Matkailu on ollut koko Heikki Niemimäen elämän ajan hänelle rakas harrastus ja tärkeä henkireikä arjen vastapainoksi.
Maaliskuussa vuonna 2018 Heikki Niemimäki oli kaukana koti-Suomesta. 25-vuotiaan miehen elämä oli mallillaan. Koko ikänsä matkailua rakastanut nuorukainen oli pari vuotta aiemmin muuttanut Vietnamiin töihin ja löytänyt sieltä tyttöystävän. Päivät olivat täynnä auringonpaistetta.
Maaliskuussa vuonna 2018 Heikki lähti silloisen tyttöystävänsä kanssa rantalomalle Vung tau -nimiseen kaupunkiin. Uimataidoton tyttöystävä jäi rannalle odottelemaan, kun Heikki päätti vielä kerran pulahtaa aaltoihin ennen hotellille paluuta.
– Sinä päivänä hukuin, Heikki kertoo.
Kun miestä ei alkanut kuulua, lähti tyttöystävä poikakaveriaan etsimään. Lopulta hän löysi Heikin kasvot alaspäin vedestä kellumasta. Tuossa kohdassa vettä oli vain polviin asti. Hengenpelastajat saapuivat paikalle ja kiskoivat elottoman miehen rannalle. Sydän oli pysähtynyt. Elvytystoimet saivat sydämen uudelleen sykkimään, joten Heikki päätettiin siirtää kiireesti sairaalaan.
Vieläkään ei sataprosenttisella varmuudella tiedetä, miksi Heikki tuupertui veteen, mutta vahvin veikkaus on nestehukka: päivä oli kuuma, eikä Heikki ollut juonut päivän aikana juuri muuta kuin kahvia.
Paikallisessa sairaalassa todettiin, ettei mitään ole tehtävissä, sillä Heikin vammat ovat niin vakavat. Tyttöystävä soitti Heikin äidille itkuisen videopuhelun Suomeen kertoakseen tilanteesta. Järkyttynyt tyttöystävä ei kyennyt sopertamaan muuta kuin ”mama, mama”. Heikin äiti luuli naisen nauravan, mutta totuus valkeni tämän kääntäessä puhelimen kohti sairaalasängyllä makaavaa miestä. Juuri silloin Heikin sydän pysähtyi toistamiseen. Äiti joutui katselemaan linnuntietäkin reilun 8 000 kilometrin päästä, miten hänen poikansa kamppaili elämästään.
Heikin pelastukseksi koitui, että hänen hyvä ystävänsä oli samaan aikaan työhommissa Vietnamissa Ho Chi Minhin kaupungissa. Kun Heikin tyttöystävä soitti ja kertoi onnettomuudesta, alkoi ystävä toimia välittömästi ja hommata Heikille maksusitoumusta parempaan sairaalaan.
– Kaverini joutui hieman ärähtelemään, mutta lopulta minut suostuttiin viemään parempaan sairaalaan reilun sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Ho Chi Minhiin.
Ystävän ponnistelut jatkuivat, ja jo seuraavana päivänä Heikki siirrettiin hoitoon Thaimaan Bangkokiin.
– Bangkokissa sijaitsevan sairaalan on arvioitu olevan maailman seitsemänneksi paras. Siellä oli todettu, että kyllä he saavat minut hengissä pidettyä, mutta todennäköisesti en koskaan herää koomasta.
Onnea matkassa
Heikillä oli onnea monessa suhteessa. Ensiksikin tyttöystävä löysi hänet ajoissa rantavedestä. Toiseksikin sinnikäs ystävä sai hoidettua hänet parhaaseen mahdolliseen hoitopaikkaan. Kolmanneksi Heikillä oli kattava matkavakuutus, joka korvasi paitsi hoidot, myös ambulanssilennot ja lennätti vielä Heikin äidinkin poikansa sairaalavuoteen äärelle. Myös Heikin isä ja veli saapuivat Thaimaahan, mutta omalla kustannuksellaan.
– Oltuani kaksi viikkoa koomassa aukaisin silmäni. Lääkärit ja hoitajat olivat ihmeissään – että mitä ihmettä nyt tapahtuu, eihän tämän pitänyt enää koskaan herätä.
Heikki ei kyennyt puhumaan eikä liikkumaan, eikä hän nähnyt kunnolla. Nyt lääkärit totesivat, että tokkopa mies koskaan ainakaan puhuu tai kävelee.
Heikki sai hukkumisonnettomuudessa anoksisen eli hapen puutteesta johtuvan aivovaurion. Hukkumisonnettomuudesta selviämiseen vaikuttaa paitsi aika, myös veden lämpötila ja ihmisen ikä. Lämpimässä vedessä aivot alkavat vaurioitua nopeammin kuin kylmässä, ja nuori ihminen selviää iäkkäämpää paremmin. Vaurioita voi alkaa tulla jo muutamassa minuutissa, mutta jos hukuksissa ollaan kymmenisen minuuttia, on selviämisen ja toipumisen ennuste jo huono. Jos veden alla ollaan yli 20 minuuttia, alkaa tilanne olla toivoton. Heikin tapauksessa ei tiedetä, miten pitkään hän oli hukkuneena.
Kun miehen tila hieman koheni, lennätettiin hänet äitinsä kanssa ambulanssilennolla Intian ja Azerbaidžanin kautta Suomeen. Myös Oulun yliopistollisessa sairaalassa arveltiin, ettei Heikki enää kävele eikä puhu. Läheiset juttelivat lakkaamatta Heikille tämän vuoteen vierellä. Kun hukkumisesta oli kulunut vasta kuukauden verran, kaikkien yllätykseksi hän alkoikin puhua. Myös raajat alkoivat liikkua ja Heikki kykeni nousta istumaan. Toipuminen alkoi edetä vauhdilla, ja ensiksi hänet siirrettiin Oulun kaupunginsairaalan kuntoutusosastolle ja sieltä Validia Helsinkiin.
Yksin avaraan maailmaan
Kuten jutun alussa todetaan, matkailu on aina ollut Heikille henki ja elämä.
– Matkailuharrastus antaa enemmän kuin ottaa.
Matkailukärpänen puraisi, kun Heikki oli kuusivuotias. Tuolloin isovanhemmat kustansivat koko perheelle matkan Kreetalle. Sen jälkeen mummi ja pappa maksoivat lapsilleen ja lastenlapsilleen matkoja eri puolille maailmaa. Lapsuudessa tutuiksi tulivat muun muassa Bulgaria, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Dubai, Kanarian saarten Teneriffa ja Egypti. Matkoilta syntyi roppakaupalla mukavia muistoja, jotka piristivät arkeen palatessakin.
– Isäni oli merimies ja hän on käynyt 56 maassa. Päätin, että ennen kuin kuolen, rikon isäni ennätyksen. Olen jo hyvässä vauhdissa, olen käynyt 31 tai 32 maassa.
Kun kuntoutuminen eteni, Heikki mieli jälleen maailmalle. Hän suosii etenkin yksin matkustamista.
– Yksin matkustamisessa parasta on, ettei tarvitse tehdä kompromisseja. Voin tehdä mitä haluan, milloin haluan ja missä haluan. Yksinään reissaamisen ainoa huono puoli on, että sairastuessa ei ole ketään apuna tai tukena.
Ensimmäisen matkansa vammautumisensa jälkeen Heikki teki kuitenkin äitinsä kanssa. Tuolloin suuntana oli Vietnam ja vierailu silloisen tyttöystävän luona. Ensimmäisen omatoimireissunsa Heikki teki puolentoista vuoden kuluttua vammautumisestaan. Matkakohteena oli Intia. Sinne Heikki lähti Pekka Hyysalon innoittamana kuntoutumaan intialaisen Rajul Vasan kehittämän, erityisesti neurologisille kuntoutujille suunnatun, Vasa concept -kuntoutusmenetelmän avulla.
Kun kaksiviikkoinen kuntoutusrupeama oli ohi, vietti hän vielä kolmisen kuukautta Intiassa. Hän suuntaisi luoteis-Intiassa sijaitsevat Nashikista koillis-Intiaan.
– Jos saman pöydän ääreen kokoontuu innokkaita Intian-kävijöitä, koillis-Intiassa matkanneita arvostetaan erityisesti. En nähnyt reissullani yhtäkään turistia.
Koillis-Intiasta Heikki matkasi Andamaanien saarille. Ne sijaitsevat lähellä Indonesiaa, mutta kuuluvat Intialle.
– Siellä tutustuin itävaltalaiseen muusikkoon, jonka kanssa olemme edelleen hyvät ystävät. Hänellä on itävaltalais-intialainen yhtye Ashram. Tarinani teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän mainitsee minut kolmessa biisissään.
Tuolla reissulla Heikki kuvasi yhtyeen musiikkivideon ja pääsi itsekin lavalle esiintymään 300 ihmisen eteen.
Lempikohteena Intia
Vuonna 2021 Heikki vietti kuukauden Egyptissä. Ensiksi hän matkasi Kairoon ja tutustui pyramideihin, siirtyi junalla Luxoriin käydäkseen Kuninkaiden laaksossa ja päätti matkansa Punaisen meren rannalle Dahabiin.
Kun Heikki täytti 30 vuotta vuonna 2022, suuntasi hän yksin Tansaniaan. Safarilla hän näki kissaeläimiä, norsuja ja sarvikuonon. Äiti oli ostanut pojalleen lahjaksi kuumailmapallolennon. Matkatessaan Sansibarin saarelle auto törmäsi Heikkiin, ja mieheltä murtui sääriluu kahdeksasta kohdasta. Sekään ei saanut Heikkiä keskeyttämään lomaansa.
– Mieluummin olin siellä kivuliaana kuin kylmyydessä Suomen talvessa.
Viime talvena Heikki suuntasi jälleen Intiaan. Tällä kerrallakin maassa vierähti kolme kuukautta – ja tälläkin kerralla hän teki yhteistyötä Ashram-bändin kanssa. Hän teki some-vastaavana yhtyeelle digimarkkinointia. Matkan aikana Etelä-Intiassa järjestettiin konsertti, johon osallistui 7 000 kuulijaa.
Heikki on reissannut yksin myös Virossa, Sveitsissä, Kroatiassa, Albaniassa, Hollannissa, Puolassa, Itävallassa, Saksassa ja Italiassa. Myös Albania on tullut tutuksi, mutta tämä reissu tehtiin yhdessä kaverin kanssa. Lempikohteekseen Heikki mainitsee Intian, jossa hän on käynyt viidesti.
Heikillä on Youtube-kanava Travelnymous.
– Kun mummini oli vanha, eikä päässyt enää matkailemaan, aloin tehdä Youtube-videoita, jotta hän pääsi mukaani edes videoiden välityksellä. Mummini kuoli keväällä, mutta aion jatkossakin kuvata matkavideoita muiden iloksi.
Seuraavaa reissua Heikki ei ehkä teekään yksin, sillä hänen elämäänsä on astunut uusi rakkaus.
– Tyttöystävän löytäminen ei ollut ihan helppoa, sillä ensimmäinen kriteerini oli, ettei tyttöystäväni saa olla kantasuomalainen. Toinen ehtoni oli, että hän saisi mieluiten olla aasialaistaustainen. Nykyinen tyttöystäväni on Filippiineiltä, joten ehkä suuntaamme sinne seuraavaksi…
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen