Intonaattorit Oy:n puheterapeutti Elisa Johanssonista tuntuu usein, etteivät toiset terapeutit ja lääkärit ole tietoisia siitä, miten monipuolisesti puheterapialla voidaan aivovammautuneita ihmisiä kuntouttaa. Tiedon puute korostuu erityisesti lievän tai keskivaikean aivovamman saaneiden kohdalla, joilla ei yleensä juurikaan ole niin sanottua näkyvää puheterapian tarvetta, kuten esimerkiksi puheen tuottamiseen liittyviä vaikeuksia.
– Puheterapialla voidaan vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä ihminen tarvitsee hereillä ollessaan. Tähän liittyy vuorovaikutus, kontaktin ottaminen, hengitys, ääni ja nieleminen – sekä kommunikaatio. Kommunikaation pieni osa, eli puhe ja sen tuottamiseen liittyvä puhemotoriikka, ovat ne, mihin puheterapialla yleisimmin ymmärretään vaikutettavan. Aivovammautuneella ihmisellä puhe voi esimerkiksi olla epäselvää tai henkilö voi kuulostaa humalaiselta, mitkä puolestaan aiheuttavat vääriä tulkintoja, alustaa Elisa Johansson.
Johansson kertoo, että aivovammautuneiden ihmisten puheterapiasta pääsee selkeämmin jyvälle, kun jakaa sen kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvilla on näkyvä tarve puheterapialle. Puheterapia keskittyy yleensä itseilmaisun ja muiden ymmärtämisen keinojen vahvistamiseen. Esimerkiksi tilanteissa, jossa ihminen ei pysty viestimään niin, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtäisivät häntä, voi vammautunut ihminen jäädä kokonaan oman arjen ulkopuolelle.
Toiseen ryhmään kuuluvien puheterapiatarve on näkymätön.
– Tähän ryhmään kuuluu ihmisiä, joilla aivovamma vaikeuttaa sosiaalisissa kommunikaatiotilanteissa toimimista. Henkilö käy usein neuropsykologisessa kuntoutuksessa, mutta puheterapeutin luokse hänet ohjataan harvoin. Haasteilla on suuri vaikutus arkikyvykkyyteen niin kotona perheen parissa kuin työssä tai vapaa-ajalla tilanteissa, joissa toimitaan muiden kanssa. Tämä puolestaan kaventaa arjen aktiviteetteja ja lisää syrjäytymisvaaraa.
Katseohjauksella alkuun
Elisa Johansson antaa molempiin ryhmiin kuuluvista kuntoutujista käytännön esimerkit.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluu esimerkkiasiakas, jonka kaikki aivokuvat ja tutkimukset viittasivat siihen, ettei hänellä ole enää aivotoimintaa ja jolla ravinto meni peg-letkulla suoraan mahalaukkuun. Hänen läheisiään valmisteltiin jo siihen, että mitään ei ole tehtävissä ja että elämänlanka on jo katkeamassa. Syystä tai toisesta asiakas sai kuitenkin laitoskuntoutusjakson, jossa kuntoutusta pystyttiin kokonaisvaltaisesti ja intensiivisesti arvioimaan ja toteuttamaan.
– Jo ensimmäisessä tapaamisessa sain häneen katsekontaktin. Ihmisen silmistä pystyy tulkitsemaan paljon. Hänen kanssaan aloitimme syömisterapialla, joka vahvisti kontaktia välillämme. Kahden viikon kuluttua hän söi normaalia ruokaa suun kautta.
Elisa toteaa, että kun syöminen sujui, siirryttiin katseohjausarvioon. Katseohjauksessa käytetään apuna tavallista tietokonetta, johon on liitetty sekä katseohjain että sovellus, jonka kautta voi katseen avulla valita erilaisia toimintoja.
– Nähdessäni hänen ohjaavan katsettaan oli selvää, että siellä taustalla on ajatteleva ja tunteva ihminen. Kun katseohjauksen taidot karttuivat, alkoi hän tuottaa sen kautta huumoria. Tämä oli läheisille erityisen merkittävä asia. Se kertoi, ettei ihmisen persoona ollut muuttunut, vaan hän vitsaili samaan tapaan kuin aiemminkin.
Esimerkkiasiakas kommunikoi nykyään puheella, joka ei ilman alun laitoskuntoutusjakson mahdollistamaa intensiivistä puheterapiaa olisi tilanne nyt.
– Tähän ryhmään kuuluvien asiakkaiden puheterapiassa en korostaisi ensisijaisesti puhetta, vaan ihmisen kohtaamista hänelle sopivin keinoin. Kohtaamisen jäädessä puuttumaan vastavuoroisuus jää toteutumatta, ja silloin esimerkiksi puhumaton henkilö kohdataan kuin esine eikä kuin ihminen.
Osa hyötyy ryhmästä
Toiseen esimerkkiryhmään kuuluu aivovamman saanut, joka oli jo reilut kymmenen vuotta käynyt kuntoutussuunnitelman mukaisesti fysio- ja toimintaterapiassa sekä neuropsykologilla, mutta jonka yksilöpuheterapia oli keskeytetty siksi, ettei siitä katsottu olevan mitään hyötyä.
– Kun ensimmäiseen esimerkkiryhmään kuuluvien kohdalla avainsana oli kohtaaminen, on se toiseen ryhmään kuuluvilla sosiaalinen kyvykkyys. Tämä esimerkkikuntoutuja pääsi ensimmäisen esimerkkikuntoutujan tavoin laitoskuntoutusjaksolle. Siellä hän osallistui puheterapiaryhmään. Ryhmässä pitää samanaikaisesti ymmärtää muita, ilmaista itseään ja pystyä toimimaan ryhmän jäsenenä.
Esimerkkihenkilö ei voinut tehdä arjessaan asioita, jotka olivat olleet hänelle aiemmin merkityksellisiä. Hän ei esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden haastavuuden vuoksi kyennyt menemään kuntosalille, jos siellä piti keskustella muiden kanssa. Ryhmäpuheterapiassa lievätkin haasteet tulevat nopeasti esille. Kuntoutuksessa haasteisiin voidaan vaikuttaa vasta, kun ne tiedetään. Esimerkkihenkilö ei pystynyt sanallistamaan, mitä haasteet olivat, eivätkä ne kahdenkeskisessä yksilöpuheterapiassa tulleet esille. Ryhmässä voitiin haasteen tullessa pysähtyä, huomata haaste itse tilanteessa ja miettiä ratkaisukeinoja sen lieventämiseen.
– Puheterapiaryhmässä pystyy turvallisesti harjoittelemaan ja vahvistamaan omaa toimintaansa ilman, että täytyy pelätä nolaavansa itsensä aidossa tilanteessa. Ryhmän vaikuttavuutta tehostaa suora vertaismalli sekä vertaispalaute. Tällä hetkellä esimerkkikuntoutuja pystyy toimimaan juuri sellaisessa arjessa, jossa hän haluaakin. Hän voi esimerkiksi mennä kaveriporukalla ulos syömään. Hän ei enää pelkää, miten hän voi kohdata muut ja miten muut ottavat hänet vastaan.
Koko artikkelin voi lukea painetusta Aivoituksesta nro 4/2022
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Elisa Johanssonilta
