Vaikka vaikeakin aivovamma on useimmiten näkymätön, se voi vaikuttaa elämään monin eri tavoin.
Kaikkein tavallisin aivovammojen jälkioireisto muodostuu kuuden oireen yhdistelmästä yksilöllisin muunnelmin. Nämä oireet ovat epänormaali väsyneisyys, keskittymisvaikeus, aloitekyvyn heikkous, lähimuistin epävarmuus, yleinen hitaus ja käyttäytymisen muutokset.
Aivovammaliitto ry muistuttaa, että myös näkymätöntä vammaa kantavien aivovammautuneiden henkilöiden sosiaaliseen, fyysiseen ja – ehkä ennen kaikkea – kognitiiviseen esteettömyyteen pitää kiinnittää huomiota.
Ajattele, että olet kauppakeskuksessa. Yhtäkkiä vireystilasi laskee, jonka seurauksena muistisi ja keskittymiskykysi heikentyvät. Et hahmota, missä olet, ajankäsityksesi hämärtyy ja mahdolliset fyysiset oireesikin alkavat puskea esiin. Hätäännyt, jonka vuoksi lähdet kiireesti liikkeelle. Et huomaa kynnystä, joten lennähdät päistikkaa lattialle. Kiroat ja sadattelet kaikkea. Nouset horjuvin liikkein, kenties kasvosi veressä. Paikalle kutsutaan poliisi korjaamaan humalainen häirikkö pois. Yrität sammaltaen löytää sanoja ja kertoa, että sinulla on aivovamma, etkä suinkaan ole humalainen. Poliisin mielestä niskoittelet ja joudut yöksi putkaan.
Tämä esimerkki oli keksitty, mutta vastaavanlaiset tositarinat kiirivät tämän tästä Aivovammaliiton tietouteen. Miten tämä – ja vastaavanlaiset todelliset tapaukset – voitaisiin välttää?
Jos kauppakeskuksessa olisi kiinnitetty huomiota niinkin pieniin seikkoihin kuin selkeisiin opasteisiin ja tasaisiin kulkuväyliin, olisi esimerkkihenkilö luultavasti selvinnyt pienellä hätääntymisellä. Haittaa ei olisi ollut siitäkään, että joku hätäännyksen nähnyt olisi ystävällisesti kysynyt, voiko hän olla avuksi. Puhutaan aistiesteettömyydestä, liikkumisen helppoudesta ja sosiaalisesta esteettömyydestä eli ihmisten kyvystä ymmärtää näkymätöntä vammaa. Johtopäätöksiä ei pitäisi tehdä olettamien pohjalta tarkistamatta faktoja. Tämänlaisia tilanteita ehkäistäkseen voi Aivovammaliitosta tilata aivovammakortin, joka voidaan esittää esimerkiksi poliisille. Aivovammakortti kertoo konkreettisesti, että sen kantajalla on tapaturman aiheuttama aivovamma ja miten se voi vaikuttaa häneen.
Toisessa esimerkissä vamma näkyy ulos päin. Käytät pyörätuolia. Et pääse kodistasi ulos ilman apua. Useimpiin paikkoihin sinun pitää mennä takaovesta ja kenties tavarahissillä. Moniin paikkoihin et pääse ollenkaan. Puheesi voi olla epäselvää, jonka vuoksi sinua ei ymmärretä. Sinulle yritetään puhua kovempaa, sillä puhuja kuvittelee sinun ymmärtävän näin paremmin. Jos kuulosi on herkistynyt, tämä vain pahentaa tilannetta. Näissä esimerkeissä huomio pitäisi kiinnittää rakennetun ympäristön esteettömyyteen sekä sosiaaliseen esteettömyyteen.
Meistä jokainen hyötyy esteettömyydestä sen jokaisessa muodossaan. Kukaan ei varmastikaan kiellä, että elää mieluummin ympäristössä, jossa asiat toimivat itselleen sopivalla tavalla. Tällöin perusasioihin ei mene kohtuuttomasti aikaa. Haluamme itse hoitaa omia henkilökohtaisia asioitamme niin paljon kuin mahdollista. Sosiaalinen esteettömyys, eli asenne-esteettömyys, on kiinni meidän jokaisen ajattelutavasta ja suvaitsevaisuudesta. Hyväksytään ihmiset sellaisena kuin he ovat, tarjotaan apua ja ollaan ihminen ihmiselle. Meistä jokainen voi huomenna olla avuntarvitsija ja ”erilainen”. Mieti, kuinka haluaisit silloin itseäsi kohdeltavan!
Lisätiedot:
Puheenjohtaja Seppo Kantola
seppo.kantola@aivovammaliitto.fi
puh. 040 547 8577
Aivovammaliittoon kuuluvilla yhdistyksillä on toimintaa noin 30 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Lue lisää yhdistysten toiminnasta tästä linkistä (linkki avautuu sisäiselle sivustolle)
Kuvassa Aivovammaliitto ry:n puheenjohtaja Seppo Kantola Päijät-Hämeen aivovammayhdistyksestä. Kuva: Pia Warvas
Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Suomessa aivovammautuu vuosittain 15 000 −20 000 ihmistä. Sen jälkitilan oireita, eli pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia, on noin 100 000 henkilöllä. Aivovamman lievimmän muodon, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu täysin. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, erittäin voimakasta väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aloitekyvyttömyyttä.
Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5 – 10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2 – 9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18 – 25 -vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt.