Asiantuntijapsykologi Elina Komulainen Mieli ry:stä (linkki vie Mieli ry:n nettisivuille) toteaa, että vammautuminen on sekä vammautuvalle itselleen että hänen läheiselleen kriisitilanne, johon ei voi ennakolta varautua. Siksi on täysin luonnollista, että yhtäkkinen muutos myllertää läpi lähipiirin. Kriisistä voi kuitenkin selvitä monin eri keinoin.
Asiantuntijapsykologi Elina Komulainen toteaa, että äkilliseen kriisiin ja siitä selviytymiseen liittyy sekä tukuittain käsiteltäviä asioita ja tunteita että siihen vaaditaan sopeutumista ja aikaa.
– On hyvin yksilöllistä, miten nopeasti esimerkiksi aivovammautumisen aiheuttamat muutokset asettuvat osaksi omaa elämäntarinaa. Meillä jokaisella on selviytymismekanismeja, joiden avulla pääsemme elämässämme eteenpäin silloinkin, kun tapahtuu jotakin äkillistä, rajua ja mullistavaa.
Selviytyjätyyppejä voidaan tunnistaa kuusi erilaista.
Emotionaalinen selviytyjä eli tunnetasolla selviytyvä ei patoa surua, vihaa, itsesyytöksiä tai mitään muitakaan vammautumisen mukanaan tuomia tunteita sisälleen, vaan purkaa ne aktiivisella tekemisellä. Hän käsittelee tunteitaan esimerkiksi itkemällä, nauramalla, kuuntelemalla musiikkia, maalaamalla tai tanssimalla.
Henkisesti suuntautuva selviytyjä tukeutuu omiin arvoihinsa, kuten esimerkiksi uskoon. Hän löytää muuttuneeseen elämäntilanteeseensa voimaa maailmankatsomuksellisista seikoista.
Sosiaalisesti suuntautuva selviytyjä hakee ympäröivästä maailmasta apua ja tukea. Hän hakeutuu vertaistukiryhmiin ja some-alustoille, joissa voi kertoa omista vaikeuksistaan ja tilanteestaan vertaisille. Hän pääsee eteenpäin vuorovaikutuksen ja kokemusten jakamisen kautta.
Luova selviytyjä hakee lohtua esimerkiksi harrastamalla taidetta, musiikkia tai kirjallisuutta.
Kognitiivinen eli tiedollinen selviytyjä etsii aktiivisesti tietoa, käy vuoropuhelua itsensä kanssa ja pohtii, miten juuri hän selviää ja missä järjestyksessä hän ottaa muuttuneen elämäntilanteensa haltuun.
Fysiologinen selviytyjä purkaa tunteensa toimintaan oman kehonsa kautta. Hän voi nukkua, hakea lohtua ja nauttia hyvästä ruoasta tai harrastaa aktiivisesti liikuntaa.
– Kaikkein parasta on, jos ihminen tunnistaa ja löytää itsestään useamman edellä kerrotuista selviytymiskeinoista. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että mahdollisimman pian alkujärkytyksestä selviydyttyään alkaa etsiä juuri itselleen parasta tapaa sopeutua. Ihminen on luotu selviytymään, joten meistä kaikista löytyy voimavaroja hyväksyä muutokset.
Elina Komulainen muistuttaa, että etenkin alkuvaiheessa läheisen on tärkeää pitää omasta jaksamisestaan huolta, sillä hän on usein avainasemassa myös vammautuneen ihmisen selviytymiskeinojen herättelijänä sitten, kun aika on tämän kuntoutumisen kannalta oikea.
Älä jää jumiin jossitteluun
Myös itsesyytökset ovat normaaleja. Ihminen voi jossitella, että olisi pitänyt lähteä minuuttia aiemmin tai olisi pitänyt käyttää pyöräilykypärää. Erityisesti itsesyytökset voivat vaivata, jos on aiheuttanut toisen ihmisen vammautumisen tai jopa menehtymisen.
– Itsesyytöksistä kärsivän kannattaa muistuttaa itselleen, että tapahtunutta ei enää voi muuttaa. Jokainen voi kuitenkin käsitellä asian ja hyväksyä sen osaksi omaa elämäntarinaansa. Meillä jokaisella tulee elämässä vastaan tilanteita, jotka jälkikäteen tekisimme täysin toisin – siis silloinkin, kun valinnoillamme ei ollut dramaattisia seurauksia. Jokaisen on opittava olemaan armollinen itselleen, eikä kenenkään pidä rangaista itseään loppuelämänsä ajan.
Kaikenlaiset tunteet saa ja kannattaa purkaa puhumalla ja päästää niistä sen jälkeen irti.
– Yksi mielen hyvinvoinnin tekijä on, että ei jää vellomaan edes kaikkein synkimpiin vesiin. Jos itsesyytökset jäävät möykyksi sisällemme, uuteen elämään on mahdotonta sopeutua. Kun synkätkin tunteet on käyty läpi ja purettu pieniksi paloiksi, niistä voi päästää irti. Aina kannattaa muistuttaa itseään siitä, että meistä kukaan ei selviä läpi elämän tekemättä ainoatakaan virhettä tai mitään harkitsematonta.
Elina Komulainen toteaa, että jos on aiheuttanut toisen ihmisen vammautumisen tai kuoleman, kannattaa pyrkiä kohtaamaan asia ja mahdollisuuksien mukaan pyytää anteeksi. On myös hyväksyttävä, elleivät vammautunut tai menehtyneen läheiset ole valmiita kohtamaan ja ottamaan anteeksipyyntöä vastaan. Silloin pahaa oloaan voi lievittää kirjoittamalla kirjeen ihmiselle tai ihmisille, joilta haluaisi anteeksi pyytää. Kirjettä ei tarvitse, eikä välttämättä kannatakaan, oikeasti lähettää, vaan sen voi kirjoittamisen jälkeen vaikka polttaa takassa tai saunanpesässä – tai sen voi tallettaa piironginlaatikkoon siltä varalta, että vammautunut tai kuolleen läheiset ovat myöhemmin valmiita tapaamiseen.
Tarvittaessa ammattiavun hakeminen on hyvä ratkaisu päästä ulos mielen umpikujasta. Apua saa matalalla kynnyksellä ja maksutta oman kunnan terveyskeskuksesta tai mielenterveyspalveluista. Läheiselle luonteva ensikontakti avun hakemiseen on työterveyshuolto. Jollekin voi riittää yksi keskustelukerta, kun taas toinen voi tarvita useamman tapaamisen ammattilaisen kanssa. Apua saa myös etänä. Esimerkiksi Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Siihen voi soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
– Tärkeää olisi, että avoimin mielin keskustelisi omista murheistaan ja peloistaan, eikä käpertyisi kuoreensa. Apua kannattaa hakea ja uskaltaa ottaa vastaan, kun sitä tarjotaan.
Älä jää yksin
Elina Komulainen korostaa, että elämämme on tasapainossa, kun sekä psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja henkinen puoli ovat kunnossa. Läheiset ihmissuhteet ja sosiaalinen tuki ovat tärkeitä, sillä vammautumiseen liittyy hämmentäviä muutoksia. Pahin tilanne on usein heillä, jotka jäävät yksin.
– Jos jää vammautumisen jälkeen yksin, olisi tärkeää yrittää löytää vertaistukea samankaltaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä. He voivat omien kokemustensa kautta auttaa uuteen elämätilanteeseen sopeutumisessa. Tiedän, että uusien ystävien etsiminen vaatii ponnisteluita, mutta kannattaa yrittää jaksaa tutustua saman kokeneisiin
Esimerkiksi aivovammayhdistykset tarjoavat uusia ystävyyssuhteita ja vertaistukea kaiken toimintansa kautta, sillä jokainen jäsentapaaminen tarjoaa vertaistukea sen parhaimmassa muodossa. Aivovammaliitto puolestaan tarjoaa vertaistukihenkilöitä, vertaistuellisia chateja, vertaistukipuhelimen ja vertaistuellisia tapahtumia. Aivovammaliito vertaistukilinja on auki tiistaisin klo 17–19 ja keskiviikkoisin klo 10–12 numerossa 09 6899 9901.
Jokainen kriisi on mahdollisuus
Elina Komulaisen keskeinen sanoma on, että oman mielensä hyvinvointiin voi aina vaikuttaa, vaikka alussa kaikki tuntuisikin romahtaneen. Tuo tunne on aivan luonnollinen ja normaali. Tärkeää olisi kuitenkin päästä yli negatiivisista tunteista. Mielen hyvinvointiin liittyviin asioihin voi vaikuttaa esimerkiksi huolehtimalla unesta ja levosta, ravinnosta, ruokailuhetkistä, ihmisten tapaamisesta, liikunnasta ja itsensä toteuttamisesta. Jokaisen kannattaa panostaa juuri niihin asioihin, joista saa iloa ja joista nauttii.
Muuttuneen elämäntilanteen hyväksymisen nopeuteen vaikuttaa aikaisempi elämänkokemus, oma persoona ja opitut elämän taidot. Eri ihmisillä on erilainen resilienssi eli kyky kohdata kriisejä ja palautua niiden jälkeen – kenties entistäkin vahvempana.
– Jokainen kriisi on aina mahdollisuus elämänsä uudelleen arviointiin. Vammautuessa tai sairastuessa mielen valtaavat useimmiten synkät ajatukset ja tunne siitä, että kaikki on menetetty. Kuitenkin jopa vammautumisen tai sairastumisen kaltainen merkittävä muutos voi tuoda mahdollisuuden ottaa elämässään uusi suunta ja löytää uudenlaiseen elämäntilanteeseen uusia voimavaroja. Esimerkiksi julkisuudessa vammautumistarinansa kertoneet ihmiset ovat usein todenneet, että vaikka vammautuminen muutti elämää, löytyi sitä kautta uusia vahvuuksia ja uusia tapoja toteuttaa itseään – että joskus on vasta pakon sanelemana tullut puntaroineeksi sitä, mikä on oikeasti tärkeintä elämässä.
Kun kriisin synkimmistä syvyyksistä on noustu, on luontevaa alkaa aktiivisesti huoltaa ja ylläpitää mielensä hyvinvointia.
– Kuntoutumisen myötä ja uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisen kautta on rakennettava arki uudelleen, sillä arjen rutiinit ja jokapäiväisen elämän sujuminen ovat se kivijalka, jolle mielen hyvinvointi perustuu.
Elina Komulainen lohduttaa, että vaikka tunteiden myllerrys voi säikäyttää niin vammautunutta ihmistä kuin hänen lähipiiriäänkin, ovat kaikenlaiset tunteet hyväksyttäviä ja osa uudenlaiseen arkeen sopeutumista.
– Kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka edelleen sujuvat ja iloita niistä elämän osioista, jotka säilyivät muuttumattomina vammautumisen jälkeenkin. Mielen hyvinvointia lisää myös sen tunnistaminen ja hyväksyminen, mikä on muuttunut ja mihin kenties tarvitsee apua uudessa arjessaan.
Elina muistuttaa, että esimerkiksi luonnossa liikkuminen ja lemmikkien kanssa oleskelu ovat hyviä keinoja ylläpitää mielen hyvinvointia. Eläimet eivät tuomitse eivätkä arvostele, ja luonnossa oleskelu lisää onnellisuuttamme.
– Kaikki henkireiät kannattaa hyödyntää, panostaa asioihin, jotka hoitavat itseä, joista tykkää ja joista nauttii. Ihan arjen pienilläkin asioilla voi meistä jokainen lisätä omaa hyvinvointiaan, olipa se asia sitten vaikkapa jalkakylpy tai lempiohjelman katsominen.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Marko Komulainen