Uudelleen musiikin pariin

Mikael Turtiainen jäi kesällä 2008 raitiovaunun alle ja sai erittäin vaikean aivovamman. Nuoren tanssijan ja muusikon tulevaisuudensuunnitelmat menivät silmänräpäyksessä uusiksi. Vuosien kuntoutumisen jälkeen Mikael on kuitenkin palannut rakkaan harrastuksensa ja työnsä, musiikin, pariin. Nyt hän on julkaissut uuden kappaleen, jonka syntyminen on vaatinut vuosien harjoittelua.

Mikael Turtiainen oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, kun hän oli matkalla Sibelius-Akatemian avoimen yliopiston luennolle. Katua ylittäessään hän jäi raitiovaunun alle.

– Raitiovaunukuski viittasi kädellään, että mene vain. Hänen tarkoituksensa oli painaa jarrua, mutta oletettavasti hän painoikin vahingossa kaasua, Mikael muisteli onnettomuutta.

Onnettomuuden tarkka kulku ei koskaan täysin selvinnyt. Raitiovaunu osui Mikaelia päähän, ja hän lensi useita metrejä ennen maahan putoamistaan. Lisäksi raitiovaunu ajoi hänen päälleen. Mikael kiidätettiin sairaalaan, ja jo puolen tunnin kuluttua onnettomuudesta hän oli leikkauspöydällä. Vakavien aivovammojen vuoksi hänelle tehtiin välittömästi kaksi suurta leikkausta ja myöhemmin toiset kaksi.

Keltaisesta ruususta ensimmäinen reaktio

Alkuvaiheessa lääkärit eivät voineet antaa perheelle juuri lainkaan toivoa Mikaelin toipumisesta. Kolmisen viikkoa onnettomuuden jälkeen Mikaelin vanhemmat, Marjo Kullberg-Turtiainen ja Petri Turtiainen ostivat pojalleen keltaisen, voimakkaasti tuoksuvan ruusun.

– Koska Mikael oli esiintyvänä taiteilijana tottunut saamaan kukkia, etsimme sellaisen lajikkeen, joka tuoksuu, Marjo kertoi.

Kun Mikael aisti ruusun tuoksun, hän avasi ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen toisen silmänsä. Vanhemmat pyrkivät alusta alkaen aktivoimaan poikansa aisteja myös kosketuksen ja musiikin avulla. Teho-osastolla Mikaelille soitettiin hänen itse tekemäänsä musiikkia.

Seuraavana päivänä ensimmäisestä silmän avaamisesta Mikaelin vasemman käden peukalo liikahti. Reaktio hämmästytti myös häntä hoitanutta neurokirurgia.

Avuttomuudesta kohti itsenäistä elämää

Viiden kuukauden sairaalajakson jälkeen Mikael siirtyi kuntoutukseen silloiseen Synapsiaan, nykyiseen Validia Helsinkiin. Tuolloin hän pystyi liikuttamaan hieman vasenta kättään ja kannattelemaan päätään, mutta oli muutoin täysin halvaantunut.

Puolen vuoden kuntoutusjakson aikana tapahtui kuitenkin valtavaa edistystä. Jakson loppupalaverissa Mikael kelasi jo itse pyörätuoliaan, osallistui keskusteluun ja kävi välillä täyttämässä kahvimukinsa.

Myös puhuminen alkoi vähitellen palautua. Äiti piirsi pojalleen kuvia erilaisista ruoka-aineista, jotta tämä pystyi ilmaisemaan toiveitaan. Myöhemmin Mikael alkoi itse etsiä unohtuneita sanoja älypuhelimellaan.

Kuntoutuminen vaati valtavasti työtä. Mikael harjoitteli 20–25 tuntia viikossa, ja hänen tukenaan olivat vanhemmat, terapeutit, lääkärit ja henkilökohtaiset avustajat. Neljä vuotta onnettomuuden jälkeen Mikael teki suuren päätöksen: hän halusi muuttaa omaan kotiin.

– Muistan olleeni harmissani, kun kukaan ei meinannut luottaa minuun ja siihen, että pärjäisin, Mikael muisteli.

Hän muutti lopulta omaan, esteettömäksi remontoituun asuntoonsa. Myöhemmin hänelle suunniteltiin myös esteetön omakotitalo Tuusulan vuoden 2020 asuntomessualueelle.

Musiikki osa elämää

Ennen onnettomuutta Mikael oli ehtinyt rakentaa monipuolisen uran tanssin ja musiikin parissa. Hän oli saavuttanut muun muassa hiphopin EM- ja MM-mitaleita, säveltänyt omaa musiikkia ja sovittanut musiikkia tanssiesityksiin. Musiikki oli tärkeä osa myös hänen opintojaan. Lukiossa Mikael suoritti musiikkidiplomin, opiskeli laulua Aija Puurtisen johdolla ja osallistui viimeisenä lukiovuotenaan Sibelius-Akatemian avoimen opetuksen lauluopintoihin. Suunnitelmissa oli lähteä Los Angelesiin opiskelemaan laulua ja musiikkibisnestä. Mikael oli tehnyt musiikkia myös yhdessä alan ammattilaisten kanssa ja rakentanut itselleen oman musiikkistudion.

Onnettomuus katkaisi musiikilliset suunnitelmat vuosiksi. Vaikka Mikael kuntoutui vähitellen ja saavutti monia asioita, joita alkuvaiheessa pidettiin lähes mahdottomina, musiikin tekemiseen palaaminen ei ollut yksinkertaista. Aiemmin tutut taidot eivät enää olleet samalla tavalla käytettävissä.

Vanhat taidot alkoivat löytyä uudelleen

Lopulta syntyi ajatus, että Mikael voisi yrittää alkaa jälleen tehdä musiikkia. Suomen kulttuurirahastolta saadun stipendin turvin hän pystyi päivittämään musiikkistudiotaan ja saamaan henkilökohtaista opastusta.

Mikaelia ryhtyi ohjaamaan Harri Kentala, jonka kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä jo ennen onnettomuutta. Tutun ihmisen kanssa työskentely helpotti aloittamista. Harjoittelussa voitiin vähitellen etsiä taitoja ja toimintatapoja, jotka olivat jääneet aivovamman jälkeen ikään kuin piiloon.

Mikael harjoitteli musiikin tekemistä noin kolmen vuoden ajan. Vähitellen vanhat taidot alkoivat palautua käyttöön, ja hän pystyi jälleen säveltämään, soittamaan ja laulamaan. Pitkäjänteinen työ tuotti tulosta: Mikael sai valmiiksi uuden kappaleen, joka julkaistiin vuosi sitten joulun alla suoratoistopalveluissa.

Aivojen muovautumiskyky mahdollistaa uuden oppimisen

Mikaelin isä Petri pitää poikansa paluuta musiikin pariin hienona esimerkkinä aivojen plastisiteetista eli muovautumiskyvystä.

– Kun ihminen tekee jotakin, mikä on ollut hänelle tuttua ja rakasta jo ennen aivovammaa, aivoista voi löytyä uudelleen taitoja, jotka ovat olleet pitkään saavuttamattomissa. Kun tekeminen on tavoitteellista ja säännöllistä, vanhat yhteydet voivat vahvistua ja asiat alkavat vähitellen sujua nopeammin, Petri kuvailee.

Mikaelille musiikki on ollut tärkeä osa elämää jo nuoresta lähtien. Sen kuunteleminen, analysoiminen ja tekeminen ovat tarjonneet mahdollisuuden harjoittaa taitoja, joita hän käytti aktiivisesti ennen onnettomuutta.

– Kun ajattelee, missä tilanteessa Mikael oli kuntoutumisensa alkuvaiheessa, tuskin moni olisi uskonut, että hän vielä säveltää uusia kappaleita, soittaa ja laulaa, Petri toteaa.

Hän kuitenkin korostaa, että jokaisen ihmisen kohdalla kuntoutumista tukevat erilaiset asiat.

– Olennaista on löytää juuri se tekeminen, joka ihmistä itseään kiinnostaa ja motivoi.

Tanssia, musiikkia ja kuvataidetta

Musiikki ei ole Mikaelin ainoa taiteellinen ilmaisumuoto. Jo vuonna 2012 hän nousi jälleen tanssilavalle Beat – paluu elämään -hyväntekeväisyysgaalassa. Tapahtumassa esiintyi 80 tanssijaa ja muuta esiintyjää, joista monet olivat Mikaelin entisiä kollegoita. Vielä tapahtumapäivän aamuna ei tiedetty, pystyisikö Mikael osallistumaan esitykseen vireystilansa vaihteluiden vuoksi. Hän kuitenkin onnistui. Gaalan lopuksi Mikael esiintyi sekä yksin että tanssiparin kanssa.

Myöhemmin Mikael on löytänyt myös kuvataiteen. Hän on käynyt usean vuoden ajan maalaustunneilla, pitänyt oman taidenäyttelyn ja osallistunut kolmeen yhteisnäyttelyyn. Taiteen eri muodot ovat antaneet hänelle mahdollisuuksia ilmaista itseään ja hyödyntää luovuuttaan.

Nykyään Mikael tekee musiikkia lähes päivittäin. Lähellä asuva kummipoika käy musisoimassa hänen kanssaan monta kertaa viikossa. Yhdessä he ovat jo kokeilleet uuden musiikin tekemistä, ja kenties yhteistyöstä syntyy vielä jotakin julkaistavaakin. Mikaelin tulevaisuudensuunnitelmat musiikin suhteen ovat vielä avoinna, mutta uuden kappaleen valmistuminen on kuitenkin jo itsessään merkittävä saavutus!

Kuuntele ”Something in the air”

Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Petri Turtiainen

@aivovammaliitto