Vuodenvaihde 2001–2002 alkoi Merjalla samoin kuin vuodenvaihteet yleensäkin valtaosassa suomalaiskodeista, eli ystäviä tavaten ja perinteisiä ruokia napostellen. Yön pimeinä tunteina, vuoden vaihduttua jo seuraavaan, tapahtui kuitenkin jotakin sellaista, mitä kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Merja esiintyy nettijutussa ainoastaan etunimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Merjan elämä oli aktiivista ja työntäyteistä. Hänellä oli oma ateljeeompelimo, ja hän oli juuri saanut päätökseen vaatetusalan opettajan opinnot.
– Olin tehnyt töitä sydämelläni ja sielullani. Olin työnarkomaani, Merja kuvailee.
Hän teki töitä myös freelance-mallimestarina muoti- ja kauneusalan lehdelle. Tulevaisuus oli edessä kirkkaana: takana oli vaikea avioero ja edessä uudet, kiehtovat ammatilliset haasteet. Sitten toinen ihminen vei uudenvuodenyönä hänen terveytensä ja työkykynsä.
Merja oli tutustunut mukavalta tuntuvaan mieheen, joka asui samalla asuinalueella. Hän oli kertonut miehelle, ettei halunnut vakavaa suhdetta, sillä avioero oli vielä liian tuore. Uudenvuodenaattona he viettivät iltaa yhdessä käyden muun muassa naapurissa asuvan naisen luona syömässä perinteisesti perunasalaattia ja nakkeja. Keskiyön aikaan Merjan puhelimeen alkoi tulvia uudenvuodentoivotuksia. Yksi viesteistä tuli Merjalle tuntemattomasta numerosta. Merja soitti siihen selvittääkseen, kuka viestin oli lähettänyt. Kävi ilmi, että se oli tullut miespuoliselta tuttavalta. Se toimi lähtölaukauksena yön kammottaville tapahtumille.
Kuulustelupöytäkirjojen mukaan mies suuttui, käski lopettaa puhelun ja heitti Merjan puhelimen lattialle. Hän rikkoi Merjan silmälasit, tönäisi hänet lattialle ja potkaisi. Tilanne jatkui myöhemmin Merjan omassa kodissa.
– Hän lähti tuttavaltamme ennen minua ja odotti minua kotonani. Hän oli ottanut toisen avaimeni päästäkseen sisään. Hän sanoi tappavansa minut. Hän hoki sitä uudelleen ja uudelleen.
Merja kertoo miehen kuristaneen häntä.
– Luulin, että kuolen siihen.
Sen jälkeen muistikuvat katkeilevat.
Vakavat ja hengenvaaralliset vammat
Pahoinpitely oli rajua. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan Merjaa oli lyöty kasvoihin ja potkittu eri puolille kehoa.
Mies poistui lopulta asunnosta ja vei avaimet mukanaan. Merja jäi asuntoon lukkojen taakse. Hän onnistui kuitenkin hälyttämään apua.
– Lukitsin itseni vessaan ja saunaan. Sain jotenkin soitettua hätänumeroon. Muistan huutaneeni poliiseille, etten pääse ulos, koska avaimet on viety ja ovi on takalukossa.
Paikalle tullut huoltomies auttoi Merjan ulos asunnosta ja toimitti tämän sairaalaan. Lääkärinlausuntojen mukaan tilanne oli hengenvaarallinen.
”Ilman hoitotoimenpiteitä hänellä olisi ollut ilmeinen vaara kuolla verenhukkaan,” todetaan epikriisissa. Merjan vammat olivat erittäin vakavat. Hän sai aivovamman, ja hänen kasvojensa sekä kallonsa alueella oli lukuisia murtumia. Vaurioita oli muun muassa otsa- ja ohimolohkojen alueella.
”Primäärivammat ovat olleet hengenvaaralliset, näköä uhkaavat ja potilaalle muodostunut jälkitila kiistatta primaarivammasta johtuva”, on epikriisista luettavissa.
Edessä oli useita suuria leikkauksia.
– Päätä ja kasvoja on korjattu titaanilevyillä, ruuveilla ja biolasilla. Oikeaa silmääni on leikattu kymmenen kertaa.
Sairaalassa hän koki hetken, joka on jäänyt hänen mieleensä pysyvästi.
– Muistan, kun tulin pimeästä mustasta tunnelista kirkkauteen. Olisin halunnut palata takaisin sinne, missä ei ollut kipua eikä tuskaa. Siellä oli vain valoa ja helpotusta.
Mutta Merja palasi.
Uudelleenrakennettu elämä
Fyysiset vammat olivat vain osa, joihin piti sopeutua. Aivovamman jälkioireet muuttivat Merjan arkea pysyvästi. Hänelle jäi muun muassa väsyvyyttä, muistivaikeuksia, univaikeuksia, kipuja ja epilepsia. Lisäksi pahoinpitelyn seuraukset näkyivät pitkään pelkoina ja painajaisina. Merja kertoo mukamas nähneensä pahoinpitelijänsä jopa sänkynsä vieressä silloin, kun hän oli leikkausten jälkeen vanhempiensa luona toipumassa. Luottamus ihmisiin joutui koetukselle.
– En ole uskaltanut luottaa miehiin samalla tavalla. Minulla on miestuttavia, mutta vakituista parisuhdetta minulla ei ole sen jälkeen ollut. Ja edelleen jonkun tullessa hiljaa taakseni säikähdän. Ennen pelkotiloja ja painajaisia oli paljon enemmän, joten mieleni alkaa pikkuhiljaa toipua.
Vuosien aikana hän on saanut paljon kuntoutusta: muun muassa neuropsykologista kuntoutusta, fysioterapiaa, allasterapiaa, ratsastusterapiaa sekä puheterapiaa nielemisen, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiin.
– Oli valtava sokki, kun ensimmäistä kertaa kalloleikkauksen jälkeen kuntoutuksessa ollessani minulle sanottiin, että tulen saamaan työkyvyttömyyseläkkeen. Olin aina tehnyt töitä. Eläkkeelle joutuminen oli, ja on edelleen, kova pala.
Pahoinpitelijä tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Tuo uudenvuodenyö vei Merjalta terveyden ja työkyvyn, mutta hän jäi henkiin. Vaikka tapahtumista on kulunut yli kaksi vuosikymmentä, niiden muistelu nostaa yhä kyyneleet silmiin. Samalla hän haluaa muistuttaa muita väkivaltaa kokeneita siitä, ettei luovu tulevaisuudentoivosta edes silloin, kun kaikki tuntuu romahtavan.
– Elämä voittaa.
Teksti ja kuvat: Pia Kilpeläinen
INFO
Apua väkivaltaan on saatavilla
Lähisuhdeväkivalta voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista väkivaltaa. Väkivalta ei ole aina jatkuvaa, vaan yksikin väkivaltainen teko voi aiheuttaa vakavia ja pitkäaikaisia seurauksia.
Jos koet väkivaltaa tai sen uhkaa, hae apua mahdollisimman varhain. Apua voi hakea myös silloin, jos et ole varma, onko kokemasi kohtelu väkivaltaa.
Akuutissa hätätilanteessa soita aina hätänumeroon 112.
Nollalinja auttaa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita sekä heidän läheisiään numerossa 116 016. Palvelu on maksuton ja avoinna ympäri vuorokauden.
Rikosuhripäivystys (RIKU) tarjoaa tukea ja neuvoja rikoksen uhreille, heidän läheisilleen ja rikosasian todistajille. RIKUn numeroon 116 006 voi soittaa pääsääntöisesti arkisin virka-aikaan.
Turvakodit tarjoavat turvallisen paikan silloin, kun kotiin jääminen ei ole mahdollista väkivallan tai sen uhan vuoksi.