Seksuaalisuus ja seksuaalisuudesta puhuminen tuntuu jäävän todella vähälle huomiolle silloin, kun puhutaan vammautumisesta tai sairastumisesta. Seksuaalisuus on kuitenkin meidän kaikkien oikeus, oikeus saada tuntea ja oikeus saada puhua seksuaalisuudesta. Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että asiasta on vaikea puhua jopa silloin, kun vastassa on terveydenhuollon ammattilainen, mutta myös terveydenhuollon ammattilaiset jättävät toistuvasti kysymättä vammautuneelta tai sairastuneelta hänen mahdollisesta seksuaalisuudestaan ja sen toimivuudesta. Myös mahdollisista ongelmista vaietaan turhan usein. Myös lääkityksen mahdollisuudesta tuntuu olevan vaikea puhua, varsinkaan kun esimerkiksi lääkäri ei siitä osaa kysyä, jos asiaa ei esille nosteta. On myös usein niin, että vammautuneen tai sairastuneen on vaikea puhua asiasta joko häpeän tai ihan vain uskaltamattomuuden takia. Asia olisi kuitenkin tärkeä nostaa esille varsinkin, jos vammautuminen tai sairastumisen on tuonut haasteita seksuaalisuuteen.
Vammautuminen tai sairastuminen ja sen vuoksi mahdollisesti tuleva psykiatrinen oire, kuten masennus, on aivan normaalia. Nämä ovat omiaan heikentämään seksuaalisuutta ainakin alkuvaiheessa, ja myös useat lääkkeet vaikuttavat seksuaalisuuteen sitä heikentäen. Onneksi nämä ovat ohimeneviä oireita, ja tilanteen pitäisi palautua lähes normaaliksi aikanaan. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu, ja silloin asiasta pitäisi pystyä puhumaan niin kumppanin kuin lääkärinkin kanssa. Ongelman kanssa ei tulisi jäädä yksin, eikä varsinkaan kuvitella, että tämä nyt vain kuuluu tähän.
Seksuaalisuus on iso osa elämää, ja sen puuttuminen vaikuttaa myös ihmiseen henkisesti. Seksuaalisuuden puuttuminen esimerkiksi parisuhteessa saattaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia suhteeseen ja pahimmassa tapauksessa syyttelyä puolin ja toisin. Siksi asiasta on tärkeää puhua kumppanin kanssa. Mikäli vamma tai sairaus on jostain syystä vienyt kyvyn seksuaalisuuteen, niin esimerkiksi lääkäriltä ja seksuaalisuusneuvojalta saa hyviä vinkkejä saatavilla olevista apuvälineistä. Näitä kannattaa ainakin kokeilla, eikä missään nimessä vain tyytyä tilanteeseen. Se ei ole vammautuneen tai sairastuneen eikä myöskään kumppanin etu.
Miksi sitten seksuaalisuuden muutoksista tai kyvyttömyydestä on niin vaikea puhua kumppanin tai lääkärin kanssa? Usein ollaan valmiita keksimään kaiken maailman verukkeita tai muita valkoisia valheita ennen kuin oltaisiin valmiita kertomaan totuutta. Seksuaalisuus on epäilemättä yksi ihmisen suurimmista henkilökohtaisista asioista, ja siitä puhuminen ei kuulu mielestämme kenellekään, Tämä on varmasti aikoinaan tatuoitu meidän geeneihimme. Tästä huolimatta olemme hyvin kiinnostuneita muiden seksuaalisuudesta, ja valmiita puhumaan siitä välillä kovaankin ääneen.
Mikäli ihminen ymmärtäisi asian tärkeyden ja sen, että ongelmaan on olemassa niin lääkkeitä kuin apuvälineitäkin, asiasta olisi varmasti helpompaa puhua. Myöskin seksuaalisuuden ylläpitämiseen tarkoitetut apuvälineet ovat hyvin vieraita, ja tämä on omiaan lisäämään puhumattomuutta. Mikäli näitä apuvälineitä olisi näytillä tai niistä puhuttaisiin avoimmin, niin uskon, että tämä rohkaisisi ihmisiä ottamaan ongelmansa esille helpommin ja apuvälineen käyttö olisi varmasti jollakin tapaa helpompaa.
On sinänsä omituista, että lääkkeet, joiden tarkoitus on parantaa kykyä toteuttaa seksuaalisuuttaan ovat puheissamme ihan arkipäivää, joskus jopa ylpeyden aiheena, mutta apuvälineet halutaan pitää piilossa, eikä niistä kehdata puhua. Tuntuu jopa, että jos ihminen tarvitsee jotain apuvälinettä seksuaalisuuden parantamiseen, niin se on ennemmin jopa häpeällistä kuin ratkaisu ongelmaan.
Miksi apuvälinevuokraamo ei huomio seksuaalisuusongelmia?
Kuten edellisessä kappaleessa kirjoitin saatavilla olevista seksuaalisuuden ylläpitämiseen tarkoitetuista apuvälineistä, apuvälineiden tarkoitus on parantaa vammautuneen tai sairastuneen elämänlaatua sekä kykyä toteuttaa seksuaalisuuttaan. On kuitenkin todettava, että valitettavasti näitä apuvälineitä ei saa lainkaan sairaanhoitopiirin tai hyvinvointialueen apuvälinevuokraamosta, vaan niiden hankinta jää vammautuneen tai sairastuneen itsensä kustannettavaksi. Lääkäri voi antaa neuvoja ja lääkitystä, mutta itse apuväline pitää siis itse hankkia.
Missä näitä apuvälineitä sitten myydään? Tässä tuleekin sitten joillekin iso kynnys yleensä edes päästä tutustumaan apuvälineeseen, sillä apuvälineitä myydään erotiikkaliikkeissä ja netistä tilaamalla. Myös jotkin apteekit myyvät kyseisiä apuvälineitä, mutta pääasiassa näiden myynti on erotiikkaliikkeiden varassa.
On mielestäni täysin käsittämätöntä, että ihmisen yksi tärkeimmistä ja henkilökohtaisimmista oikeuksista, eli seksuaalisuus ja sen toimivuus apuvälineiden avulla, on maamme erotiikkaliikkeiden varassa ja vieläpä siten, että asiakkaan tulee itse omalla kustannuksellaan ne hankkia. Tässä epäkohdassa on tiukan keskustelun paikka niin potilasjärjestöjen kuin hyvinvointialueiden välillä. Ei voida olettaa, että ihminen, joka vammautuu tai sairastuu siten, että tarvitsee seksuaalisuuden toteuttamiseen apuvälineitä, joutuu ne myös itse hankkimaan sekä maksamaan.
Kyseisiä apuvälineitä ei välttämättä tarvitse siirtää maassamme sijaitseviin apuvälinevuokraamoihin. Yhtenä ratkaisuna ehdotankin, että hoitava lääkäri voisi tehdä maksusitoomuksen, jolla asiakas itse käy tarvitsemansa apuvälineen hankkimassa. Koska kyseinen apuvälinen on sen tapainen laite, että sen palauttaminen ja puhdistaminen ei ole missään määrin mielekästä eikä varmasti hygieenistäkään, niin voisi ajatella, että asiakas itse maksaa pienen omavastuuosuuden apuvälineen hinnasta ja hyvinvointialue loput. Näin asiakkaan ostama apuväline olisi hänen omansa, eikä sen palauttamisesta syntyviä kustannuksia tulisi.
Loppujen lopuksi seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on ihmisoikeus ja näin myös maamme terveydenhuollon tulisi sitä tukea kaikin mahdollisin keinoin. Ennen kaikkea ihmisten tulisi pystyä puhumaan ongelmistaan ja näin saada niihin myös apua. Olkaa rohkeita ja puhukaa asiasta niin kumppanin kuin lääkärinkin kanssa. Yksin ei saa jäädä ongelmien kanssa, eikä ongelmia tarvitse peitellä, sillä se ei aiheuta kuin harmia ja lisää ongelmia.
Teksti: Nico Ojala
Kuva: Nico Ojalalta
Kirjoittaja on mm. Aivovammaliiton kokemustoimija ja blogin kirjoittaja. (Linkki vie Nico Ojalan blogiin)