”Tulosyy kyljen/kainalon oire/vaiva. Ollut auto-onnettomuudessa, vauhtia ollut 80 kilometriä tunnissa. Selvästi humalassa. Käytetty sängyllä tt-kuvissa. Hoidettu päässä ollut haava.” Muun muassa edellä mainittuja seikkoja lukee Jarmo Haikolan epikriisissä. Paitsi että oikeasti juuri mikään ei kertonutkaan Jarmon tilanteesta, ja potilasasiakirjoja onkin sittemmin osin oiottu.
– Jouduin auto-onnettomuuden vuoksi eteläsuomalaisen sairaalan ensiapuun. Istuin tapaturman sattuessa apukuskin paikalla, kun kuljettajana toiminut henkilö ajoi ulos kovalla vauhdilla. Auto kynti pitkin ojanpohjaa 200 metrin verran, osui ojarumpuun ja lensi voltilla kolmisenkymmentä metriä pellolle. Vaikka muistikuvani ovat katkonaiset, muistan varoittaneeni kuskia liiallisesta vauhdista. Mittari näytti onnettomuushetkellä 130 km/h, vaikka tiellä oli 80 kilometrin nopeusrajoitus, Jarmo Haikola kertoo.
Jarmo uskoo, että kiireisessä ensiavussa on onnettomuusauton kuskin ja hänen tietonsa menneet ainakin osittain sekaisin. Miehet tuotiin sairaalaan samalla ambulanssilla. Epikriisissä ei mainita juuri mitään Jarmoon liittyvää, mutta sen sijaan kirjaukset sopivat kuskin kertomaan ja tämän vammoihin.
– Tulosyyksi on kirjattu kyljen ja kainalon oire tai vaiva. Kyllä minullekin turvavyöstä vaurioita tuli, mutta kuljettajalta murtui rintalasta. Epikriisissä mainitaan, että minut olisi viety sängyllä pään tt-kuvaan. Se ei pidä paikkaansa, sillä minut vietiin pyörätuolilla. Auton nopeuden väitetään olleen 80 km/tunnissa, joka oli kuskin kertoma lukema. Itse olen alusta asti todennut nopeuden olleen 130 km/tunnissa, ja saman olen kertonut myös poliisikuulusteluissa.
Virheelliset tiedot jatkuvat.
– Epikriisin mukaan ensiavussa on hoidettu päässäni ollutta haavaa, vaikkei minulle tapaturmassa päähäni haavoja edes tullut. Kuhmuja sen sijaan oli ympäri päätä, mutta niistä ei ole mitään mainintaa. Papereissa mainitaan myös, että olin selvästi humalassa. En muista omia promillejani, mutta sen muistan, että hoitajan puhalluttaessa oli lukemani nolla piste jotakin. Kuskin verikokeissa sen sijaan todettiin törkeän rattijuopumuksen kertovat lukemat. Siitä puolestaan ei sanota mitään, että hampaani tulivat kolarissa ylähuulesta läpi.
Diagnoosiksi tämän kaiken jälkeen tuli aivotärähdys, viikko sairauslomaa ja mainita siitä, ettei jatkokontrollille ole tarvetta. Kuuden tunnin kuluttua onnettomuudesta Jarmo passitettiin kotiin.
Yhteys potilasasiamieheen
Parin päivän päästä Jarmon olotila huononi ja hän hakeutui uudelleen lääkärin. ”Potilas tulee pahentuneiden kipujen ja oireiden takia”, sanotaan epikriisissäkin. Tässä dokumentissa pohditaan ensimmäisen kerran, oliko auton nopeus ulosajohetkellä 80 km/h vai 130 km/h.
Kun kolaripäivästä kertovat asiakirjat tulivat Jarmolle kotiin, huomasi hän kirjausten olevan lähes kauttaaltaan virheellisiä. Niinpä hän otti yhteyttä sairaalan potilasasiamieheen.
”Hyvä Jarmo Haikola. Kirjauksesta vastaava lääkäri ei ole enää [tämän sairaanhoitopiirin] palveluksessa, minkä vuoksi toinen lääkäri perehtyy ja ottaa kantaa asiaan. Potilasasiakirjoissa olevat virheelliset ja tarpeettomat tiedot saattavat johtaa vääriin hoitopäätöksiin. Korjauksen tekee lähtökohtaisesti alkuperäisen merkinnän tehnyt henkilö”, todettiin sairaalan vastauksessa.
Kun toinen lääkäri perehtyi potilasasiakirjoihin, poistettiin niistä merkintä päänahan haavan hoitamisesta, sillä päässä ei haavaa ollut, ja muutettiin kuvantamistutkimukseen viemisen välineeksi pyörätuoli sängyn sijaan. Lisäksi korjattiin, että potilaan arvion mukaan auton nopeus oli 130 km tunnissa eikä suinkaan 80 km tunnissa. Humalatilaa koskevaan arvioon ei muutosta voitu tehdä, sillä siitä ei ollut laboratoriotutkimuksia ja arvio perustui ainoastaan lääkärin subjektiivisiin havaintoihin.
Yhteys potilasvakuutuskeskukseen
Tässä vaiheessa Jarmo kääntyi kansanedustaja Paula Risikon puoleen, joka puolestaan otti yhteyttä potilasasiamieheen ja vakuutusyhtiöön. Paula Risikko on vahvistanut Aivoituksen toimitukselle, että hän on auttanut Jarmoa asian selvittämisessä ja että hänen nimensä saa mainita jutun yhteydessä.
– Asiani meni seuraavaksi Potilasvakuutuskeskuksen arvioitavaksi. Potilasvakuutuskeskus on taho, joka käsittelee kaikki terveyden- ja sairaudenhoitoa koskevat potilasvahinkoilmoitukset. Sieltä tuli sitten aivan ihmeellinen vastaus.
”Ilmoituksenne mukaan teitä päivystyksessä hoitanut lääkäri sekoitti potilaat ja kuvasi sairauskertomukseenne toisen potilaan löydökset. Lääkäri ei tutkinut eikä kirjannut teille tulleita vammoja lainkaan. Tämä on vaikuttanut auto-onnettomuudessa saamienne vammojen hoitoon ja myös oikeusturvaan. Tuotte esille, että olette edelleen sairauslomalla onnettomuuden aiheuttaman aivovamman jälkitilan ja traumaperäisen stressihäiriön vuoksi.”
”Potilasvakuutuskeskus ei ole toimivaltainen tutkimaan potilasasiakirjamerkintöjen oikeellisuutta. Epäselvissä tapauksissa arvioimme asian muun selvityksen perusteella. Emme voi kuulla todistajia ristiriitaisten kertomusten selvittämiseksi.”
”Mahdollisen potilaiden sekoittamisen osalta on kyse terveydenhuollon ammattihenkilöstön ammatillisen osaamisen tason alittamisesta. Esille tuomistanne virheellisistä merkinnöistä ei kuitenkaan ole aiheutunut korvattavaa henkilövahinkoa. – – Tutkimus ja hoito on edellä todetusti ollut asianmukaista – siksi korvausta ei makseta.”
Diagnoosia ei kiistetä, syy-yhteys kylläkin
Jarmo lähetti myös tämän päätöksen Risikolle tiedoksi. Risikon selvittelyn jälkeen Jarmon asia on lähetetty tietosuojavaltuutetun arvioitavaksi. Valitusta ryyditti Jarmon saatesanat: ”Nyt on vaikea saada kuntoutusta, kun potilaspapereissani on väärät tiedot vammoistani.”
– Tämä on nyt tuorein käänne, joten parhaillaan odottelen vastausta tähän. Oletan jo etukäteen, että sen jälkeen minun on jälleen valitettava jollekin taholle – mikä se sitten ikinä onkaan.
Päästäkseen kuntoutumisessaan eteenpäin haki Jarmo Kelalta ammatillista kuntoutusta. Hakemus hylättiin. ”Emme voi myöntää hakemaasi ammatillista kuntoutusta, koska arviomme mukaan se ei ole tarkoituksenmukaista. Saatujen selvitysten perusteella sairautesi olennaisesti heikentävät työ- ja opiskelukykyäsi. Ajankohtaisesti terveydentilasi eivät kuvaudu riittävänä ammatilliseen kuntoutukseen lääkinnällisen kuntoutuksen ollessa ensisijainen”, todettiin lausunnossa. Jarmon onneksi Kela myönsikin vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.
– Liikennevahinkolautakunnasta sen sijaan tuli päätös, ettei vakuutusyhtiön tarvitse korvata ansionmenetyskorvausta eikä kuntoutusta, sillä oireeni pahentuivat oleellisesti noin neljän kuukauden jälkeen, kun sairauslomani ensimmäistä kertaa päättyi ja yritin aloittaa opinnot. Päätöksen mukaan neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen ilmenneiden oireiden syy-yhteys jää epävarmaksi. Kognitiivisilla oireillani ei kuulemma ole mitään tekemistä korkeaenergisen onnettomuuteeni kanssa.
Korvausta Jarmolle myönnettiin 600 euroa ”lievää vähäisemmästä tilapäisestä haitasta”.
Sittemmin Jarmo on muuttanut toisen sairaanhoitopiirin alueelle, jonka keskussairaalassa Jarmolla on diagnosoitu aivovamman jälkitila vuoden 2020 loppupuolella. Keväällä 2021 samaisessa sairaalassa diagnosoitiin posttraumaattinen stressihäiriö.
– Onnettomuuteni sattuessa minun olisi pitänyt ymmärtää ottaa vastaan samani opiskelupaikka agrologi (AMK) -linjalta, mutta koska olin niin pyörällä päästäni ja kipeä, asia unohtui. Marraskuussa 2020 aloitin työvoimatoimiston kautta robotiikkaa insinööreille -kurssin. Olin siellä kaksi päivää. Matematiikka ei sujunut ja väsyin kovasti. Tämän jälkeen minua alettiin tutkia sairaalassa ja aivovammadiagnoosini varmistui.
Jarmon tapauksessa vakuutusyhtiö vetoaa syy-seuraussuhteen puuttumiseen.
– Vakuutusyhtiökään ei kiistä aivovamman jälkitilaa tai oireitani, mutta he kiistävät, että sillä olisi mitään tekemistä auto-onnettomuuden kanssa.
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen
INFO
Jarmo vinkkaa, että hänellä on kotikaupunkinsa vammaispalveluiden myöntämä henkilökohtainen avustaja käytettävissä 30h/kk.
– Tämä kannattaa mainita, koska kaikki eivät ehkä hoksaa hakea tätä palvelua!