Nuorten hyvinvointikyselyn tulokset
Johdanto
Aivovammaliitto toteutti ensimmäistä kertaa nuorille suunnatun hyvinvointikyselyn kesäkuussa 2021. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää millaiseksi 13–35-vuotiaat aivovamman saaneet kokevat oman hyvinvointinsa. Hyvinvointi koostuu THL:n mukaan kolmesta osatekijästä, jotka ovat terveys, materiaalinen hyvinvointi sekä koettu hyvinvointi eli elämänlaatu (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Lisäksi hyvinvointia voidaan tarkastella sekä yksilön, että yhteisön näkökulmasta. Tässä kyselyssä tarkastellaan vastaajien subjektiivista kokemusta heidän hyvinvoinnistaan. Hyvinvointiin katsotaan tässä kyselyssä kuuluvan terveys, toimeentulo, sosiaaliset suhteet ja -pääoma, yhteisöhyvinvointi, itsensä toteuttaminen, mielekäs tekeminen, sekä koettu elämänlaatu.
Aivovamma koskettaa jopa puolta miljoonaa suomalaista. Vuosittain uusia aivovammoja syntyy Suomessa 15 000–20 000. (Aivovammaliitto) Aivovamma on aivojen rakenteellinen vaurio tai aivotoiminnan häiriö, jonka aiheuttaa jokin ulkoinen voima. (Käypä hoito -suositus) Aivovamma syntyy, kun päähän kohdistuu esimerkiksi riittävän voimakas suora isku, tai voimakas hidastuvuus-kiihtyvyysenergia, kuten äkkipysähdys. Suurin osa aivovammoista syntyy kaatumisen seurauksena ja merkittävä osa vakavammista aivovammoista syntyy liikenneonnettomuuksissa (Tampereen yliopistollinen sairaala)
Aivovamman saaneiden hyvinvoinnin tilaa on tutkittu melko niukasti, joten tämän kyselyn tuloksina saatiin kerättyä lisää arvokasta tietoa nuorten vammautuneiden elämästä.
Hyvinvointikyselyn toteutus
Kyselystä ilmoitettiin Aivoitus -lehdessä, Aivovammaliiton verkkosivuilla, Aivovammaliiton jäsenrekisterin kautta lähetetyssä sähköpostissa, yhdistystiedotteessa, Aivovammaliiton sekä Aivovammanuorten Facebook sivuilla, sekä Instagramissa @aivovammaliitto ja @aivovammanuoret tileillä.
Kysely toteutettiin Webropol-kyselynä. Lisäksi kyselyyn oli mahdollista osallistua myös puhelinhaastatteluna, jotta kysely oli saavutettavampi myös niille vastaajille, joille verkkokyselyn täyttäminen ei ollut mahdollista.
Taustatietoa vastaajista
Kyselyyn vastasi yhteensä 42 nuorta, joista 39 vastausta tuli Webropol-kyselyn kautta ja kolme toteutettiin puhelinhaastatteluna. Kyselyyn vastanneista naisia oli 61 prosenttia ja miehiä 39 prosenttia. Yli 70 prosenttia vastaajista oli iältään 25-35-vuotiaita.
Kuivio 1: Vastaajien ikä ja sukupuoli
20-24-vuotiaita oli 26 prosenttia vastanneista. Suurin osa, eli lähes 80 prosenttia vastaajista kertoi asuvansa kaupungissa. Kyselyyn vastanneet asuivat ympäri Suomea. Suurin osa vastaajista oli Etelä- tai Länsi-Suomesta.
Kuvio 2: Vastaajien asuinympäristö ja asuinpaikka
Kyselyyn vastanneista 69 prosenttia asui yksin tai puolison kanssa lapsettomassa taloudessa. 72 prosenttia vastanneista kertoi tulevansa taloudellisesti hyvin tai melko mukavasti toimeen. 17 prosenttia vastaajista kertoi joutuvansa tinkimään vähintään ajoittain ostoksistaan.
Joka kolmas vastanneista oli tällä hetkellä eläkkeellä, 20 prosenttia oli mukana työelämässä, ja noin 12 prosenttia vastaajista opiskeli. Noin 17 prosenttia vastaajista valitsi toimeentulon tulevan jostain muusta tulonlähteestä. Tarkennetun kysymyksen perusteella näistä seitsemästä vastaajasta viisi oli ammatillisessa kuntoutuksessa tai työkokeilussa ja kaksi sai vakuutusyhtiön maksamaa työkyvyttömyyseläkettä.
Korkeimmaksi koulutuksekseen 14 prosenttia ilmoitti peruskoulun. Toisen asteen koulutuksen oli käynyt 53 prosenttia vastaajista, joista 36 prosenttia oli käynyt ammatillisen perustutkinnon ja 17 prosenttia ylioppilastutkinnon. Korkeakoulututkinnon vastaajista oli suorittanut 29 prosenttia, joista 22 prosentilla oli ammattikorkeakoulututkinto ja seitsemällä prosentilla yliopistotutkinto.
Kuvio 3: Vastaajien asumismuoto
Fyysinen hyvinvointi
74 prosenttia vastaajista oli todella tai melko tyytyväinen fyysiseen hyvinvointiinsa. Avoimissa vastauksissa suurimmaksi fyysistä hyvinvointia vähentäväksi tekijäksi nousi aivovamman aiheuttamat oireet, kuten väsymys ja heikentynyt toimintakyky. Fyysistä hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi oli myös mainittu heikentynyt kunto.
Kuvio 4. Fyysinen terveys
Sosiaalinen hyvinvointi
Vastaajista 74 prosenttia koki olevansa todella tyytyväinen tai melko tyytyväinen sosiaaliseen hyvinvointiinsa. Viisi prosenttia vastaajista kertoi kuitenkin olevansa todella tyytymätön sosiaalisiin suhteisiinsa. Vastaavasti todella tyytyväisiä sosiaalisiin suhteisiinsa oli lähes neljäsosa vastanneista.
Kuvio 5: Tyytyväisyys sosiaalisiin suhteisiin
Kyselyn perusteella 57 prosenttia vastaajista oli päivittäin tai useita kertoja viikossa yhteydessä perheenjäseniinsä tai sukulaisiinsa. Vain seitsemän prosenttia vastaajista kertoi olevansa harvemmin kuin viikoittain yhteydessä perheenjäseniinsä tai sukulaisiinsa.
93 prosenttia vastaajista koki, että heillä on joku tai joitakin läheisiä ystäviä. 7 prosenttia vastasi, ettei heillä ole yhtäkään läheistä ystävää. Lähes joka viides vastaaja koki olevansa vähintään viikoittain yksinäinen. Kuukausittain yksinäisyyden tunteita kertoi kokevansa yli puolet vastaajista. Harvemmin kuin kuukausittain tai ei ollenkaan yksinäisyyttä koki 48 prosenttia vastaajista.
Kaksi kolmasosaa vastaajista koki aivovamman vaikuttaneen heidän sosiaalisiin suhteisiinsa. Aivovamman saamisen jälkeisissä sosiaalisissa suhteissa negatiivisiksi vaikutuksiksi oli mainittu vähentynyt jaksaminen ylläpitää sosiaalisia suhteita, kontaktien vähentyminen, aloitekyvyn heikentyminen, sosiaalisten tilanteiden kuormitus, puheen tuottamisen vaikeudet, käyttäytymisen muutokset, sekä ennakkoluulot aivovammautuneita kohtaan. Kyselystä tuli myös ilmi, että uusia sosiaalisia suhteita oli vaikeampi muodostaa vammautumisen jälkeen. Lisäksi koettiin, että osa vanhemmistakin sosiaalisista suhteista oli katkennut vammautumisen jälkeen. Kyselyn perusteella nousi esiin myös aivovamman saamisen jälkeen ilmaantuneita positiivisia vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin: koettiin, että perhesuhteet olivat lähentyneet ja että vammautumisen jälkeen tietyistä ystävyyssuhteista on tullut entistäkin parempia sen vuoksi, että ystävät ovat valikoituneet tarkemmin.
81 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että heillä oli riittävät mahdollisuudet osallistua lähialueensa tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Lähes viidesosa koki osallistumismahdollisuutensa riittämättömiksi sillä aivovamman aiheuttaman väsymyksen vuoksi, tai siksi ettei saattajaa ollut helppoa saada. Aivovammasta johtumattomiksi syiksi osallistumismahdollisuuksien riittämättömyyteen koettiin, että koronavirus tilanteen vuoksi tapahtumia ei järjestetä, sekä ettei vastaajilla ollut tarpeeksi tietoa paikallisista tapahtumista.
Yli 40 prosenttia vastaajista koki, ettei vertaistukea ollut riittävästi saatavilla. Vertaistuen koettiin olevan vaikeasti saavutettavissa, sillä tapaamisia ei järjestetä tarpeeksi, niistä ei tiedoteta tarpeeksi hyvin sekä vallitsevan maailmantilanteen vuoksi tämänhetkiset tapaamiset koettiin tyydyttämättömiksi. Lisäksi aivovamman aiheuttama väsyvyys mainittiin suureksi tekijäksi siihen, ettei vastaajat ole jaksaneet osallistua tapaamisiin, tai ottaa selvää. 57 prosenttia vastaajista koki, että vertaistukea on riittävästi saatavilla tällä hetkellä. Kuitenkin vastauksista tuli ilmi, että riittävänkin vertaistuen saavuttaminen vaatii itseltä runsaasti aktiivisuutta ja sitä, että ottaa itse selvää.
Vapaa-aika
Kaksi kolmasosaa vastaajista koki, että heillä on riittävät resurssit toteuttaa itseään vapaa-ajalla. Kolmasosan mielestä tärkein syy riittämättömiin vapaa-ajan mahdollisuuksiin oli aivovamman aiheuttama väsymys. Lisäksi koettiin, että aloitekyvyttömyys, aktiivisuuden väheneminen ja logistiset ongelmat hankaloittivat vapaa-ajan viettoa.
Suosituimmiksi päivittäisiksi vapaa-ajan aktiviteeteiksi kyselyssä nousivat tietokonepelit, kirjojen lukeminen tai kuunteleminen, laulaminen tai musiikin tekeminen, sekä liikuntaharrastukset. Viikoittain yli kolmasosa vastaajista kertoi harrastavansa valokuvaamista, piirtämistä, tekemistä, tanssia ja muita liikuntaharrastuksia. Harvemmin toteutettaviin harrastuksiin kuuluivat pääsääntöisesti teatteri, jooga, meditointi, mindfullness, kirjoittaminen, sekä järjestö- ja vapaaehtoistyöt.
55 prosenttia vastaajista kertoivat olevansa mukana jonkin kerhon, seuran, yhdistyksen tai järjestön toiminnassa. Lähes 30 prosenttia vastaajista puolestaan ei ollut mukana tällaisessa vapaa-ajantoiminnassa. Suurimmiksi syiksi osallistumattomuudelle mainittiin olevan kiinnostuksen ja voimavarojen puute.
Lähes neljä viidestä vastaajasta kokivat, että heillä on riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnallisiin ja itseään kiinnostaviin tapahtumiin. 24 prosenttia vastaajista kokivat, ettei osallistumis- tai vaikuttamismahdollisuudet olleet riittävät. Syiksi mainittiin muun muassa, ettei vähäisiä voimavaroja ollut mielekästä tuhlata itselleen epäkiinnostaviin asioihin. Lisäksi koettiin, ettei yksittäisen ihmisen mielipiteillä ollut kovinkaan paljon merkitystä isossa kuvassa.
Kolmasosa vastaajista oli kokenut vähintäänkin joskus syrjintää, kiusaamista tai muuta epäasiallista käytöstä harrastuksissaan. Vastaavasti 48 prosenttia ei ollut koskaan törmännyt vapaa-ajallaan tällaiseen käytökseen.
Kyselyn perusteella vastaajat olivat kaikista tyytyväisimpiä hyvinvoinnin eri osa-alueilta ulkonäköönsä, ihmissuhteisiinsa, sekä fyysiseen kuntoonsa. Kaikista heikoimmaksi osa-alueeksi koettiin terveydentila, jonka keskiarvollinen arvosana oli 6,75. Kaikkien arvioitujen hyvinvoinnin osa-alueiden keskiarvolliseksi arvosanaksi tuli tässä kyselyssä 7,89.
Kuvio 6: Kyselyn kokonaistulos
Johtopäätökset
Jokaisessa kyselyn osa-alueessa merkittäväksi hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi nousi liian vähäiset voimavarat ja väsyvyys. Aivovamman tyypillisimpiin oireisiin kuuluu voimakas väsymys ja heikentynyt rasituksen sieto. (Aivovammaliitto) Vastauksista kävi ilmi, että heikentyneen rasituksen siedon vuoksi vähäisestä jaksamisesta ei riitä voimavaroja kaikkeen.
Vastaajista merkittävä osa koki, että aivovamma on vaikuttanut varsinkin sosiaalisiin suhteisiin. Jaksamisen puute ja muut aivovamman aiheuttamat oireet, ennakkoluulot, sosiaalisten suhteiden dynamiikan muutokset sekä vaikeus tutustua uusiin ihmisiin koettiin kyselyn perusteella haasteellisiksi. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole olleet pelkästään negatiivisia, esimerkiksi perhesuhteiden kerrottiin jopa lähentyneen vammautumisen jälkeen. Kuitenkin kyselystä kävi ilmi, että ihmissuhteet saivat toiseksi parhaan arvosanan kaikista hyvinvoinnin osa-alueista. Vain ulkonäkö osa-alueena sai paremman keskiarvon tässä kyselyssä.
Kyselyn vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että aivovamman saaneet nuoret ovat suhteellisen tyytyväisiä hyvinvointiinsa. Hyvinvoinnin kokonaiskeskiarvoksi nousi tässä kyselyssä 7,98, joka kouluarvosanoissa vastaa hyvää. Kysely perustuu kuitenkin vain 42 aivovamman saaneen nuoren vastauksiin, joten isossa kuvassa otos ei ole riittävän kattava arvioimaan laajemmin suomalaisten aivovamman saaneiden nuorten hyvinvoinnin tilaa. Tämänkin kyselyn tuloksista on käynyt ilmi, että aivovamman saaneet eivät jaksa tehdä kaikkea haluamaansa ja monet kärsivät aloitekyvyn heikkenemisestä.
Tuloksista kävi myös selvästi ilmi ajan kuva; koronavirustilanne on vaikuttanut kiistatta kaikkien elämään ja vapaa-ajan mahdollisuuksiin, sekä hyvinvointiin. Näin ollen kyselyn tuloksista ei voida suoraan erotella mitkä vaikutukset kumpuavat vallitsevasta maailman tilanteesta ja mitkä aivovammasta. Myöskin erilaisten tapahtumien ja tapaamisten määrään on kyselyn tekohetkellä vaikuttanut erilaiset määräykset.
Teksti: Elina Aittoneva ja Leena Janatuinen
Lähteet:
Aivovammaliitto https://aivovammaliitto.fi/aivovammat/
Aivovammaliitto https://aivovammaliitto.fi/aivovammat/oireet/
Käypä hoito – suositus https://www.kaypahoito.fi/hoi18020
Tampereen yliopistollinen sairaala, TAYS https://www.tays.fi/fi-fi/palvelut/neuroalat/neurologia/Aivovammat
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi