Moi, mä olen Mikko ja seuraavassa tekstissä haluan kertoa vähän vapaaehtoistyöstä, jota olen tehnyt jo vuodesta 2007.
Kaikki alkoi, kun olimme muuttaneet takaisin minun ja vaimoni kotikuntaan. Olin siihen aikaan koti-isä tyttärellemme (synt. 7/2004). Vaikka tyttäreni oli vielä pieni ja isää kotona tarvitseva, niin aloin pikkuhiljaa miettiä myös omaa elämääni kodin ulkopuolella. Olin työkyvyttömyyseläkkeellä rajussa auto-onnettomuudesta saatujen vammojen takia.
Kiinnostus vapaaehtoistyöhön lähti jo vuosia aikaisemmin. Tosin jalkapallovalmentajan roolissa, mutta yhtä lailla on vapaaehtoisesta valmentaa ilman minkäänlaista korvausta.
Vuosi 2007 oli kuitenkin se vuosi, milloin löysin kutsumustyön, jota olen tehnyt aina tähän päivään asti.
Ensi alkuun vapaaehtoistyöt olivat lähinnä yhdistystoimintaa, kun Mäntsälässä oli vielä paikallinen Invalidiliiton yhdistys. Sittemmin se sulautui Järvenpäänseudun Invalidit ry:hyn.
Vuosina 2007–2010 Invalidiliitto haki paikallisia toimijoita ”Iskujoukko”-nimiseen koulutukseen Meidän tehtävänämme oli auttaa vammaisia ihmisiä, jos heillä oli ongelmia vaikkapa hakemuksien tai valituksien teossa.
Toimintaa nuorille
Vuonna 2010 löysin paikallislehdestä ilmoituksen, että Mäntsälän kunnan nuorisopalvelut sekä vapaaehtoisten pyörittämä Yökahvila kaipaavat uusia vapaaehtoisia. Yökahvila oli (lähes joka) perjantaisin avoinna oleva nuorisotila, jossa oli 3–5:n vapaaehtoisen lisäksi vastuuhenkilö kunnan nuorisotoimesta. Yökahvila oli päihteetön vaihtoehto 13–17-vuotiaille nuorille. Monitoimitalolla (missä nuorisotilat sijaitsevat) on biljardipöytä, tietokoneet, liitokiekko, pingis, pleikkari, jne. + kahvia, mehua, suolaista ja makeaa tarjottavaa.
Tykästyin hommaan niin, että olin aika tiiviisti seitsemän vuotta mukana kuvioissa. Valitettavasti toiminta loppui 2017, kun vapaaehtoisia ei oikein enää ollut riittävästi.
Alun perin kahden äidin ideasta lähtenyt ”Parkkihallin nuoret” -hanke päätyi lopulta siihen, että olin yksi kolmesta aikuisesta, jotka perustivat Mäntsälän Nuorten Kummit ry -yhdistyksen keväällä 2015.
Ensimmäinen tapahtuma oli samaisen vuoden päättäjäispäivystys, jonka suoritimme keskusurheilukentän liepeillä. Tarkoituksenamme oli grillata juhlivalle nuorisolle makkaraa ja lettuja sekä tarjota virkistävää mehua/vettä ja seurata, että kaikki menee hyvin. Tätä päivystystä jatkoimme säännöllisesti, kunnes koronapandemia tuli häiriöksi. Viimeisen päivystys oli viime vuonna (2022).
Samana kesänä myös haastoimme nuoret pelaamaan jalkapalloa samaisella keskusurheilukentän tekonurmella. Tuloksesta ei niin väliä.
Toimintamme laajeni myös nuoriin aikuisiin (18–29-vuotiaat), joille järjestimme ”nuorten aikuisten Olkkarin” (2016) vuoden ajan nuorisotiloissa Moniksella. Yhteen vuoteen se jäikin, kun kiinnostus ei kohderyhmällä ollut kovin suurta.
Lokakuussa 2015 järjestimme myös virallisen Mopoauto-meetingin. Osallistujia ei ollut liiemmin, vaikka paikalla oli ammattilaisia mm. raskaamman kaluston näkökulmasta
Seuraavaksi oli ”Kummilan” vuoro. Kummila toimi joka toinen lauantai ja se oli avoin nuorille vähän samalla periaatteella kuin Yökahvila aiemmin toimi. Kokeilimme toimintaa kolmessa eri paikassa. Välillä porukkaa oli paljon ja välillä taas oli melko hiljaista. Nuoret kyllä piti, kun oli paikka, mihin sai tulla viettämään lauantai-iltaa.
Toisen kummien perustajajäsenen ja erään paikallisen yrittäjän kesken syntyi ajatus mopotallista. Minut valjastettiin mukaan projektiin, ja kontaktieni kautta löytyi sopiva talli kunnan omistamasta kiinteistöstä. Aloimme talkoohommat ja ihastuttavan paljon oli ihmiset mukana mm. lahjoittamassa työkaluja, huonekaluja ja muuta sellaista tallille.
Kannattaa katsoa vapaaehtoistyön kortit
Ohessa oli muutama esimerkki vapaaehtoistehtävistäni. Minua on motivoinut vapaaehtoistyössä suuresti apu, jota kohderyhmälle annan yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Minua kun on autettu ja autetaan, niin tiedän sen varsin hyvin.
Parhaat hetket ovat ehdottomasti ne, kun näkee, kuinka muutkin vanhemmat innostuvat muun muassa päättäjäispäivystykseen osallistumaan – ja lisäksi se, että nuoret muistavat meidät vapaaehtoiset vuosienkin jälkeen.
Tietysti vapaaehtoistyössä on myös se nurjempi puoli. Olen nähnyt sekä ilon, mutta myös surun hetkiä. Lähinnä nuoren holtin käytös humalassa on melko kauheaa katsottavaa, ja erityisesti silloin, jos vielä mukana on esimerkiksi mopo.
Voimat on ollut välillä loppu muun muassa päättäjäispäivystyksen aikana, kun kävellään pitkin keskusurheilupuistoa ja lähiseutua. Voi olla varma, että kroppa on melko loppu, kun kotia pääsee. Henkisellä puolella olen opiskellut nollaamista, mikä onkin aika hyvin onnistunut. Mutta pakko tunnustaa, että välillä jää asiat päähän ja tuon ”duunit himaan”, varsinkin, jos tapaus tuo mieleen oman nuoruuden.
Parasta antia vapaaehtoistyö antaa, kun saa tehdä jotakin tärkeää duunia. Myös ihmiskontakteja on tullut lukuisia vapaaehtoistyön kautta. Vaikka en julkisuudesta niin välitä, niin myös sydäntälämmittävä tunnustukset ovat vuonna 2020 ”Vuoden mäntsäläläinen” & ”Vuoden 2020 paras palveluntuottaja”
Nykyään vaikutan Mäntsälän SPR:ssä, sekä satunaisesti mm. MLL:n ja koulujen vanhempainyhdistyksien tilaisuuksissa (mm. diskot). Olen aloittamassa myös vertaistukitoimintaa, kunhan saan siihen suunnattua tarpeeksi aikaa.
Vapaaehtoistyö on muuttanut muotoaan paljon vuodesta toiseen. Näiden 16 vuoden aikana valitettavasti yksilöllinen vapaaehtoistyö on ollut katoavaa. Onneksi kumminkin suuremmat (SPR & MLL, jne.) jatkavat toimintaansa, tosin koronapandemian rajoitukset näkyvät vieläkin muun muassa tapahtumien supistumisessa, kun vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi
Surullista, mutta aina voin olla tiennäyttäjänä uusille vapaaehtoisille.
Siispä kannatan katsoa vapaaehtoistyön kortit. Voit löytää niistä aivan uuden asian, johon tykästyt 😊
Teksti ja kuva: Mikko A Ratia