Samu Surma-aho, nyt 28 v., aivovammautui opiskeluaikanaan putoamisen seurauksena. Tuolloin käynnissä olleet opinnot ja ura jäivät kesken, mutta kuntoutuessaan hän alkoi opiskella kokonaan uutta alaa. Nyt mies on siirtymässä työelämään.
Samu Surma-aho päätyi kuntoutumisensa edistyessä vuoden mittaiseen valmentavaan koulutukseen, jonka tarkoituksena oli löytää itselleen sopiva ja mieluisa ala. Valmentavaan koulutukseen voi hakeutua, jos esimerkiksi kaipaa lisätietoa eri aloista, toivoo vahvistusta opiskeluvalmiuksiinsa tai haluaa selkeyttää ajatuksiaan siitä, mihin hakeutua peruskoulun jälkeen.
– Valmentavassa koulutuksessa tutustuimme eri ammatteihin, kävimme vierailemassa yrityksissä ja tutustuimme järjestöjen toimintaan. Lopulta päädyin rakennusalalle, jonka myös kuntoutukseeni osallistuvat henkilöt totesivat minulle sopivaksi vaihtoehdoksi.
Rakennusalan opinnot Samu suoritti ”tavallisessa” ammattikoulussa. Suomessa voi opiskella myös ammatillisissa erityisoppilaitoksissa, joissa opinnot toteutetaan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen.
-Sain ”tavallisessakin” ammattikoulussa tarvitsemaani tukea opintoihini, eli aivovammani jälkitila otettiin huomioon henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassani. Minulle oli esimerkiksi välillä haastavaa ymmärtää asiat oikein. Lisäksi muistini ei toimi yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Nämä kaikki otettiin upeasti huomioon opinnoissani.
Pienen kysymysmerkin opintoihin toi puhjennut epilepsia.
-Kuntouttavan tahon ihmiset hieman empivät, voinko esimerkiksi käyttää vaarallisia koneita. Niinpä opiskeluaikanani en saanut kiivetä kahta metriä korkeammalle enkä käyttää pyörösahaa vaarallisempaa vempainta. Nyt, kun koen epilepsiani olevan hyvässä hoitotasapainossa ja olen jo siirtymässä työelämään, riippuvat käytännöt työkohteesta.
Samu valmistui kolmessa vuodessa, eli suunnitellussa ajassa.
-Yllätyin hieman itsekin, että kaikki opinnoissani sujui näin mukavasti.
Teak-kuntoutuksen kautta töihin
Työharjoittelussa löydettiin Samulle sopiva tapa tehdä työtä.
-Työharjoittelussa huomasimme, että jos vaikka jouduin kesken työtehtävän hakemaan muualta uutta työkalua, en enää palatessani muistanut, mikä olikaan homman nimi. Niinpä päädyimme valitsemaan minulle työtehtäviä, jotka voin tehdä itsenäisesti käsilläni.
Nyt Samu on Kelan myöntämällä teak-kuntoutusjaksolla.
-Teak-kuntoutus tarkoittaa työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta, joka on suunnattu työikäisille nuorille ja aikuisille. Teak-kuntoutuksena voi osallistua työkokeiluun, työhönvalmennukseen tai edellisten yhdistelmään.
Samun teak-kuntoutus tapahtuu samassa työpaikassa, jossa hän oli opintojensa aikana työssäoppimisjaksoilla ja kesätöissä. Työaika räätälöidään Samulle sopivaksi.
-Kannustaan muitakin aivovammautuneita ihmisiä opiskelemaan tai kokeilemaan jotakin muuta mielekästä tekemistä, sillä oman kokemukseni mukaan aktiiviuus tempaa mukaansa ja tekemisestä saa uutta energiaa. Ellei päivissä olisi mitään, joka rytmittäisi arkea, jäisi sitä helposti vain sohvalle makaamaan ja räpläämään kännykkää. On totta, että aivovamma aiheuttaa monelle voimakasta väsymystä, mutta tekeminen, josta saa aistiärsykkeitä, virkistää mieltä.
Toiveissa yhteiset tapaamiset
Samun elämään mahtuu – luonnollisesti – muutakin kuin opiskelua ja työtä.
-Näkymätöntä vammaa voi aivovammoista tietämättömän olla vaikea ymmärtää. Minullakin kaveripiiri rajoittui – itse asiassa suurin osa vanhoista kavereistani hävisi. Jäljelle jäi muutama, joiden kanssa pidämme yhteyttä edes silloin tällöin somen kautta. Yhden henkilön kanssa tulee soiteltuakin.
Vanhojen kavereiden tilalle on onneksi tullut uusia aivovammayhdistystoiminnan kautta. Samu on yhdistyksensä nuorjäsenvastaava.
-Uusi nuorten ryhmämme ehti tavata vain kerran, ja sitten iski koronapandemia. Kunhan korona on joskus ohi, aikomuksenamme on ulkoilla, kokeilla erilaisia liikuntamuotoja ja muita kivoja aktiviteetteja.
Samulla on toinenkin toive koronan jälkeiselle ajalle.
-Tiedän, että nuorten ryhmiä on eri puolilla Suomea. Olisi mahtavaa järjestää yhteistä toimintaa muiden nuorten kanssa – ja mikä jottei ihan yhdistysvierailuja, joihin voisivat osallistua kaiken ikäiset! Voisimme myös itsenäisesti ottaa rohkeasti yhteyttä yhdistystoimijoihin liikkuessamme eri puolta maatamme. Uskoisin, että valtaosa suhtautuisi positiivisesti vierailijoihin muista yhdistyksistä!
Teksti: Pia Warvas
Kuva: Samu Surma-aholta