Pauli Kari aivovammautui vuonna 2013 ollessaan lumilautailemassa Davosissa Sveitsissä. Tuona päivänä lumilaudasta rikkoutui takaside, jonka vuoksi lautaa ei ollut mahdollista ohjata. Hajoamishetkellä mies viiletti mutkassa kovaa vauhtia, joten hän ei ehtinyt kaatamaan itseään hallitusti hankeen. Ensimmäinen muistikuva tapahtuneen jälkeen on herääminen rotkossa.
Lumilaudan siteiden rikkoutumisen vuoksi rotkoon syöksyneellä Pauli Karilla kesti pitkään ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen kirurgit totesivat miehellä olleen onnea matkassa, sillä useimmiten vastaavaan onnettomuuteen joutuva ei hengissä selviä. Kuolo yleensä korjaa joko onnettomuudessa tulleiden vammojen vuoksi tai siksi, että loukkaantunut ei palaa tajuihinsa tarpeeksi ajoissa ja jäätyy kuoliaaksi. Onnea matkassa oli myös siinä, että Pauli kykeni raahautumaan rinneravintolaan. Luotettu simpukkapuhelin ei löytänyt signaalia onnettomuuspaikalla.
Rinneravintolasta olisi hälytetty ambulanssi paikalle jo pelkästään Pauli rujon ulkomuodon vuoksi. Syöksy rotkoon oli luonnollisesti jättänyt mieheen roppakaupalla näkyviäkin jälkiä. Suomalainen mieshän ei stereotyyppisesti lääkäriä kovin helposti vaivaa, ja niinpä Paulikin päätyi ajamaan jeepillä majapaikkaansa – luonnollisesti šokissa ja silminnäkijöiden mukaan edelleen kypärä päässään. Mies ei itse tilannetta muista. Hän muistaa vain pohtineensa, että koska jalat kantavat, niin kyllä tästä selvitään.
Pauli muistelee, että vaatteiden riisuminen alkoi tuntua lähes ylivoimaiselta urakalta. Lopulta hän onnistui tehtävässään ja ajatteli lämpimän suihkun auttavan – onhan vesi vanhin voitehista. Seuraava muistikuva on suihkun jälkeen huomion kiinnittyminen varsin värikkääksi muuttuneeseen ja kivuliaaseen torsoon. Pauli alkoi tuntea olonsa äärimmäisen väsyneeksi. Mieli teki vajota uneen sohvalla kylpytakki päällään, mutta kipukohtaus herätti ja hän onnistui soittamaan ambulanssin. Jo pelkästään taustatietojen valossa hätäkeskuksessa osattiin olettaa, että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Pauli vietiin ensiavusta suoraan leikkaukseen sisäisten verenvuotojen vuoksi. Hän pääsi leikkauspöydälle viime hetkellä.
Pitkä toipuminen
– Siitä alkoi pitkä toipumiseni. Olin teho-osastolla sekä tavallisella vuodeosastolla noin kaksi viikkoa ja kotihoidossa kuukauden verran ennen kuin sain lentoluvan jatkokuntoutukseen Suomeen. Kotihoitoon minut päästettiin poikkeuksellisen nopean toipumiseni vuoksi, kun lisäksi olin osoittanut loistaville sairaanhoitajille kykeneväni vaihtamaan siteet leikkaushaavaan ja naarmuihin itsenäisesti. Lisäksi naapurit ja läheiseni lupasivat käydä tarkistuskäynneillä.
Lentokoneeseen Pauli vietiin pyörätuolissa, sillä vaikka kävelyä oli jo harjoiteltu, ei se vielä kunnolla sujunut. Jalat eivät kuitenkaan huolettaneet miestä yhtä paljon kuin sormet – tai oikeammin aivojen ja sormien välinen yhteys. Pauli Kari on nimittäin ammatiltaan pianotaiteilija, säveltäjä, musiikkiterapeutti, taiteellinen johtaja ja tuottaja.
– Maatessani vielä teho-osastolla eräs tunnettu kapellimestari soitti ja tarjosi töitä. Olin herännyt paria päivää aiemmin. Hän kysyi, miten minulla menee. Vastasin, että tosi hyvin. Pyydän anteeksi lumivalkoista valhettani, joka tietenkin paljastui hänellekin myöhemmin. Toisessa kädessäni oli paperi, johon oli kirjattu diagnoosini ”kuolema ilman leikkausta” ja toisessa kädessä puhelin, jonka välityksellä kapellimestari tarjosi konserttikiertuetta tulevalle vuodelle. Toisessa kädessäni oli siis menneisyys ja toisessa toivo tulevasta. Puhelu motivoi minua panostamaan kuntoutumiseeni.
Kävi ilmi, että aivojen ja sormien välinen yhteys toimi aivovamman jälkeenkin. Konserttikiertue toteutui.
Musiikki paransi muistia
Musiikki ja lupaus tulevasta olivat Paulille parasta lääkettä, motivaatiota ja kuntoutusta. Aivojen toipumisen kannalta merkittävimmäksi hän Top10-listaa Beethovenin Diabelli -variaatioiden ulkoa opettelun. Tärkeitä kuntouttajia olivat myös suomalainen säveltäjä ja pianisti Selim Palmgren sekä Chopin ja Liszt.
– Erityisesti Beethovenia pianolla soittaessani heti onnettomuuden jälkeen aivoni alkoivat toipua uskoakseni yksinkertaisesti musiikin äärimmäisen kauneuden vuoksi. Klassinen musiikin lisäksi olen improvisoinut psykosynteeseja sekä pianolla että syntetisaattoreilla osana omaa musiikkiterapiaani.
Vaikka soitto alkoi jo aika ajoin sujuakin, oli muusikon taivaalla välillä pilviäkin. Synkimmät terveyteen liittyvistä alkoivat onneksi hälvetä parin vuoden sisällä onnettomuudesta.
– Pelottavimpia olivat alkuvaiheessa olleet näkö-, kuulohäiriöt ja muut fyysiset oireet. En saanut aina selvää edes ihmisten puheesta. Pelkäsin, että jos nämä jatkuvat, ei ammatistanikaan tule enää mitään. Pohdin, tuleeko minusta yhteiskunnalle täysin hyödytön ihminen ja kuka minua enää tallaisena rakastaisi.
Musiikki on pakottanut käyttämään muistia esimerkiksi opetellessa ulkoa uusia kappaleita. Pauli toteaa rakastavansa musiikkia päivä päivältä entistä enemmän.
– Luonteeni on muuttunut, olen tullut ehkä aiempaa herkemmäksi ja nöyremmäksi. Oletan näiden olevan sopivia ominaisuuksia muusikolle. Lisäksi olen oppinut arvostamaan entistä enemmän hyvän terveyden merkitystä.
Tänä päivänä Pauli toimii jälleen täyspäiväisesti ammatissaan.
– Koen, että päästäni katosi vamman myötä aika paljon muistoja – vähän kuin tietokoneen muistista olisi puhdistettu vanhoja tiedostoja, joka sitten parantaa koneen suorituskykyä. Musiikkiteoksen ulkoa opettelu sujuu nykyään nopeammin kuin ennen onnettomuuttani, joten tapaturma toi lopulta mukanaan hyviäkin asioita. En toki suosittele tätä metodia kenellekään, vaan ainoastaan lämpimästi suosittelen olla iskemättä päätäsi ja kehoasi mihinkään, Pauli Kari hymyilee onnekkaana.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Pauli Karilta