Väkivallan esiintyvyys
Väkivalta on merkittävä terveysongelmien aiheuttaja niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessa. Kolttola & Näsi (2022) tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2021 6 % 15–74-vuotiaista suomalaisista oli kokenut fyysistä väkivaltaa. Tutkimukseen osallistui 4813 henkilöä. Väkivallan uhrit olivat useimmiten nuoria, ja miehiin kohdistui naisia useammin väkivallalla uhkailua, kun taas naisiin kohdistui miehiä enemmän fyysistä väkivaltaa. Miehillä väkivallalla uhkailu ja fyysinen väkivalta tapahtui yleisimmin julkisilla paikoilla, kun taas naisiin kohdistui väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikoilla, yksityisasunnossa tai kotona. Yleisin fyysisen väkivallan muoto oli läimäisyt (4,1 % vastaajista) ja nyrkillä lyönti. Harvinaisimpia olivat vakavan väkivallan muodot, kuten kovalla esineellä lyöminen. Väkivallalla uhkaamista oli kokenut 8,5 % vastaajista ja fyysisen vamman oli saanut 3,6 % vastaajista. 15–24-vuotiaiden ryhmästä jopa 7,5 % tutkimukseen osallistuneista oli saanut fyysisen vamman väkivallan seurauksena. Yleisimmin uhkailun tai väkivallan tekijä oli tuntematon henkilö tai puolituttu, ja naisiin kohdistui miehiä useammin parisuhdeväkivaltaa. Naisista 36,5 % ja miehistä 19,1 % olivat pelänneet vähintään kerran vuoden aikana joutuvansa kodin ulkopuolella illalla väkivallan uhriksi.
Valtioneuvoston kanslian vuonna 2022 julkaiseman tutkimuksen mukaan 44 % 16–74-vuotiaista suomalaisista oli kokenut parisuhdeväkivaltaa ja 65 % lapsuusajan lähisuhdeväkivaltaa. Naisista 48 % ja miehistä 39 % oli kokenut parisuhdeväkivaltaa jossain vaiheessa elämänsä aikana. Lähisuhdeväkivalta koskettaa myös lapsia ja Suomessa lähisuhdeväkivallan uhreista 27 % onkin alaikäisiä. Naisiin kohdistuvan fyysisen parisuhdeväkivallan on arvioitu aiheuttavan 150 miljoonan euron vuosittaiset terveydenhuollon lisäkustannukset. (Korpilahti ym., 2019; Siltala ym., 2022.) Todellisuudessa kustannukset ovat luultavasti tätäkin korkeammat, sillä lähisuhdeväkivaltaa kokevista vain pieni osa hakee apua, ja heistäkin vain osalla lähisuhdeväkivalta tulee terveydenhuollon käyntien aikana esille. Kääriäisen (2006) tekemän tutkimuksen mukaan parisuhdeväkivaltaa kokeneista vajaa kolmasosa oli hakenut apua. Syynä tähän on usein pelko ja väkivaltaa tehneen kumppanin estäminen. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvän hoitoon hakeutumisen vähyyden vuoksi, myös aivovammadiagnoosi jää usein saamatta (Valera & Kucyi, 2017).
Lapset ja nuoret väkivallan uhreina
Väkivalta koskettaa myös lapsia ja nuoria. Vuonna 2019 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan 3.–5.-luokkalaisista tytöistä 11 % ja pojista 15 % ja 8.–9.-luokkalaisista tytöistä 15 % ja pojista 9 % oli kokenut fyysistä väkivaltaa viimeisen vuoden aikana (Ikonen & Helakorpi, 2019). Kaakinen & Näsi (2021) tekemän nuorisorikollisuuskyselyn mukaan, vuonna 2020 4 % yhdeksäsluokkalaisista nuorista oli viimeisen 12 kuukauden aikana pahoinpidellyt toisen henkilön ja 10 % nuorista oli ollut viimeisen 12 kuukauden aikana pahoinpitelyn kohteena. Pahoinpitelyistä 15 %:n seurauksena uhrille aiheutui lääkärin- tai sairaalahoitoa vaativia vammoja. Väkivallanteoista 15–17 % liittyi vihaan uhrin edustamaa ryhmää kohtaan. Poliisin 17.8.2023 julkaiseman raportin mukaan nuorten, alle 21-vuotiaiden tekemiä väkivaltarikoksia oli vuonna 2022 23 % enemmän kuin vuonna 2021. Myös vuoden 2023 tammi-kesäkuun aikana poliisille ilmoitettujen nuorten, alle 21-vuotiaiden tekemien pahoinpitelyiden määrä on kasvanut vuoden 2022 vastaavaan aikaan verrattuna 26 %. Vuosien 2016–2020 aikana väkivallan seurauksena kuoli 14 15–19-vuotiasta nuorta. (Poliisi, 2023; Pajunen, 2022.)
Aivovammojen esiintyvyys
Posti ym. (2023) tutkivat yli 16-vuotiaiden kuolemaan johtaneiden aivovammojen ilmaantuvuutta ja niihin johtaneita syitä Suomessa vuosien 2005–2020 aikana. Tutkimusaineistona toiminut kohortti koostui 71 488 347 henkilövuodesta ja 821 259 kuolemasta, joista 14 630 oli aivovammoihin liittyviä kuolemia. Yleisimpiä syitä kuolemaan johtaneelle aivovammalle oli kaatuminen (70 %), myrkytykset (20 %) ja väkivalta ja itsetuhoisuus (15 %). Väkivalta, itsetuhoisuus, liikenneonnettomuudet ja myrkytykset olivat yleisimpiä kuolemaan johtaneita syitä alle 30-vuotiailla. 67 % aivovammoihin liittyvistä kuolemista tapahtui miehille ja miehet olivat keskimäärin naisia nuorempia kuollessaan. Kuolemaan johtaneen aivovamman kokonaisilmaantuvuus oli 20,5/100 000 henkilövuotta kohden (28,1/100 000 miehillä ja 13,2/100 000 naisilla). Aivovammoihin liittyviä kuolemia oli 1,8 % kaikista kuolemista, mutta nuorilla 16–19-vuotiailla 17 % kuolemista liittyi aivovammoihin.
Aivovammat ovat yksi merkittävistä lasten ja nuorten kuolemiin johtavista syistä kansainvälisesti. EU:n alueella 345/100 000 0–19-vuotiasta lasta tai nuorta joutuu sairaalahoitoon ja 3/100 000 kuolee aivovamman seurauksena. Suomessa alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten aivovammojen vuosittainen esiintyvyys on vuosilta 1998–2012 kerätyn aineiston perusteella 99/100 000. (Maas ym., 2022; L Wilson ym., 2017.) Alle 10-vuotiailla pojilla esiintyy aivovammoja 1,4 kertaa tyttöjä enemmän. Vastaava luku yli 10-vuotiailla pojilla oli 2,2 kertaa suurempi saman ikäisiin tyttöihin verrattuna. (Maas ym., 2017.) Kansainvälisten tutkimusten mukaan kaatumiset ja liikenneonnettomuudet ovat yleisimmät aivovammojen aiheuttajat alle 14-vuotiailla lapsilla. Väkivallan seurauksena syntyy aivovammoja etenkin alle 2-vuotiaille lapsille. (Keenan ym., 2003; Araki ym., 2017; Thurman, 2016.)
Aivovammat väkivallan seurauksena
Väkivallan seuraukset ovat moninaiset. Etenkin päähän kohdistunut väkivalta ja pahoinpitelyt ovat merkittävä riski aivovammojen synnylle. Laajoissa kansainvälisissä aivovammoihin liittyvissä tutkimuksissa noin 6–11 % aivovammoista syntyy väkivallan seurauksena. Väkivalta on näin ollen kolmanneksi suurin syy aivovammalle. (Maas ym., 2017; Maas, 2022.) Samanlaisia lukemia on saatu kahdessa Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa tehdyssä tutkimuksessa. Tutkimusten mukaan 5,6–7 % aivovammoista oli saatu väkivallan seurauksena (Haapala, 2016; Renko, 2018). Haapalan (2016) tekemän tutkimuksen mukaan alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä väkivalta oli syynä 6 %:iin aivovammoista, kun taas 25–49-vuotiaiden ikäryhmässä jopa 17,3 % aivovammoista oli syntynyt väkivallan seurauksena.
Lähisuhdeväkivallan seurauksena vakavan aivovamman saa 27 % naisista ja 5 % miehistä (Maas ym., 2022). Tutkimusten mukaan, joko fyysistä tai seksuaalista parisuhdeväkivaltaa kokee noin joka kolmas yli 15-vuotias nainen, joista jopa 75 % oli saanut ainakin yhden aivovamman, ja lähes puolet oli saanut useita, toistuvia aivovammoja (Valera ym., 2019; Valera & Berenbaum, 2003.). Pitkäaikaisen alkoholin ja huumeiden käytön oli todettu liittyvän usein myös lähisuhdeväkivallantekoihin (Hackenberg, 2017). Lähi- ja perheväkivallantekijät olivat useimmiten miehiä, joilla oli heikko taloudellinen tilanne, kokivat puutteellista sosiaalista tukea, ja joilla oli mielenterveysongelmia. Myös aikaisempi aivovamma oli yksi riskitekijä syyllistyä lähisuhdeväkivaltaan. (Ayton ym., 2021.) Lähisuhdeväkivallan aiheuttamia aivovammoja ja niiden seurauksia selvittäneen tutkimuksen mukaan 75 % lähisuhdeväkivallan uhreista oli naisia. Vaikka aivovammoja esiintyi lähisuhdeväkivallan seurauksena vähemmän muihin väkivallantekoihin verrattuna, oli lähisuhdeväkivallan seurauksena syntyneet aivovammat asteeltaan vakavampia ja niihin liittyi usein hoitoon pääsyn viivästymistä, suurempaa sairaalakuolleisuutta, työkyvyn menetystä, pysyvää vammautumista ja yleistä terveydentilan heikentymistä useimmin, kuin muiden väkivaltatyyppien aiheuttamissa aivovammoissa (Gabbe ym., 2022.)
Suomessa nuoret aikuiset miehet, joilla on aiempaa mielenterveysongelmiin liittyvää terveystaustaa ja kroonista alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä, ovat suurimmassa riskissä saamaan aivovamman väkivallan seurauksena. Usein näihin väkivaltatilanteisiin liittyy alkoholin aiheuttama päihtymistila. (Mäntykoski ym., 2019; Renko, 2018.) Kansainvälisen tutkimusten mukaan riskiryhmässä ovat myös pakolaiset ja maahanmuuttajataustaiset, sekä muuten yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevat (Maas ym., 2017). Renkon (2018) tutkimuksessa vertailtiin aivovamman väkivallan seurauksena saaneita potilaita muilla mekanismeilla aivovamman saaneisiin potilaistiin. Väkivallan seurauksena aivovamman saaneiden keski-ikä oli 34,2 vuotta, heistä 78 % oli miehiä, heistä humaltuneita oli 60 % ja diagnosoitu psykiatrinen sairaus oli 52 %:lla. Muilla mekanismeilla aivovamman saaneiden keski-ikä oli 59,1 vuotta, heistä 55 % oli miehiä, heistä humaltuneita oli 22 % ja diagnosoitu psykiatrinen sairaus oli 27 %:lla (taulukko 1).
| Väkivallan seurauksena saatu aivovamma | Muilla mekanismeilla saatu aivovamma | |
| Keski-ikä | 34,2 vuotta | 59,1 vuotta |
| Mies sukupuoli | 78 % | 55 % |
| Psykiatrinen sairaus | 52 % | 27 % |
| Humaltunut vammautuessa | 60 % | 22 % |
| Huumausaineiden vaikutuksen alaisena vammautuessa | 3 % | 1 % |
| Pitkäaikainen alkoholin liikakäyttö | 34 % | 17 % |
| Muiden päihteiden käyttö | 19 % | 2 % |
| Aiempi aivovamma | 17 % | 10 % |
Samaisen tutkimuksen mukaan yleisin aivovammaan johtanut väkivallan muoto oli lyönti kädellä (31,1 %), toiseksi yleisin potku (30,6 %) ja kolmanneksi yleisin lyönti lyömäaseella (11,7 %). 29,7 % aivovammaan johtaneista väkivallanteoista tapahtui aiemmin tuntemattoman henkilön toimesta. Muita väkivallantekijöitä olivat muu tuttu henkilö (13,1 %), puoliso (9,9 %) tai ystävä (3,6 %). Suurimmalta osalta (43,3 %) mainita väkivallan tekijästä puuttui kokonaan. (Renko, 2018.)
Väkivallan, päihde- ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy on tärkeää myös aivovammojen ennaltaehkäisyn kannalta. Väkivallan seurauksena syntyy aivovammoja, mutta toisaalta aivovammat voivat aiheuttaa väkivaltaista käytöstä. Useiden tutkimusten mukaan aivovammojen aiheuttamien psyykkisten oireiden ja aivojen toiminnallisten häiriöiden vuoksi, aivovammat ovat yksi väkivaltaisen käytöksen riskitekijöistä. Suomalaisen syntymäkohorttitutkimuksen mukaan miehillä, joilla oli lapsuudessa tai nuoruudessa saatu aivovamma, oli nelinkertainen riski sairastua mielenterveysongelmiin, johon liittyi samanaikaisesti rikostaipumusta (Timonen ym., 2002). Samanlaisia tuloksia saatiin ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan 8,8 % aivovamman saaneista oli syyllistynyt jonkinlaiseen väkivaltaiseen rikokseen, kun vastaava luku muussa väestössä oli 3 % (Fazel ym., 2011). Rikoksen tekijöillä esiintyy aivovammoja jopa 3–8 kertaa enemmän muuhun väestöön verrattuna (Maas ym., 2017). Aggressiivista käytöstä esiintyy jopa 25 %:lla aivovamman saaneista ja aggressiivisen käytöksen riskiä lisää nuorena saatu aivovamma, sekä sairastumisen jälkeinen masennus ja mielenterveysongelmat (Timonen ym., 2002; Maresca ym., 2023). Vangeista jopa 60–78 %:lla on aivovammatausta (Maresca ym., 2023; Maas ym., 2017).
Yhteenveto
Väkivalta ja siihen liittyvät aivovammat aiheuttavat merkittäviä terveysongelmia ja yhteiskunnallisia kustannuksia niin Suomessa, kuin kansainvälisesti. Väkivalta aiheuttaa fyysisten vammojen, kuten aivovammojen, lisäksi muun muassa pelkoa, turvattomuutta, toiminta- ja työkyvyn menetystä, sosiaalista eristäytymistä ja mielenterveyden ongelmia. (Hackenberg ym., 2017; Ivany ym., 2018; Gabbe ym., 2022; Valera & Kucyi, 2017.) Näiden lisäksi väkivallan aiheuttamat aivovammat voivat aiheuttaa erilaisia neurologisia, kognitiivisia, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. Lähisuhde- ja parisuhdeväkivaltaepäilyjen kohdalla, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalla tulee olla rohkeutta ja keinoja ottaa asia puheeksi (October & Laitinen, 2022). Aiheen sensitiivisyyden ja väkivallan aiheuttaman pelon vuoksi, aiheen puheeksi ottaminen voi olla haastavaa niin uhrille, tekijälle, kuin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillekin. Lisäksi aiheen tuominen näkyväksi on tärkeää väkivaltaa ehkäisevän työn ja väkivaltaan liittyvän häpeän poistamisen kannalta. Myös lasten ja nuorten pahoinvointiin olisi tärkeä puuttua lisäämällä ennaltaehkäisevää toimintaa ja ennaltaehkäiseviä mielenterveyspalveluita. Väkivallan seurauksista puhuminen on lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa ennaltaehkäisevässä työssä tärkeää. Ennaltaehkäisy, varhainen tunnistaminen ja asianmukainen hoito ovat tärkeitä keinoja väkivallan ja aivovammojen torjumisessa. (Korpilahti ym., 2019; October & Laitinen, 2022.)
Teksti: Laura Joutseno
Suosituksia väkivallan ehkäisemiseksi:
Väkivallaton lapsuus Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020–2025:
Ohjeet kunnille ja hyvinvointialueille lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiorakenteiden ja lähisuhdeväkivallan vastaisen toiminnan järjestämiseksi:
Nuorten väkivallan ehkäisy:
Lähteet:
Araki, T., Yokota, H., & Morita, A. (2017). Pediatric Traumatic Brain Injury: Characteristic Features, Diagnosis, and Management. Neurologia medico-chirurgica, 57(2), 82–93. https://doi.org/10.2176/nmc.ra.2016-0191
Ayton, D., Pritchard, E., & Tsindos, T. (2021). Acquired Brain Injury in the Context of Family Violence: A Systematic Scoping Review of Incidence, Prevalence, and Contributing Factors. Trauma, violence & abuse, 22(1), 3–17. https://doi.org/10.1177/1524838018821951
Fazel, S., Lichtenstein, P., Grann, M., & Långström, N. (2011). Risk of violent crime in individuals with epilepsy and traumatic brain injury: a 35-year Swedish population study. PLoS medicine, 8(12), e1001150. https://doi.org/10.1371/journal.pmed.1001150
Gabbe, B. J., Braaf, S., Cameron, P. A., & Berecki-Gisolf, J. (2022). Epidemiology and 6- and 12-Month Outcomes of Intimate Partner Violence and Other Violence-Related Traumatic Brain Injury in Major Trauma: A Population-Based Trauma Registry Study. The Journal of head trauma rehabilitation, 37(1), E1–E9. https://doi.org/10.1097/HTR.0000000000000741
Haapala, I. (2016). Sairaalahoitoa vaativat aivovammat Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2010 [Syventävien opintojen kirjallinen työ, Tampereen yliopisto]. Trepo, Tampereen yliopiston avoin julkaisuarkisto.
Hackenberg, E. A. M., Sallinen, V., Koljonen, V., & Handolin, L. (2017). Severe intimate partner violence affecting both young and elderly patients of both sexes. European journal of trauma and emergency surgery: official publication of the European Trauma Society, 43(3), 319–327. https://doi.org/10.1007/s00068-016-0646-9
Ikonen, R., & Helakorpi, S. (2019). Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091528281
Ivany, A. S., Bullock, L., Schminkey, D., Wells, K., Sharps, P., & Kools, S. (2018). Living in Fear and Prioritizing Safety: Exploring Women’s Lives After Traumatic Brain Injury From Intimate Partner Violence. Qualitative health research, 28(11), 1708-1718. https://doi.org/10.1177/1049732318786705
Kaakinen, M. & Näri, M. (2021). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 47/2021. Helsinki. Haettu 10.10.2023 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/17bbffc7-5a82-465b-a029-f7267345703e/content
Keenan, H. T., Runyan, D. K., Marshall, S. W., Nocera, M. A., Merten, D. F., & Sinal, S. H. (2003). A population-based study of inflicted traumatic brain injury in young children. JAMA, 290(5), 621–626. https://doi.org/10.1001/jama.290.5.621
Kolttola, I. & Näsi, M. (2022). Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2021: Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Katsauksia, Nro 51/2022, Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsinki. Haettu 9.10.2023 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/a91d4dcc-3adf-4c6f-8de0-32b105f80edf/content
Korpilahti, U., Kettunen, H., Nuotio, E., Jokela, S., Nummi, V M. & Lillsunde, P. (2019). Väkivallaton lapsuus – toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020–2025. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4123-6
Kääriäinen, J. (2006). Väkivalta ja apuun turvautuminen. Teoksessa M. Piispa, M. Heiskanen, J. Kääriäinen, R. Sirén. Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 225. Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti (HEUNI) Publication Series No. 51. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 103–121. http:// hdl.handle.net/10138/152455
L Wilson, M., Tenovuo, O., Mattila, V. M., Gissler, M., Celedonia, K. L., Impinen, A., & Saarijärvi, S. (2017). Pediatric TBI in Finland: An examination of hospital discharges (1998-2012). European journal of paediatric neurology : EJPN : official journal of the European Paediatric Neurology Society, 21(2), 374–381. https://doi.org/10.1016/j.ejpn.2016.10.008
Maas, A. I. R., Menon, D. K., Manley, G. T., Abrams, M., Åkerlund, C., Andelic, N., Aries, M., Bashford, T., Bell, M. J., Bodien, Y. G., Brett, B. L., Büki, A., Chesnut, R. M., Citerio, G., Clark, D., Clasby, B., Cooper, D. J., Czeiter, E., Czosnyka, M., Dams-O’Connor, K., … InTBIR Participants and Investigators (2022). Traumatic brain injury: progress and challenges in prevention, clinical care, and research. The Lancet. Neurology, 21(11), 1004–1060. https://doi-org/10.1016/S1474-4422(22)00309-X
Maas, A. I. R., Menon, D. K., Adelson, P. D., Andelic, N., Bell, M. J., Belli, A., Bragge, P., Brazinova, A., Büki, A., Chesnut, R. M., Citerio, G., Coburn, M., Cooper, D. J., Crowder, A. T., Czeiter, E., Czosnyka, M., Diaz-Arrastia, R., Dreier, J. P., Duhaime, A. C., Ercole, A., … InTBIR Participants and Investigators (2017). Traumatic brain injury: integrated approaches to improve prevention, clinical care, and research. The Lancet. Neurology, 16(12), 987–1048. https://doi.org/10.1016/S1474-4422(17)30371-X
Maresca, G., Lo Buono, V., Anselmo, A., Cardile, D., Formica, C., Latella, D., Quartarone, A., & Corallo, F. (2023). Traumatic Brain Injury and Related Antisocial Behavioral Outcomes: A Systematic Review. Medicina (Kaunas, Lithuania), 59(8), 1377. https://doi.org/10.3390/medicina59081377
Mäntykoski, T., Iverson, G. L., Renko, J., Kataja, A., Öhman, J., & Luoto, T. M. (2019). Violence-related traumatic brain injury. Brain injury, 33(8), 1045–1049. https://doi.org/10.1080/02699052.2019.1606442
October, M. & Laitinen H-L. (2022). Ohjeet kunnille ja hyvinvointialueille lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiorakenteiden ja lähisuhdeväkivallan vastaisen toiminnan järjestämiseksi. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144538/OHJ2022_010_09062022.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Pajunen, A. (2022). Lasten kuolleisuus jatkaa alenemistaan, mutta nuorten kuolleisuudessa huolestuttavia piirteitä. Lapset suomessa-artikkelisarja. Tilastokeskus. Haettu 11.10.2023 osoitteesta https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lasten-kuolleisuus-jatkaa-alenemistaan-mutta-nuorten-kuolleisuudessa-on-huolestuttavia-piirteita/
Poliisi. (2023). Nuorten epäillyksi tekemät rikokset ovat lisääntyneet merkittävästi alkuvuodesta. Haettu 10.10.2023 osoitteesta https://poliisi.fi/-/nuorten-epaillyksi-tekemat-rikokset-ovat-lisaantyneet-merkittavasti-alkuvuodesta
Posti, J. P., Cajanus, K., Tornio, A., Ruuskanen, J. O., Luoto, T. M., Rautava, P., & Kytö, V. (2023). Causes of fatal traumatic brain injury in Finland. Journal of neurosurgery, 1–8. Advance online publication. https://doi.org/10.3171/2023.3.JNS23148
Renko, J. (2018). Väkivaltaiset aivovammat [Syventävien opintojen kirjallinen työ, Tampereen yliopisto]. Trepo, Tampereen yliopiston avoin julkaisuarkisto.
Siltala, H., Hisasue, T., Hietamäki, J., Saari, J., Laajasalo, T., October, M., Laitinen, H-L. & Raitanen, J. (2022). Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset. Terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto. Helsinki. Haettu 9.10.2023 osoitteesta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164292/VNTEAS_2022_52.pdf?sequence=13&isAllowed=y
Thurman D. J. (2016). The Epidemiology of Traumatic Brain Injury in Children and Youths: A Review of Research Since 1990. Journal of child neurology, 31(1), 20–27. https://doi.org/10.1177/0883073814544363
Timonen, M., Miettunen, J., Hakko, H., Zitting, P., Veijola, J., von Wendt, L., & Räsänen, P. (2002). The association of preceding traumatic brain injury with mental disorders, alcoholism and criminality: the Northern Finland 1966 Birth Cohort Study. Psychiatry research, 113(3), 217–226. https://doi.org/10.1016/s0165-1781(02)00269-x
Valera, E. M., Cao, A., Pasternak, O., Shenton, M. E., Kubicki, M., Makris, N., & Adra, N. (2019). White Matter Correlates of Mild Traumatic Brain Injuries in Women Subjected to Intimate-Partner Violence: A Preliminary Study. Journal of neurotrauma, 36(5), 661–668. https://doi.org/10.1089/neu.2018.5734
Valera, E., & Kucyi, A. (2017). Brain injury in women experiencing intimate partner-violence: neural mechanistic evidence of an “invisible” trauma. Brain imaging and behavior, 11(6), 1664–1677. https://doi.org/10.1007/s11682-016-9643-1
Valera, E. M., & Berenbaum, H. (2003). Brain injury in battered women. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 71, 797–804. https://doi.org/10.1037/0022-006x.71.4.797