YK:n yleiskokous julisti vuonna 2007 lokakuun 2. päivän kansainväliseksi väkivallattomuuden päiväksi. Jokaisella ihmisellä on oikeus elää ilman väkivaltaa tai sen uhkaa, mutta silti yli kolmannes kaikista maailman naisista kohtaa joko väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Useimmiten tekijä on puoliso tai kumppani. Läheinen ihminen voi olla se, joka vie terveyden tai jopa hengen. Lähisuhdeväkivalta on sananmukaisesti väkivaltaa, joka tapahtuu läheisissä ihmissuhteissa. Laura on yksi lähisuhdeväkivallan uhreista.
Naiset kokevat yleisimmin väkivaltaa kotonaan tai työpaikallaan, kun taas miehillä tapahtumapaikkoina korostuvat julkiset tai puolijulkiset paikat. Puolijulkisia tiloja ovat esimerkiksi kauppakeskukset ja kerrostalojen sisäpihat. THL:n mukaan silloin, kun lähisuhdeväkivallan uhri on mies, on syyllinen 40 prosentissa tapauksista entinen tai nykyinen puoliso. Kun uhri on nainen, on entinen tai nykyinen puoliso väkivallan aiheuttajana peräti joka toisessa tapauksessa.
Kun väkivalta päättyy kuolemaan, on sen uhri 43 prosentissa tapauksista mies ja tekijänä hänen tuttavansa tai ystävänsä. Vain kymmenessä prosentissa tekijä on ennalta tuntematon henkilö. Kun väkivalta päättyy naisen kuolemaan, on peräti kuudessa tapauksessa kymmenestä väkivallan tekijänä nykyinen tai entinen kumppani.
Laura kertoo kokemastaan lähisuhdeväkivallasta. Laura tunsi useamman vuoden ajan ihmisen, joka eräänä iltana muutti Lauran elämän. Tuttavuus päättyi hetkeen, jossa pahoinpitelyn ja kuristamisen seurauksena Laura sai lähes 20 vammaa, joista merkittävimpänä on anoksinen, eli hapen puutteesta johtuva, aivovaurio. Tapahtumapaikkana oli Lauran koti. Hän tuli tajuihinsa vasta noin tunnin kuluttua väkivallan alkamisesta.
Vastaavat vammat vain vainajilla
Kun ensihoito ja poliisit saapuivat, vietiin Laura kiireesti sairaalaan.
– Sieltä ainoa muistikuvani on, että lääkäri kertoi minun olleen todellisessa hengenvaarassa. Hän ihmetteli, että olen edes hengissä. Myöhemmin lääkäri totesi, että vastaavanlaisia vammoja näkee yleensä vain vainajilla.
Epikriisiin kirjattiin Lauran lukuisat vammat. Epikriisissä todetaan myös, että anoksinen aivovaurio on todennäköinen, mutta se voidaan diagnosoida vasta myöhemmin. Lopullisessa diagnoosissa aivovaurio arvioitiin keskivaikeaksi.
Kun asia eteni oikeuteen, syyttäjä vaati tekijälle neljän vuoden ehdotonta tuomiota tapon yrityksestä. Oikeus katsoi, että teko oli hengenvaarallinen ja sitä tehdessä on käytetty raakuutta ja julmuutta. Käräjäoikeudessa tuomioksi tuli kuitenkin vain 1 vuosi ja 9 kuukautta törkeästä pahoinpitelystä. Käsittely jatkui myöhemmin hovioikeudessa, ja lopulta tuomioksi syytetylle luettiin neljä vuotta vankeutta tapon yrityksestä.
Miksi et lähtenyt?
Moni kysyy väkivallan uhrilta, miksi et lähtenyt. Laura ja hänen vertaistukijansa Sini pohtivat, että erityisesti lähisuhdeväkivalta ei ala noin vain, naps! Se alkaa pikkuhiljaa.
– Omassa tapauksessani se alkoi henkisellä väkivallalla. Toinen pyysi aina anteeksi ja lupasi, että tämä oli viimeinen kerta. Silloin halusi aina uskoa, että asiat korjaantuvat. Kun väkivallasta tulee ruumiillista ja sitä alkaa olla päivittäin, on usein jo niin rikki, ettei kykene lähtemään. Todennäköisesti myös itsetunto on nujerrettu, kun on kuullut lähes päivittäin, että et pärjää itseksesi, tarvitset minua. Ja koska suhteissa on aina myös hyviä päiviä, haluaa uskoa toisen vakuutteluihin siitä, ettei tämä enää koskaan lyö, toteaa Lauran vertaistukija Sini.
– Minultakin on kysytty, mikset vain lähtenyt. Onhan siinä, että ei katkaise myrkyllistä ihmissuhdetta heti alkuunsa, mukana paitsi pelkoa, myös uskoa siihen, että ehkä juuri minä voin korjata tuon rikkinäisen ihmisen, Laura pohtii.
Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista, taloudellista, digitaalista tai uskonnollista. Väkivalta on aina väärin, eikä se ole koskaan uhrin syy. On muistettava, että vastuu väkivallasta on aina sen tekijällä.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuvituskuva: Pixabay
Haastateltavat esiintyvät jutussa etunimillä asian arkaluontoisuuden vuoksi. Oikeat nimet ovat Aivovammaliitolla tiedossa.