Eduskuntaan ollaan laittamassa vireille aivovamma-asioiden tukiryhmää. Aivovammaliiton edustajat olivat tapaamassa siitä ja nyt työn alla olevista lakialoitteista kansanedustaja Sanna Lauslahtea ja kansanedustaja Jari Ronkaista.
Lakialoitteet menevät torstaina 23.11.2017 lähetekeskusteluun. Lakiesityksen käsittely eduskunnassa alkaa lähetekeskustelulla, joka käydään täysistunnossa. Tässä keskustelussa ei tehdä lain sisältöä koskevia päätöksiä, vaan keskustelun tarkoitus on evästää valiokuntaa. Keskustelun päätteeksi täysistunto päättää, mihin valiokuntaan esitys lähetetään käsittelyä varten.
Sanna Lauslahti on tehnyt lakialoitteen ”laiksi työtapaturma- ja ammattitautilain 121 §:n muuttamisesta sekä työntekijän eläkelain 40 §:n, Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 22§:n, yrittäjän eläkelain 37§:n merimieseläkelain 40§:n ja julkisten alojen eläkelain 109§:n muuttamisesta. Vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitosten lääkäreille on asetettu erivapaus lääketieteellisiä kannanottoja ja lausuntoja koskien. Käytäntö vähentää vakuutuspäätösten uskottavuutta ja on omiaan lisäämään vakuutetun kokemaa epäoikeudenmukaisuutta. Vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitosten omien lääkäreiden ja ulkopuolisten asiantuntijalääkäreiden lausunnot tulee asettaa jatkossa muodollisesti yhtäläiseen asemaan. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitosten omien lääkäreiden oikeus olla noudattamatta lausunnoissaan ja muissa kannanotoissaan terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain mukaisia muotosäännöksiä tulee poistaa.”
Lakialoitteen voit lukea kokonaisuudessaan tästä linkistä
Jari Ronkainen on tehnyt lakialoitteen ”laiksi työtapaturma- ja ammattitautilain 121 §:n ja vakuutusoikeudesta annetun lain muuttamisesta”. Aloitteen pääasiallinen sisältö on tiivistettynä seuraavaan:
”Lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 121 §:ään sisältyvää lääkäriasiantuntijan osallistumista korvausasian käsittelyyn koskevaa säännöstä siten, että vakuutuslaitoksen lääkärillä ei olisi oikeutta merkitä arviotansa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia. Kysymys on kumotun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 41 d §:ään (545/2004) sisältyneestä asiallisesti pitkälle samansisältöisen säännöksen muuttamisesta, jonka mukaan vakuutuslaitoksen lääkäri voi merkitä kannanottonsa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia. Tätä asiantilaa on pidetty vakuutuslääkärijärjestelmän yhtenä ongelmana.
Lähtökohtana tällöin on tapaturma- ja ammattitautilain 16 §:n mukaisesti, että vahinkotapahtuman korvaamisen edellytyksenä on lähtökohtaisesti todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vamman tai sairauden välillä. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti lääketieteelliset löydökset ja havainnot, vahingon sattumistapa sekä aikaisemmat vammat ja sairaudet. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:n mukaisesti laillistetun lääkärin ja hammaslääkärin olisi, antaessaan lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja sekä muita todistuksia, jotka on tarkoitettu esitettäväksi tuomioistuimelle tai muulle julkiselle viranomaiselle, vahvistettava ne sanoilla “minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan”.
Toiseksi ehdotetaan oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annettuun lakiin (677/2016) uutta säännöstä todistelusta, jonka mukaan vakuutusoikeudessa käsiteltävissä lainkäyttöasioissa vakuutusyhtiön on näytettävä ne seikat, joihin vakuutusyhtiön vastustaminen perustuu. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että vakuutusyhtiö on esittänyt siitä uskottavan näytön.
Tämä säännös tulisi sovellettavaksi asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa hallintolainkäyttölain (586/1996) sijasta. Ehdotettava säännös merkitsisi, että vakuutusyhtiöiden lääkäreillä ei olisi mahdollisuus evätä korvausta, elleivät he kykene lääketieteellisin perustein todistamaan korvaushakemusta olennaisilta osin virheelliseksi. Korvaustilanteissa tulee soveltaa käännettyä todistustaakkaa vakuutusyhtiöihin. Vakuutusyhtiö voi vapautua korvauksen maksamisesta vain, jos se kykenee todistamaan diagnoosin, jolla korvaus vakuutetulle maksettaisiin, olennaisilta osin virheelliseksi”.