Kevätliittokokous vaatii vakuutusyhtiöiltä lääketieteellisiä perusteluita.
Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja avasi keväällä pidetyn kevätliittokokouksen toteamalla, että tänä vuonna kokoonnumme varsin poikkeuksellisessa maailmantilanteessa. Koronatartunnat ovat edelleen nousussa ja Ukrainassa soditaan. Maailman kuohunnasta huolimatta järjestöt jatkavat tärkeää työtään.
Kevätkokouksen varsinaisten asioiden jälkeen pohdittiin kannanottoa medioille. Vilkkaan keskustelun päätteeksi liittokokousedustajat päättivät lähettää medioille kannanoton, jossa vaaditaan aivovammautuneille ihmisille oikeudenmukaista kohtelua aina vammautumishetkestä alkaen.
Aivovammautunut ihminen voi joutua taistelemaan korvauksistaan jopa vuosikymmeniä, eikä välttämättä sittenkään saa oikeutta
Aivovammaliitto ry selvitti jäsenistöltään, ovatko he joutuneet vammautumisensa jälkeen vakuutuskiistoihin. Vastauksista kävi ilmi, että peräti neljänneksellä Aivovammaliiton jäsenistä on ollut haasteita vakuutuskorvausten saamisessa. Kannanoton lopusta voit lukea Pekan kertomuksen siitä, miten hänen piti taistella kymmenen vuotta saadakseen oikeutta.
Kyselyyn vastanneista ja oikeuteen korvauksiaan peräämään lähteneistä 53 prosentilla oikeudenkäynti päättyi vammautuneen ihmisen voittoon. Monella asiat olivat vielä kesken, kenties vuosienkin jälkeen tapaturmasta. Parhaimmillaan asiat ovat ratkenneet muutamassa viikossa, kun taas toisessa ääripäässä asiaa on setvitty jo lähes 40 vuotta, eikä päätöstä ole vieläkään tullut. Tyypillisimmin vakuutusasioista joudutaan vääntämään vuodesta kahteen.
Aivovammaliitto ry:n liittokokousedustajat vaativat kyselyssä esiin nousseiden ongelmien korjaamiseksi ensivaiheen kirjauksien kuntoon saattamista, tarpeellisten tutkimusten tekemistä, syy-yhteyden näyttötaakan siirtäminen pois potilaalta silloin, kun hoitaneet tahot ovat todenneet toimintakyvyn alentuman johtuvan aivovammasta ja potilaan sekä läheisen kuulemista vakuutuspäätöksiä tehtäessä.
Mikä vikana – ja miten epäkohdat voitaisiin ratkaista?
Noin puolet kyselyyn vastanneista hankki asianajajan avukseen. Kaikilla se ei ole mahdollista. Vastauksissa nousi muun muassa haasteet löytää osaava asianajaja ja vaikeus olla itse aktiivinen silloin, kun elämä on juuri muuttunut radikaalisti yhdessä rysäyksessä.
”Vakuutusyhtiöprosessi jäi omalta kohdaltani valtaosin oman aktiivisuuteni varaan. Mikäli en olisi tehnyt oikaisuvaatimusta muutoksenhakulautakuntaan, olisi kieltävä päätös jäänyt voimaan ja korvaukset saamatta. Shokkivaiheessa juuri vamman syntymisen jälkeen tuntui raskaalta itse olla aktiivinen, kun asian sisäistäminenkin oli vielä kesken. Onneksi kuntoutustyöryhmä oli apunani”.
”Liian rankka prosessi aivovammaiselle”.
”Olin kolarin jälkeen tajuton, verenpurkaus aivoissa näkyi kuvantamistutkimuksissa ja olin kolarin jälkeen joitakin päiviä muistamaton. Tapaukseni oli siis hyvin selvä, eikä minun tarvinnut todistella vakuutusyhtiölle vammani olemassaoloa”.
Alkuvaiheen kirjausten merkitys korostui vastauksissa.
Alkuvaiheen diagnostiikka ja kirjaukset ovat vakuutusasioinnin kannalta olennaisia. Jos aivovammaan viittaavia löydöksiä ei ole kirjattu koko hoitoketjun ajalta, voi syy-seuraussuhteen todentamisessa olla vaikeuksissa.
”Alkuvaiheen diagnostiikka ja tutkimukset jäivät tekemättä, sen seurauksena raskas taistelu. Käräjäoikeuden päätöksellä vakuutusyhtiö tuomittiin korvauksiin”.
”Koko elämäni muuttui tapaturmassa ja nyt olen köyhyysloukussa, sillä vakuutusyhtiö ei ole maksanut mitään. Minulla oli kolme tapaturmavakuutusta, mutta mistään en ole saanut korvauksia. Syy-yhteyttä ei myönnetä. Toinen yhtiö perusteli, että ensiavussa ei diagnosoitu aivovammaa. Haittaluokkani on kuitenkin 11”.
Aivovammaliitto ry:n kevätliittokokous vaativat aivovammautuneiden ihmisten aseman parantamiseksi seuraavia asioita:
Ensivaiheen kirjaukset on tehtävä oikein ja huolellisesti. Onnettomuuksissa ja tapaturmissa kirjauksilla on suuri merkitys potilaan oikeusturvan kannalta. Syy-seurausyhteyden osoittamisessa voi tulla ongelmia, jos kirjauksista puuttuu oleellista tietoa tajuttomuudesta, muistiaukosta, henkisestä tilasta tai neurologisista oireista. Vastuu kirjauksista on terveydenhuollon ammattihenkilöillä, sillä potilas ei tapaturman sattuessa pysty pitämään puoliaan ja kertomaan omasta tilastaan.
Päähän kohdistuneet tapaturmat pitää tutkia jo akuuttivaiheessa ja tehdä kaikki tarvittavat kuvaukset, kuten tietokonetomografia tai magneettikuvaus. On kuitenkin muistettava, että tavallisin aivojen vaurioitumisen mekanismi, solutason vaurio diffuusi aksonivaurio, ei näy esimerkiksi tietokonekuvauksessa lainkaan. Pelkkiin kuvantamistutkimuksiin tuijottaminen ei siis riitä. Rinnalle on otettava muun muassa neuropsykologisten tutkimusten löydökset.
Potilasta ja hänen läheisiään pitää kuulla hoitoketjun aikana ja hylkäävissä vakuutuspäätöksissä. Läheiset näkevät parhaiten muutoksen, jonka aivovamma aiheuttaa vammautuneen käytökseen ja toimintakykyyn. Aivovammalle on tyypillistä oiretiedostamattomuus, jolloin vammautunut ihminen itse ei tajua minkään muuttuneen. Vain lähipiiri tiedostaa, miten elämä ja arki muuttuivat onnettomuuden jälkeen.
Vakuutusyhtiön pitää perustella päätöksensä lääketieteellisesti varsinkin silloin, kun se on eri mieltä hoitavien lääkäreiden ja muiden hoitoon osallistuneiden tahojen kanssa vakuutuskorvausta hakevan ihmisen tapaturman ja hänen oireittensa välisestä syy-yhteydestä tai vamman asteesta.
Kymmenen vuoden taistelu vakuutusyhtiötä vastaan – lopulta vakuutusyhtiö nujertui
Yksi kyselyyn vastanneista on kuopiolainen Pekka Häkkinen. Pekka työskenteli ensihoitajana ambulanssissa. Heinäkuisena päivänä vuonna 2009 hälytysajossa olleen auton navigaattori neuvoi väärin, jonka vuoksi ambulanssin oli tehtävä u-käännös. Vaikka Pekka oli hyvin huolellinen, jostakin kuolleesta kulmasta tulikin toinen ambulanssi. Yhteentörmäys oli väistämätön ja raju. Kolarin seurauksena Pekalle tuli erittäin hankala niskan retkahdusvamma eli whiplash-vamma sekä keskivaikea aivovamma. Aivovamma tosin diagnosoitiin vasta myöhemmin.
– Aluksi vakuutusyhtiö korvasi ansionmenetyksiäni mukisematta, mutta jo loppuvuodesta 2009 vakuutusyhtiön lääkäri totesi, että olenkin täysin terve. Tästä se kymmeneksi vuodeksi venähtänyt kädenvääntö sitten alkoi, Pekka toteaa.
Pekka kertoo, että kymmenen taisteluvuoden ajalta kertyi paperikasoja pitkälti toistakymmentä kiloa.
– Läpi tuli käydyksi liikennevahinkolautakunnat, vakuutusoikeudet ja muutoksenhakulautakunnat. Vastineita ja lausuntoja lähti suuntaan jos toiseenkin.
Kun juttu aikanaan eteni korkeimpaan oikeuteen, tuli sieltä päätöksenä asian palauttaminen lähtöruutuun.
– Näin jälkikäteen ihmettelen, mistä löysinkään sen kaiken taistelutahdon silloin, kun hylkäyksiä sateli hylkäyksien perään.
Vakuutusyhtiö yritti kaikkensa, jotta sen ei tarvitsisi maksaa korvauksia.
– Terveystietoni syynättiin armeija-ajoistani alkaen. Yhdessä vaiheessa perusteluksi hylkäykselle kaivettiin taannoinen revähtänyt pakaralihakseni, jonka olin aikoinaan satuttanut ulkoiluttaessani koiraa ja kompastuessani puunjuureen. Tällä pakaralihaksen vaurioilla yritettiin selittää vuosia myöhemmin tullutta niskavammaani.
Vakuutusyhtiökiista teki aluksi Pekasta väliinputoajan, joka ei saanut tuloja mistään.
Niskan retkahdusvamma jätti kipua vasemman käden sormiin ja niskaan ja pään liikeradat ovat rajoittuneet kaikkiin suuntiin. Alussa otsasta takaraivoon säteillyt kipu pakotti syömään maksimiannoksen särky- ja tulehduskipulääkkeitä useamman vuoden ajan. Niskan alarligamentit eli nivelsiteet olivat katkenneet heilahdusliikkeen rajuuden voimasta. Sittemmin niskan sisemmät lihakset vahvistuivat. Kipu on onneksi helpottanut, muttei poistunut kokonaan. Aivovamma puolestaan jätti jälkeensä väsymyksen.
Pelastuksekseen Pekka toteaa sen, että hänellä oli alusta saakka kiistämätön diagnoosi niskan retkahdusvammasta usealta eri lääkäriltä. Jokaisen toisiinsa liittymättömän lääkärin lausunnot olivat lisäksi samanlaisia. Myös vuonna 2011 – eli vasta kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen – tehty magneettitutkimus vahvisti kiistattomasti niskassa olevat vammat.
– Kun olimme uudestaan käräjäoikeudessa, voitimme, mutta vakuutusyhtiö valitti hoviin. Myös sieltä tuli voitto, eikä vakuutusyhtiö hakenut enää valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Kymmenen vuoden pitkä ja kivinen tie oli käyty loppuun vihdoinkin vuonna 2019. Elämän realiteetit tulivat tutuiksi monelta eri kantilta vakuutusyhtiötä vastaan taistellessani. Onneksi minulla oli hyvät lääkärinlausunnot, onneksi olin sisukas ja onneksi sain hyvän asianajajan. Enkä antanut periksi!
Teksti Pekka Häkkisestä: Pia Kilpeläinen
Pekka Häkkisen kuva hänen kotialbumistaan
Kannanoton teksti: Aivovammaliitto ry, hallitus ja kevätliittokokousedustajat