Oli vuosi 2017 ja keskikesä. Sanna Joukama oli juhannusta viettämässä, ja juhlinnan lomassa tuli juotua muutama drinkki – jälkikäteen ajateltuna Sannan mukaan ehkä jopa muutama liikaakin. Baarista lähdettyään hän kaatui kotitalonsa alaovella ja löi takaraivonsa metalliritilään.
Sanna Joukaman juhannusjuhlat kahdeksan vuotta sitten päättyivät kaatumiseen. Tapaturman satuttua hän ei edes ajatellut käyneen mitenkään, vaan meni nukkumaan. Muutaman päivän jatkuneiden kovien päänsärkyjen vuoksi Sanna suuntasi lääkärille, jossa diagnosoitiinkin tapaturman aiheuttama aivoverenvuoto ja kallonmurtuma.
– Tästä alkoi hoitopolkuni ja pitkät sairauslomat. Kun viiden viikon kuluttua onnettomuudesta kävin kontrollissa, sanoi neurologini kaiken näyttävän hyvältä ja kehotti jatkamaan normaalia elämää. Olin riemuissani – elämäni siis jatkuisi tapaturmasta huolimatta ennallaan.
Toisin kuitenkin kävi. Ikänsä urheillut ja erityisesti pitkistä juoksulenkeistä nauttinut nainen ei voinutkaan enää juosta. Tasapaino sakkasi, puheentuotossa oli ongelmia ja jatkuva väsymys vaivasi.
– Onneksi minulla oli kattava vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jonka turvin hakeuduin jatkotutkimuksiin. Magneettikuvien jälkeen minulla diagnosoitiin keskivaikea aivovamma. Neuropsykologinen kuntoutus käynnistettiin, ja käy edelleen neuropsykologilla kerran kuukaudessa ja neurologilla vuosittain.
Jooga tutuksi
Kuntosaliharjoittelu, ryhmäliikunta, juoksu sekä voimaharjoittelu olivat olleet Sannan elämän suola ennen onnettomuutta. Nyt voimaharjoittelu aiheutti repivää päänsärkyä, ja juoksu oli tasapainohäiriöiden vuoksi parhaimmillaankin haparoivaa. Lääkäri kehotti Sannaa kokeilemaan ennakkoluulottomasti eri lajeja, sillä sopiva liikuntamuoto löytyisi varmasti.
– Kokeilin ensiksi reggaeton-tanssia. Tasapaino-ongelmieni vuoksi tämäkään ei onnistunut, sillä oikea ja vasen puoleni eivät tuntuneet lainkaan keskustelevan keskenään.
Reggaeton on rytmikäs tanssi, jossa yhdistellään Latinalaisen Amerikan ja Karibian musiikkityylejä.
– Googlasin, miten kuntoutua aivovammasta, ja tanssia pidettiin sopivana kuntoutusmuotona. Kerroin tanssitunnin vetäjälle vaikeuksistani, ja hän tsemppasi minua jatkamaan. Tuntui hyvältä saada jälleen hiki pintaan.
Tanssi oli kuitenkin työpäiviin yhdistettyä fyysisesti niin raskasta, että burn out uhkasi. Työtunteja oli vähennettävä, ja sairauslomilla Sanna pääasiassa nukkui.
– Kerroin lääkärille asiasta, jolloin hän kannusti ottamaan ohjelmaani palauttavia harjoituksia. Luulin lääkärini tarkoittavan venyttelyitä, mutta hän kehottikin kokeilemaan joogaa.
Sanna oli ajatellut, että jooga on pelkkiä spakaatteja ja monimutkaisiin asentoihin vääntäytymistä, joista hän ei ajatellut selviytyvänsä mitenkään. Asiaa tutkittuaan hän oppi, että joogalajeja on erilaisia. Ensimmäiseksi hän meni yin-joogaan. Yin-jooga on hidastempoinen ja meditatiivinen laji, jossa asanoissa – eli jooga-asennoissa – pysytään pitkiä aikoja, jopa minuutteja.
– Yin-joogasta oli helppoa aloittaa.
Seuraavaksi Sanna kokeili restoratiivista joogaa. Restoratiivinen jooga on palauttavaa, rentouttavaa ja parasympaattista hermostoa aktivoivaa, jonka liikkeet tehdään erilaisten apuvälineiden avulla.
– Se oli aluksi hirveää. Tunti kesti 90 minuuttia, ja sen aikana piti olla pitkiä aikoja hiljaa ja paikoillaan. Ohjaaja ohjeisti keskittymään hengittämiseen. Välillä touhu alkoi jo naurattaa. Kerroin tuntemuksistani ohjaajalle. Hän totesi, ettei restoratiivinen jooga ole kenellekään helppoa, sillä kukaan ei nykyään malta pysähtyä ja kuunnella hiljaa oman kehonsa viestejä. Hän totesi, että jos tämä ei suju sadan kerran jälkeen, sitten voi olla huolissaan. Päätin ottaa haasteen vastaan.
Erityisesti yksi hengitysharjoitus, vuorosierainhengitys, auttoi Sannalla päänsärkyihin. Siinä vuoron perään peukalo sulkee oikean ja nimetön vasemman sieraimen, ja vuoron perään hengitetään syvään sisään toisen sieraimen kautta ja ulos toisesta sieraimesta.
– Minulle tämä on mitä mainioin lääkkeetön hoitokeino, jota kannustan kaikkia kokeilemaan. Jos ei se auta, ei harjoitteesta ole mitään vaaraakaan. Olen kokenut, että vuorosierainhengitys on hyväksi aivoilleni. Se rauhoittaa ja tasapainottaa hermostoani ja sillä on meditatiivisia vaikutuksia.
Harjoitusta keholle ja mielelle
Sannan viikko-ohjelmaan alkoivat kuulua erilaiset joogamuodot. Kun vuosi vammautumisesta oli kulunut, huomasi hän tasapainonsa parantuneen. Seuraavaksi ohjelmaan tuli mukaan vinyasa-jooga, jossa hengitys yhdistetään liikkeisiin.
– Hengitystekniikoita ja liikkeitä yhdistävä joogamuoto on haastavaa ja käy kunnon treenistä, ja se on minulle tärkeää. Yin-joogan ansiosta kankeasta kropastani oli tullut venyvämpi, joten haastavammatkin joogamuodot alkoivat sujua. Vinyasan avulla sain paitsi harjoituksia keholle ja mielelle, myös kunnon hikitreenin, jolla sain punttiharjoittelun hyödyt ilman kuntosaleilla pauhaavalle musiikille altistumista.
Nykyään Sannan viikko-ohjelmaan kuuluu kaksi vinyasaa, kaksi yin-joogaa ja yksi juoksulenkki.
– Juoksukin siis sujuu jälleen! Fyysinen rasitus ei muutenkaan ole se, joka väsyttää, vaan minua pikemminkin uuvuttaa aivoja rasittava työskentely. Olen alkanut kuunnella juostessani meditaationauhoja. Vaikka kehoni työskentelee ja syke nousee, aivoni saavat kuitenkin lepoa. Tärkeintä aivovamman jälkeen on kuunnella omaa kehoaan ja valita elämäänsä lajeja, jotka kuntouttavat, rentouttavat ja tuovat hyvää mieltä, mutta eivät uuvuta aivoja, Sanna Joukama kannustaa.
Tämän linkin kautta voit katsoa videon vuorosierainhengityksestä ja Sannan joogaohjeista.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva sekä videon kuvaus, leikkaus ja tekstitys: Anton Baer