Kun saapuu seinäjokisten Jenni Järvisen ja Jarmo Haikolan kotiin, huomaa jo kaukaa tulevansa lapsiperheen asuntoon. Sievässä järjestyksessä on eri kokoisia polkupyöriä, leluja ja lastenrattaita. Pariskunnan yhteiset 2-, 3- ja 5-vuotiaat lapset ovat päiväkodissa, mutta Jennin aiemmassa suhteessa syntynyt ekaluokkalainen Mikko on vielä kotona. Tänään hän menee kouluun vasta kymmeneksi.
Jenni Järvinen ja Jarmo Haikola tapasivat toisensa vuonna 2015, alkoivat seurustella vuotta myöhemmin ja löivät hynttyyt yhteen vuonna 2017. Kolmisen vuotta myöhemmin Jarmo sai aivovamma auto-onnettomuudessa.
– Kun Jarmo sai aivovamman, ei minulle annettu aiheesta mitään tietoa sen enempää ensiavusta kuin muualtakaan, Jenni harmittelee.
Jarmo kuvailee, että aivovamman näkyvin vaikutus parisuhteeseen on hänelle kehittynyt äkkipikaisuus. Lisäksi mieheen aiemmin olennaisena piirteenä kuulunut vilkkaus häipyi jonnekin taka-alalle.
– Sinusta tuli toisaalta myös sellainen, että pyrit tekemään vaikka väkisin kaikki esiin tulevat asiat, vaikka ne ehtisi tehdä myöhemminkin. Ja koska pyrit tarttumaan toimeen aina välittömästi, väsyt helposti, Jenni täydentää.
– Tunnustan tämän. Olenkin saanut voimavarojeni säätelyyn hyviä vinkkejä neuropsykologisesta kuntoutuksesta, Jarmo kertoo.
Perhetyö tukena
Kun perheessä on neljä alle 8-vuotiasta lasta, on parisuhdeaikaa vain vähän. Jenni ja Jarmo toteavat, että neljälle lapselle on melko vaikea saada hoitajaa. Koska perhe on muuttanut Seinäjoelle muualta, ei heillä ole alueella turvaverkkojakaan.
– Onneksi saamme iloa ja voimaa juuri lapsista, joten tilanne ei niinkään haittaa, Jenni toteaa.
– Olimme tosin katsomassa stand upia, kun saimme MLL:n kautta lapsille kaitsijan. Nyt suunnittelemme Käärijän keikalle menemistä – mikäli siis hoitaja järjestyy, Jarmo lisää.
– Koska minä opiskelen, Jarmolla on aivovamma ja perheessä on neljä suht pientä lasta, on arkemme useimmiten melkoista vilskettä.
– Lisämausteensa arkeen tuo se, että minulla on kuntoutuksia parhaillaankin neljänä päivänä viikossa, jonka lisäksi tappelen edelleen vakuutusyhtiön kanssa. Itse asiassa sain jälleen kerran vakuutusyhtiöltä päätöksen, jonka mukaan tilastani ei ole toimitettu mitään uutta tietoa, vaikka olin juuri täydentänyt minusta annettuja asiakirjoja TAYSin aivovammapolin laatimalla lausunnolla aivovammastani ja työkyvyttömyydestäni, kertoo Jarmo.
– Tämän kaiken vuoksi meillä käy perhetyö neljä tuntia viikossa, ja tästä onkin iso apu, Jenni kiittelee.
– Perhetyöntekijät vievät vaikkapa lapset ulos leikkimään tai käymään kirjastossa. He voivat myös auttaa kokkailussa, Jarmo selvittää.
Perhetyöllä tarkoitetaan sosiaalihuoltolain mukaista, koko perheelle suunnattua lapsiperheen hyvinvoinnin tukea, jonka tavoitteena on vahvistaa arjessa selviytymistä. Perhetyö on matalan kynnyksen palvelu, jonka asiakkaaksi voi hakeutua esimerkiksi ottamalla yhteyttä perhetyötä tekeviin sosiaaliohjaajiin.
Toinen arkea sujuvoittava elementti ovat rutiinit. Ne ovat perheelle tärkeitä.
– Selkeät rutiinit tuovat turvaa lapsille ja helpottavat kiireisessä arjessa selviytymistä. Rutiinien avulla pakka pysyy helpoiten kasassa, Jenni toteaa.
– Myös minulle rutiinit ovat helpotus, sillä kun elämä sujuu kuin liukuhihnalla, ei minun tarvitse käyttää niin paljon aivojani. Tämä taas vähentää väsymystäni, Jarmo vahvistaa.
– Emme ole tietoisesti luoneet päiväjärjestystä, vaan tietyt tavat toimia ovat syntyneet kuin itsestään, luontevasti, Jenni kertoo.
Tämä on lyhennelmä Aivoituksessa 4/2023 julkaisusta artikkelista. Voit lukea koko artikkelin tilaamalla Aivoituksen näytenumeron Aivovammaliiton järjestösihteeriltä osoitteesta anu.kainulainen@aivovammaliitto.fi
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen