonnollista, että vastuu arjen asioiden hoitamisesta jää ei-vammautuneelle puolisolle. Ei-vammautunut puoliso on usein myös läheisin vammautuneelle, joten erilaiset tunteet, kuten kiukku, ärtymys ja suru, voivat purkautua läheisimmälle ja rakkaimmalle ihmiselle. Parisuhteen roolit muuttuvatkin vääjäämättä. Tämä kaikki on ihan normaalia ja tavallista. On silti tärkeä muistaa, että traumaattinen tapahtuma koskettaa omalla tavallaan molempia puolisoita ja voimavarat saattavat olla vähissä molemmilla. Tilanteen pitkittyessä ja vaikeuksien kasaantuessa on riskinä, että pari ajautuu kriisiin tai jopa erilleen.
Olisikin tärkeää, että aivovamman saaneilta ja erityisesti heidän puolisoiltaan kysyttäisiin useammin ”mitä sinulle kuuluu?”. On myös hyvä pysähtyä kysymään, mitä teidän parisuhteellenne tai perhe-elämällenne kuuluu? Vaikka erityistä tarvetta pariterapeuttiselle keskustelulle tai perheterapialle ei olisikaan, tuen tarpeen kartoittaminen olisi kuitenkin tärkeää. Perheen tilannetta olisi myös hyvä kartoittaa tarkemmin ihan akuuttivaiheesta alkaen. Työskenneltyäni itse parien kanssa kliininen kokemukseni on vuosien varrella osoittanut, että kuntoutusjärjestelmässämme ei jostain syystä aktiivisesti tarjota keskusteluapua pareille ja perheille, joita aivovamma on koskettanut. Kuntoutus- ja tukipalvelut ovat painottuneet enemmän yksilötason työhön ja vammautuneen henkilön voinnin seuraamiseen.
Toimiva parisuhde edistää terveyttä
Keskusteluavun tarpeen kartoittaminen puolisolta ja koko perheeltä olisikin tärkeää, koska hyvinvoivat läheiset voivat olla uskomaton voimavara myös aivovamman saaneelle kuntoutusprosessissa, ja toimivat ihmissuhteet tutkitusti edistävät kuntoutumista. Toisaalta taas aivovammasta kuntoutuvan henkilön hyvinvointi lisää ei-vammautuneen puolison voimavaroja, ja toimiva parisuhde ja perhe-elämä edistävät ylipäänsä ihmisen terveyttä.
Jos pari saa ulkopuolista keskustelutukea riittävän ajoissa ja heillä on halua etsiä tilanteeseensa yhdessä ratkaisuja, pari- ja perheterapiasta voi olla merkittävä hyöty. Usein puolisot käyvät läpi kriisiä eri vaiheissa, ja molemmat saattavat tarvita erilaista tunnetukea samaan aikaan. Tässä ammattilainen voikin olla tärkeässä roolissa – auttamassa paria tukemaan toinen toisiaan, sanoittamaan kokemuksia ja tunteita tai löytämään uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa ja puolisoina toinen tosilleen.
Tukea ei välttämättä aina aktiivisesti tarjota, vaan sitä pitää itse pyytää. Tässä kohtaa jokaisen ammattilaisen tulisi aktiivisesti kysyä sekä aivovamman saaneelta että hänen puolisoltaan, mitä heille kuuluu. Lisäksi ammattilaisten tulisi ohjata pareja ja perheitä sopivien palveluiden, kuten pari- ja tai perheterapian, äärelle oikea-aikaisesti, sillä oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen kohdennettu tuki on tärkeässä roolissa parin ja yksilöiden hyvinvoinnin ja elämänlaadun kannalta.
Teksti: Suvi Patrikainen
Toimintaterapeutti AMK
Seksuaaliterapeutti, Seksuaalineuvoja
Pari – ja perhepsykoterapian opiskelija
Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja