Aloittaessani kirjoittamaan tätä blogia pohdin mitä järjestötyössä nyt tapahtuu. Meneillään on esimerkiksi #onneksionjoku-kampanja, jossa järjestöjen työtä, niiden arvoa, merkitystä ja vaikutuksia tehdään näkyväksi. Kampanja sai alkunsa elokuussa, kun Valtionvarainministeriö ehdotti talousarvioesityksessään huomattavia leikkauksia järjestöjen rahoitukseen.
Vuoden 2020 alusta Aivovammaliitto ry on saanut erillisen rahoituksen vertaistuki- ja kokemustoimintaansa ja sen turvin olemme voineet panostaa ja kehittää vertaistoimintaan niin, että se on tulevaisuudessa jokaisen aivovamman saaneen henkilön ja hänen läheistensä saavutettavissa. Vaikka työtä ja kehitettävää on edelleen, niin työ on antoisaa, mielenkiintoista ja motivoivaa. Erityisen hienoa työstä tekee aktiiviset ja osallistuvat vapaaehtoiset.
Aivovammaliitossa olen usein saanut todeta, miten upeassa joukossa saan työskennellä. Olen ihaillut esimerkiksi sitä, kuinka motivoituneita, myötätuntoisia ja auttamishaluisia vapaaehtoisia meillä on, ja sitä, että he ovat halukkaita osallistumaan ja antamaan omaa aikaansa vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoistyö on erityistä ja sillä on tutkitusti hyvinvointia vahvistavia tekijöitä. Vapaaehtoistyötä tutkineen Anne Birgitta Pessin mukaan vapaaehtoistoiminta vahvistaa tekijöidensä hyvinvointia sekä sen on todettu vähentävän alttiutta sairastua masennukseen.
Vertaistuki- ja kokemustoiminnan tärkeyttä ei voida ohittaa aivovamman saaneiden henkilöiden ja heidän läheisten näkökulmasta. Vertaistuki antaa ennen kaikkea toivoa elämään, sekä uudenlaiseen arkeen sopeutuminen helpottuu, kun saa jakaa vammautumiseen liittyvät vaikeatkin tunteet vertaistensa kanssa. Vaikka vertaistoiminta ei korvaa terapiaa, niin vertaistukitoimijoilla on ihan oma asiantuntijuutensa toimintaan. Anne Laimio ja Sonja Karnell kirjoittavat, että vertaistoiminnan perusajatuksena on usko ihmisen omiin voimavaroihin ja se voi ennaltaehkäistä arjen haasteita, kun saadaan vertaisilta tukea ja tietoa asioista, joita ei vielä ole osattu edes ajatella.
”Saan mahdollisuuden auttaa ja vaikuttaa toisia vammaisia jaksamaan arjessa ja motivoimaan heitä parantamaan omaa arkea. Saan auttaa jaksamaan vertaistuen keinoin.” -Vapaaehtoinen
”Antaa hyvän mielen, jos on pystynyt tarjoamaan hyvän kohtaamisen vammautuneen tai läheisen kanssa.” – Vapaaehtoinen
Irja Mikkonen ja Anja Saarinen sekä Julia-Marie Vahtivaara kuvaavat, että vertaistukijan omakohtainen kokemus on hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun elämässä tapahtuu jotain yllättävää ja ennalta odottamatonta, kuten esimerkiksi vakava sairastuminen tai vammautuminen. Tällöin vertaistukija tai kokemustoimija voi antaa toivoa siihen, että aivovamman kanssa voi selvitä muuttuneesta tilanteesta huolimatta.
”Samanlaisen kokemuksen jakaminen lisää ymmärrystä muuttuneeseen itseen ja elämään. Vertaiset puhuvat samaa kieltä.” -Vapaaehtoinen
Aivovammaliitto kehittää vertaistuki- ja kokemustoimintaa, niin että se on tulevaisuudessa jokaisen aivovamman saaneen henkilön saavutettavissa, ja että vapaaehtoiset vertaistukijat ja kokemustoimijat saavat tukea toimintaansa. Ilman toiminnan rahoitusta moni ihminen, vapaaehtoistoimija sekä aivovamman saanut henkilö ja hänen läheiset jäisivät ilman tukea. #onneksionjoku
Leena Koivusaari, järjestösuunnittelija
Aivovammaliitto
Lähteet: Anne Birgitta Pessi, 2014. ”Myötätunto onnen lähteenä.” Kirjassa Positiivisen psykologian voima (toim.) Lotta Uusitalo-Malmivaara
Irja Mikkonen ja Anja Saarinen, 2018. Vertaistuki sosiaali- ja terveys-alalla. Helsinki: Tietosanoma Oy.
Anne Laimio ja Sonja Karnell, 2020.”Vertaistoiminnan merkitys – ennen kaikkea ennaltaehkäisevää tukea.” kirjassa Vertaistoiminta kannattaa.
Julia-Marie Vahtivaara 2010.”Kokemustieto vertaistoiminnasta vaikuttamiseen.” Vertaistoiminta kannattaa (pdf).
Vapaaehtoisten kommentit: Leena Koivusaari, 2020. Unelma jokaisen saavutettavasta vertaistoiminnasta. ”Aivovammaliiton vertaistuki- ja kokemustoiminnan mielikuvamalli” (linkki avautuu ulkoiselle sivustolle)
Blogin kuva: Pixabay