Sakke on 22-vuotias huumorintajuinen, liikunnallinen ja kiinnostunut autojen korjauksesta. Hän on vammautunut vuonna 2013 mopokolarissa ja saanut aivovamman. Hän palasi kouluun jo samana syksynä ja suoritti peruskoulun loppuun.
Alussa eri terapiat muodostivat nuoren kuntoutuksen monipuolisen kokonaisuuden ja ne sisältyivät perheen muuttuneeseen uuteen arkeen. Perhe ei alun hämmennyksessään ymmärtänyt etsiä vertaistukea. Sakke sai kesätöitä perhepiiristä ja työssä ollessaan sai olla oma nuori itsensä. Hän kuului työntekijöiden porukkaan. Ysin jälkeen Sakke pääsi erityisammattioppilaitokseen opiskelemaan autonasentajaksi. Myöhemmin hän valmistui myös pienkonekorjaajaksi, jossa ajatteli olevan paremmin työmahdollisuuksia, sillä hänellä ei ole ajokorttia näkövamman vuoksi.
Nuorelle on tärkeää, että hänet nähdään edelleen omana itsenään ja nuorena, ei kuntoutujana tai vammaisena henkilönä. Usein vammautumisen jälkeen voi olla iso kynnys lähteä toimimaan toisten nuorten kanssa. Oma pärjääminen ja toisten suhtautuminen voi mietityttää. Tai vertaistukea ei osaa kaivata, kun ei tiedä, mitä se on tai mitä siitä voi saada. Kuitenkin useimmat toimintaan osallistuneet nuoret kertovat vertaistoiminnan parhaana puolena sen, että voit tulla omana itsenäsi ja saat sellaista ymmärrystä, mitä muualta ei saa. Tutustuminen tapahtuu luontevasti yhteisen toiminnan lomassa, sallivassa ympäristössä ja jokainen saa osallistua omalla tavallaan. Usein jo toisten nuorten kohtaaminen antaa näkökulmaa omaan tilanteeseen. ”Kun tuo kaveri on selvinnyt, minäkin voin pärjätä!”
Omannäköisen elämän eväitä
Sakke tuli mukaan TATUn toimintaan vuonna 2019 äidin kannustamana. Ensimmäisen alueellisen ryhmäkerran jälkeen porukka tuntui omalta ja toiminta oli mukavaa, sai olla ihan oma itsensä. Tämän jälkeen Sakke on osallistunut aktiivisesti ryhmän toimintaan, vertaistukikoulutukseen ja TATUn kehittäjäryhmään. Oma suunta -kurssille hän osallistui ensimmäisen kerran itsekseen Kuusamossa Oivangissa. Silloin hän edelleen koki, ettei vamma vaikuta hänen suunnitelmiinsa eikä sitä tarvitse erityisemmin ottaa huomioon arjessa.
Oma suunta -kurssilla pohditaan, millaista olisi omannäköinen hyvä elämä. Mitkä asiat sujuvat ja missä olen hyvä. Mikä tukee mahdollisuuksiani osallistua ja elää hyvää arkea. Joskus vammautumisen jälkeen voi olla vaikeaa tunnistaa, mitä vielä pystyy ja mitä haluaa tehdä. Kurssilla lähdetään siitä, että kaikki on mahdollista, mutta joihinkin asioihin voi tarvita apua. Tärkeää on myös oppia tunnistamaan vamman tuomia oireita ja niiden vaikutusta omaan arkeen. Kurssilla saa tietoa ja vinkkejä kuinka esimerkiksi omaan vireystilaan voi vaikuttaa päivärytmin ja toimintojen suunnittelulla, sekä mistä voi hakea apua, millaisia ammattiauttajia on olemassa. Toisilta nuorilta voi saada ideoita harrastamiseen ja pääsee kokeilemaan monenlaista vapaa-ajan tekemistä. Kurssilla on mahdollisuus kokeilla uusia asioita turvallisesti.
Vuosien saatossa koko Saken perhe on tullut mukaan vertaistoimintaan. Toisten samaa kokeneiden kohtaaminen on antanut uutta näkökulmaa, saatu ystäväperheitä, tunteen ettei ole yksin ja myös sisarukset ovat voineet jakaa tunteita ja ajatuksia tapahtuneesta toisten sisarusten kanssa. Sakke osallistui äidin kanssa toiselle Oma suunta -kurssille. Tuolloin hän oli jo toisessa nivelvaiheessa ammattiopistojen päättyessä ja itsenäistymisen suunnittelussa. Läheisen mukana olo sitoi kurssin ja kuntoutuksen osaksi arkea. Kurssi antoi tietoa ja vertaistukea, antoi äidille ja Sakelle luvan olla oppimassa uutta, samassa tilanteessa olevien läheisten ja ammattilaisten kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Myös nuoren kanssa oli aikaa ja mahdollisuus pysähtyä nuoren tilanteen äärelle. Arjessa näitä kohtaamisia tapahtuu vähemmän. Myös ammattilaisten tarjoama tieto oli keskeisessä roolissa läheisen ymmärryksen lisääntymiseen.
Usein kurssi tuo nuorelle ja läheiselle molemmille näkökulmaa tilanteeseen ja läheisen luottamus ja tuki nuoren valintoja sekä tulevaisuutta kohtaan lisääntyy. Kurssin aikana tehdään verkostokäynti kotipaikkakunnalle, jossa yhdessä kuullaan nuoren tavoitteet ja pohditaan, kuinka voidaan yhdessä olla auttamassa nuorta eteenpäin. Verkostokäynti nivoo kurssikokonaisuuden osaksi kokonaiskuntoutusta eikä se jää irralliseksi. Kurssin toiselle jaksolle nuoret osallistuvat itsekseen, mikä tukee nuoren itsenäistymistä. Kurssin ohjelmaa ja toimintaa suunnitellaan yhdessä.
Nyt Sakke toimii TATUssa vapaaehtoisena vertaistukihenkilönä muun muassa Oma suunta -kursseilla. Sakke kertoo, että oma kuntoutumisen matka jatkuu edelleen. Nyt vertaisena hän on saanut ymmärrystä siihen, kuinka asiaa pitää käydä useamman kerran läpi eri elämäntilanteissa, jotta asiat avautuvat oman elämän kannalta. Hän on saanut rohkeutta osallistua erilaisiin toimintoihin ja käydä keskustelua asioista. Vertaistukihenkilönä toimiminen antaa aina myös itselle vertaistukea.
Jutun kursivoidut kohdat ovat otteita kokemustarinoista.
Teksti:
Sakari Liukkonen, TATU ry:n vertaistukihenkilö ja kokemusasiantuntija
Virpi Liukkonen, TATU ry:n vertaistukihenkilö ja kokemusasiantuntija
Anni Hakkarainen, järjestö- ja kurssisuunnittelija, fysioterapeutti
Kirsi Rönkä, toiminnanjohtaja, fysioterapeutti, TtM
INFO
TATU ry on tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneiden ja sairastuneiden lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä valtakunnallinen tukiyhdistys ja TATU ry järjestään mm. Oma suunta -kursseja 16-29 vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille, jotka ovat vammautuneet tapaturmaisesti tai sairastuneet äkillisen aivotapahtuman vuoksi (aivoverenkiertohäiriön, -verenvuodon tai aivokasvaimen jälkitila).
Vuoden 2021 Oma suunta -kurssi järjestetään Nuorisokeskus Anjalassa, Kouvolassa. Kurssin 1. jakso on 20.-23.8.2021 (nuorelle ja läheiselle) ja 2. jakso 1.-5.12.2021 (nuorelle). Hakuaika on auki 20.6. asti. Kysy lisää kursseista ja hakemisesta Annilta: anni.hakkarainen@tatury.fi, p. 040 720 8202 tai katso TATUn kotisivuilta www.tatury.fi (linkki vie ulkoiselle sivulle Tatun nettisivuille)