Vielä olisi muutama toivomus jouluksi
Tämän painetun lehden 4/2021 ilmestyessä nelivuotinen kauteni puheenjohtajana on päättymässä. Tämän matkan varrella on tapahtunut paljon asioita, pääosin myönteisiä. Aina, kun haasteita on tullut vastaan, on ne hyvällä yhteistyöllä ja keskinäisellä luottamuksella kyetty ratkaisemaan. Tästä erityinen kiitokseni kuuluu liiton ammattitaitoisille ja työhönsä sitoutuneille työntekijöille. Kiitokseni ansaitsevat myös hallituksen jäsenet. Työskentely kanssanne on ollut sujuvaa ja joskus jopa hauskaa. Erikseen haluan kiittää Timoa ja Päiviä yhteistyöstä työvaliokunnassa. Toivotan Timolle jaksamista liiton seuraavana puheenjohtajana.
Lähestymme niitä aikoja, jolloin alkaa olla kiire kirjoittaa joulupukille. Oma toivomuslistani aivovamman saaneiden ja heidän läheistensä auttamiseksi on kuitenkin sellainen, ettei pukki taida kyetä niitä ratkaisemaan. Siksi toivomukseni on osoitettu niille päätöksentekijöille, joilla on mahdollisuudet parantaa vammautuneiden ja heidän läheistensä asemaa. Olen nostanut listalleni kolme sellaista kokonaisuutta, joilla kokemusteni perusteella on keskeinen vaikutus aivovamman saaneiden ja heidän läheistensä hyvinvointiin.
Meneillään olevan hoito- ja kuntoutusjärjestelmän uudistuksen yhteydessä pitää hoito- ja kuntoutussuunnitelmien laadintaa kehittää ja tehdä niiden toteuttaminen pakolliseksi. Suunnitelmien laadinnan lähtökohtana pitää olla toimintakyky, ei nykyinen aivovammadiagnoosi epämääräisine vaikeusasteluokituksineen. Vastuulääkärin/neurologin johdolla moniammatillisessa tiimissä laaditaan määräajoin uusittava toimintakyvyn parantamista ja/tai ylläpitämistä koskeva suunnitelma, joka on samalla sote-järjestelmää velvoittava ”maksusitoumus”.
Toinen toiveeni liittyy kiinteästi edelliseen ja koskee nykymuotoisesta vakuutuslääkärijärjestelmästä luopumista. Edellä mainitun maksusitoumuksen maksajia olisivat Kela ja hyvinvointialueet. Mikäli kyseessä on tapaturma ja korvauksista syntyy kiistoja vakuutusyhtiöiden kanssa, Kela ja hyvinvointialueet laki- ja muine asiantuntijaresursseineen ovat aivovammaisten ja heidän läheistensä sijasta riitojen osapuolina eri oikeusasteilla. Tällöin riidan osapuolet olisivat nykyiseen verrattuna huomattavasti tasapuolisemmassa asemassa keskenään. Aivovamman saaneet ja heidän läheisensä käyttäisivät voimavaransa kuntoutumiseen ja sopeutumiseen. Erilainen tarvittava kuntoutuminen pitää voida aloittaa riippumatta siitä, onko korvauksesta syntynyt kiistaa.
Kolmas toiveeni koskee seksuaalikuntoutusta. Tällaista nimikettä ei suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä tunneta lainkaan. Aivovammojen käypähoitosuosituksessa ja Kelan kuntoutuksen laatukriteereissä ei ole ohjeita siitä, miten seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyvät asiat otetaan puheeksi ja millaista apua tarjotaan. Aivovammaliitto ja muut neurologiset järjestöt sen sijaan ovat laatineet asiasta oppaita, ja järjestöjen kursseilla asiaa on lisääntyvästi käsitelty. Aiheen käsittely on saanut kurssilaisilta myönteisen vastaanoton. Psykoterapeutin, seksuaaliterapeutin ja pariterapeutin työssäni järjestöjen kursseilla ja omalla vastanotollani Väestöliiton terapeuttina tulen jatkamaan tätä parisuhteen ja seksuaalisuuden ilosanoman julistamista.
Lopuksi kiitokset ja tervehdykseni paikallisyhdistyksille. Työnne vertaistuen tarjoajina on ensiarvoisen tärkeää. Teette parhaanne ja se riittää. Liiton työntekijät auttavat teitä parhaansa mukaan.
Kuluneita yhteisiä vuosia kiitollisuudella muistaen ja yhteistyöstä kiittäen.
Seppo Kantola
puheenjohtaja, ”emeritus”