Olin 17-vuotias keväällä 1975, kun elämäni muuttui hetkessä. Ajoin kaksi viikkoa vanhalla moottoripyörälläni, kun törmäsin tiessä olleeseen kuoppaan. Pyörä lensi ilmaan ja putosin pää edellä maahan ilman kypärää. Loukkaannuin vakavasti ja jouduin teho-osastolle tajuttomana kuukaudeksi. Minulla todettiin vaikea aivovamma, niskanikaman murtuma ja osittainen neliraajahalvaus.
Herättyäni aloitin pitkän kuntoutumisen. Olin aluksi täysin halvaantunut, enkä pystynyt puhumaan tai kirjoittamaan. Kuntoutus eteni vähitellen: sängystä pyörätuoliin, siitä nojapuille ja lopulta kävelemään. Opettelin uudelleen puhumaan ja kirjoittamaan. Fyysinen toipuminen oli yllättävän nopeaa, mutta muistini ja hahmotukseni olivat pitkään heikentyneet.
herättyäni kuukauden
tajuttomuudesta KYSin teho-osastolla.
Kuntoutus keskeytyi varhain, ja palasin kotiin. Olin vaipua toivottomuuteen, kunnes äitini kannusti hakemaan ammattikouluun. Pääsin opiskelemaan autonasentajaksi ja suoritin tutkinnon. Fyysisesti toimintakykyni parani, mutta aivovamman vaikutuksia ei tunnistettu.
Armeijassa ongelmat kärjistyivät. En kestänyt kiirettä ja kuormitusta, ja lopulta minut vapautettiin palveluksesta. Sain ensimmäisen kerran maininnan aivovammasta, mutta sen merkitystä ei vielä ymmärretty. Työelämässä jaksamiseni petti nopeasti: väsyin, enkä kestänyt melua tai paineita. Silti minulle sanottiin usein, että näytän terveeltä.
Vuosien ajan kävin lääkäreillä ilman vastauksia. Aivovamma oli näkymätön, eikä sitä osattu tunnistaa. Elin epätietoisuudessa ja yritin selviytyä oireideni kanssa yksin.
Nuorena aikuisena koin jaksavani hyvin, kun elämä oli rauhallista. Kun kuormitus kasvoi, ongelmat palasivat. Lähdin esimerkiksi moottoripyörällä Israeliin. Matka oli hieno, mutta liian raskas. Sen seurauksista toipuminen kesti vuosia. Myöhemmin perheen perustaminen ja lasten hoito toivat lisää kuormitusta, jota en jaksanut.
Elämässäni oli myös suuria suruja. Kaksospoikamme kuolivat syntymän jälkeen, mikä vei minut syvään kriisiin. Myöhemmin saimme kaksi tervettä lasta, mutta arjen vaatimukset kuormittivat edelleen voimiani.
Oikea diagnoosi
Ratkaiseva käänne tuli vasta vuonna 2003, kun pääsin aivovammatutkimuksiin silloiseen Käpylän kuntoutuskeskukseen. Siellä sain ensimmäistä kertaa selkeän diagnoosin ja ymmärryksen tilanteestani. Oikea tieto oli käänteentekevä: vasta silloin sain asianmukaista kuntoutusta ja tukea.
Kuntoutus on ollut pitkäjänteistä ja monipuolista. Olen saanut neuropsykologista kuntoutusta, fysioterapiaa ja ohjausta arjen hallintaan. Viikoittainen fysioterapia ja liikunta ovat auttaneet ylläpitämään toimintakykyäni. Olen oppinut tunnistamaan omat rajani ja säätelemään kuormitusta.
Kuntoutuksessa keskeistä on ollut myös se, että läheiseni ovat saaneet tukea. Aivovamma ei kosketa vain sairastunutta, vaan koko perhettä. Sopeutumisvalmennus ja vertaistuki ovat auttaneet meitä löytämään keinoja selviytyä.
Nykyään elän tasapainoisempaa elämää. En jaksa työelämän vaatimuksia, mutta olen löytänyt mielekästä sisältöä arkeeni. Hoidan lastenlapsiani, harrastan musiikkia ja liikuntaa sekä osallistun vapaaehtoistoimintaan. Moottoripyöräily on edelleen tärkeä osa elämääni.
Olen oppinut, että aivovamman kanssa eläminen on jatkuvaa sopeutumista. Oikea diagnoosi ja kuntoutus ovat olleet ratkaisevia. Ne ovat antaneet minulle välineet ymmärtää itseäni ja rakentaa elämää uudelleen.
Tänään voin sanoa, että tulen toimeen elämässäni. Kaikki ei ole itsestään selvää, mutta olen oppinut pyytämään apua ja arvostamaan sitä, mitä minulla on.
Elämääni rytmittävät vapaaehtoistyö sekä moottoripyöräharrastus, rumpujen soitto ja karaoke. Minut on kirkossa siunattu Suomen Raamattuopiston työntekijäksi, ja sen lisäksi olen ollut jo yli 20 vuoden ajan mukana järjestämässä motoristien kirkkopyhää, motoristien jumalanpalvelukseen osallistuu yli sata pyöräilijää. Lisäksi toimin mukana Gideoneissa.
Minun elämässäni tärkeä virstanpylväs on ollut vaimon löytäminen, perheen perustaminen ja omakotitalon hankkiminen. Vastoinkäymisissäni saan voimaa uskosta. Moottoripyöräily on jo kerran muokannut minun elämääni, ja sillä tulee aina olemaan rooli minun elämäntarinassani – elämäntarinassani, josta olen kirjoittanut 300-sivuisen elämäkerran!
Heikki Juntusen kirja on valmis, joten seuraavaksi hänen pitäisi löytää sille kustantaja. Kaikki aiheeseen liittyvät vinkit ja tiedot voi lähettää hänelle sähköpostitse osoitteeseen heikkijuntunen1958@gmail.com
Teksti: Heikki Juntunen
Kuvat: Heikki Juntusen albumista