Kun vamman saanut ja sitä kautta työkyvyttömäksi joutunut henkilö ei saakaan vakuutusyhtiöltä tulkintansa mukaan oikeudenmukaista päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä, on hänen haettava oikeuksiaan Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta.
Muutoksenhakulautakunta on osa sosiaalivakuutuksen muutoksenhakujärjestelmää – nimensä mukaisesti.
Se on prosessissa ensimmäinen elin, josta haetaan oikeutta työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön yms. piiriin kuuluvissa asioissa silloin, kun vakuutusyhtiö on väärin tai puutteellisin perustein esimerkiksi evännyt työkyvyttömältä eläkkeen.
Suora lainaus SAMUn sivulta:
”Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta on lakisääteinen sosiaalivakuutuksen erikoistuomioistuimeen rinnastuva itsenäinen ja riippumaton muutoksenhakuelin. Lautakunnan toiminnasta säädetään sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla ja tekee vuosittain tulossopimuksen ministeriön kanssa.”
Asioita ratkotaan pääsääntöisesti kirjallisen aineiston perusteella. Jos asianosainen pyytää suullista käsittelyä, voi muutoksenhakulautakunta siihen niin halutessaan suostua. Lopullisen ratkaisun suullisesta käsittelystä tekee siis kuitenkin lautakunta. Käytännössä suullisia käsittelyjä ei juurikaan ole. Tässä on aivan selkeä epäkohta hakijan kannalta. On nimittäin aivan selvää, että suullisessa todistelussa asia avautuisi aivan eri tavoin kuin pelkästään papereita lukemalla.
Siteeraan tähän väliin Vaasan yliopiston Ari Salmisen tekstiä:
”Rakenteellinen korruptio on järjestelmille ja instituutioille tyypillinen korruption muoto. Se on siinä mielessä epäkonventionaalinen, että se ilmenee laillisissa rakenteissa ja hyödyntää niissä olevia mahdollisuuksia. Sitä ei kyetä selittämään yksinomaan korruptoituneiden yksilöiden teoilla. Rakenteellinen korruptio vääristää instituutioiden perustehtävää ja pahimmillaan demokraattisen yhteiskunnan toimintaa.
Rakenteellinen korruptio heikentää hyvää hallintotoimintaa ja horjuttaa yleistä luottamusta instituutioihin ja organisaatioihin. Monesti näkymättömänä ja heikosti tunnistettavana korruptiona sen torjunta vaatii erityisiä toimenpiteitä. ”
”Rakenteellinen korruptio on juurtunut toimintatapoihin. Lähtökohtaisesti se on piilotoimintaa, josta puuttuu avoimuus.”
Sanotaan, että muutoksenhakulautakuntien jäsenet jääväävät itsensä, kun käsitellään heidän työnantajaansa koskevia asioita. Ratkaiseeko tämä ongelman? Tekevätkö he sen aivan itsenäisesti?
Ranskalainen sananlasku: Les loups ne se mangent pas entre eux”. Tarkka käännös olisi ”sudet eivät syö toisiaan”. Suomessa ns. vanha kansa toteaisi vastaavasti, että ”ei korppi korpin silmää noki”.
Viittaan tässä aikaisemmin siteeraamaani Ari Salmisen tekstiin.
Muutoksenhakulautakunnan jäsenten esteellisyys on asia, mihin ei ole kiinnitetty syystä tai toisesta tarpeeksi huomiota. Lautakunnan jäsen toimii kuitenkin tuomarin vastuulla. Potilas- ja Sosiaaliapu ry:n puheenjohtaja kyseli jokin aika sitten ilmestyneessä blogissaan, miksi vakuutuslääkäri ei ole oikeudellisesti vastuussa lausunnoistaan. Yhtä lailla voi kysyä, miksi muutoksenhakulautakunnan jäsenet ja etenkin puheenjohtaja eivät ole oikeudellisessa vastuussa siitä, että mukana voi olla oikeasti esteellisiä jäseniä ja että asian esille tuominen on vain kyseisen yksilön ratkaistavissa eikä mitään sanktioita tähän liittyen ole määrätty.
Väitänkö, että muutoksenhakulautakunnissa on tietoisesti esteellisiä jäseniä? En väitä. Totean kuitenkin, että asiaan ei mielestäni kiinnitetä tarpeeksi huomiota ja vahinkoja saattaa sattua.
Muutoksenhakulautakunnan kokoonpano ja jäsenten nimitystapa ei välttämättä kestä kriittistä tarkastelua.
Toiminta eroaa melko lailla oikeusistuimen toiminnasta mutta silti lautakunnan päätöksiä pidetään saman arvoisena verrattuna oikeusistuimen päätöksiin. Vallankäyttäjinä ovat sivutoimiset jäsenet, joilla on useimmiten jokin virkamies- tai etujärjestötausta. Kyseessä eivät ole siis – näin maallikkona asiaa tarkastellen – ns. oikeat tuomarit. Heitä ei nimitetä samoin perustein kuin ns. oikeat tuomarit nimitetään.
Kyseessä on siis tavallaan karvalakkioikeus.
Järjestelmän etuna yhteiskunnalle on tietenkin edullisuus. Sitä ei käy kiistäminen.
MITÄ PITÄISI MUUTTAA?
Helpoin, nopein ja halvin toimenpide olisi se, että sidonnaisuudet ja niistä ilmoittaminen olisi kirjattava lakiin siten, että jokaisen lautakunnan jäsenen olisi ilmoitettava sanktion uhalla oma ja läheistensä sidonnaisuus. Puheenjohtajan tulisi olla vastuussa tästä. Tämä ei voi olla jäsenen viitsimisen varassa.
Nykyistä parempi vaihtoehto olisi myös se, että niin Kela kuin yksittäinen vakuutusyhtiö voisi omalla kustannuksellaan pitää yllä omaa muutoksenhakuyksikköä. Tämän toimintaa säädeltäisiin lailla ja siinä tulisi olla mukana esimerkiksi vammaisjärjestön edustus sekä ulkopuolinen ja sidonnaisuuksista vapaa asiantuntijalääkäri.
Tästä ns. sisäisestä muutoksenhakuyksiköstä seuraava vaihe olisi puolueeton hallinto-oikeus. Mitään etujärjestöihin sidoksissa olevaa muutoksenhakulautakuntaa ei siis oikeasti nykymuodossaan pitäisi olla.
Näin vammautuneen henkilön oikeusturva todennäköisimmin toteutuisi puolueettomasti.
Timo Kallioja
hallituksen varapuheenjohtaja
Aivovammaliitto ry
Ps.Tämä on minun blogikirjoitukseni, ei Aivovammaliitto ry:n kannanotto.