Hyvinkääläinen Sakke Pihlaja oli heinäkuisena päivänä kahdeksan vuotta sitten juhlimassa ystäviensä häitä. Mukava tilaisuus päättyi aivan toisenlaisiin tunnelmiin. Vielä tuolloin tupakoinut Sakke oli lähtenyt ulos savukkeelle joskus puolen yön tienoilla. Tovin päästä muut juhlavieraat löysivät hänet ajotieltä, jonne mies oli kaaduttuaan kierinyt rinnettä alas.
Häävieraana ollut Sakke Pihlaja päätyi rinnettä alas vierimisen seurauksena viikoksi Töölön teho-osastolle. Samalla, kun avopuoliso soitti hätänumeroon, aloittivat muut juhlijat elvytyksen. Lääkäri tuotiin helikopterilla tapaturmapaikalle, josta hän jatkoi Saken kanssa ambulanssissa kohti Töölön tapaturma-asemaa. Sakke vaivutettiin koomaan, jotteivat aivopaineet nousisi liikaa. Sakke oli saanut vakavan aivovamman.
Seuraavaksi vuorossa oli Hyvinkään sairaalan neurologinen osasto.
– Hyvinkäällä lääkärit kertoivat, että olen kaatunut ja aivoni ovat heilahtaneet sen seurauksena. Myös poskipäitteni luut olivat murtuneet ja olin osittain halvaantunut. Vasen käteni ja jalkani eivät toimineet kunnolla.
Osastolla ollessaan Sakke pääasiassa nukkui kellon ympäri, eikä ollut tietoinen – omien sanojensa mukaan – juuri mistään. Kuntoutus alkoi noin puolentoista viikon kuluttua.
– Ensimmäisellä kotilomallani minulla oli pyörätuoli, sillä en voinut kävellä vielä tuolloin. Kävelyharjoitukset alkoivat fysioterapeutin ja kävelylaitteen avulla. Jalkojani kuntoutettiin niin, että nilkoissani oli kahden kilon painot. Kolmen viikon kuluttua sain käyttööni rollaattorin, jonka jälkeen aloin tehdä itsenäisesti neljästä kuuteen lenkkiä osaston käytävillä.
Toipuminen oli alkanut.
Kävelyharjoitukset jatkuvat
Hyvinkään sairaalan neurologisella osastolla vierähti viisi viikkoa, jonka jälkeen kuntoutus jatkui Kiljavan sairaalassa.
– Kiljavalla alkoivat harjoitukset uima-altaassa. Opettelin parin päivän ajan kävelemistä terapia-altaassa ilman apuvälineitä. Fysioterapeutti totesi, että nyt minun on aika opetella kävelemään ilman rollaattoria. Jo matka omasta huoneestani aulaan ruokailemaan oli suhteellisen haastavaa, vaikka matkaa oli vain 40 metriä.
Koska Sakke tupakoi vielä tuolloin, pyysi hän aamuisin tupruttelemaan lähtiessään hoitajia avaamaan hissin, sillä neljännestä kerroksesta rappusten alas käveleminen ei vielä onnistunut.
– Parin päivän jälkeen hoitajat kyllästyivät hissin availemiseen. Kokeilin mennä portaita alas kävellen, ja aikaa tuohon suoritukseen kului tunnin verran. Ylös kävelemiseen meni aluksi puolitoista tuntia.
Kiljavalta Sakke kotiutui kuuden viikon kuluttua. Kotona väsy oli melkoinen, sillä pienenkin askareen jälkeen hän tarvitsi kolmen tunnin päiväunet. Yöpuulle hän kävi iltakahdeksan maissa ja nukkui 11 tuntia.
Vertaistukea toimintaryhmästä
Fyysisen kuntoutuksen lisäksi Sakke aloitti myös vertaistuellisen kuntoutumisen. Hän lähti mukaan Hyvinkään toimintaryhmän tapaamisiin. Pari vuotta sitten silloiset ryhmänvetäjät tiedustelivat, olisiko Sakke kiinnostunut ryhmänvetäjän pestistä. Sakke lupasikin, mutta vasta juuri alkamassa olleen vaalivirkailijan pestinsä jälkeen, sillä hän ei halunnut hamuta itselleen liikaa hommia.
– Niinpä sitten otin viime vuoden keväällä ryhmän vetovastuun.
Aivovammaan johtaneen onnettomuuden seurauksena Sakke on alkanut elää kaikin puolin aiempaa terveellisemmin.
– En tupakoi enkä käytä alkoholia lainkaan. Harrastan laitesukellusta, ulkoilen koirien kanssa ja teen mökillä polttopuita. Lisäksi jaan kahtena päivänä viikossa mainoksia. Ajattelin, että koska olen käyttänyt nyt yhden elämäni, haluan elää toisen elämäni mahdollisimman terveellisesti.
Teksti ja kuvat: Pia Kilpeläinen