Aivoverenkiertohäiriö ei ole vain iäkkäiden sairaus. Nuorilla syyt ja oireet poikkeavat usein totutusta, mikä voi viivästyttää hoitoa. Neurologi Karoliina Aarnio korostaa riskitekijöiden tunnistamista ja pitkäjänteistä seurantaa.
Nuorten aivoverenkiertohäiriöt poikkeavat monella tapaa iäkkäämpien sairastumisista – niin syiden, oireiden kuin seuraustenkin osalta. Neurologian erikoislääkäri Karoliina Aarnion mukaan kyse on ilmiöstä, jonka erityispiirteet on tärkeä tunnistaa niin terveydenhuollossa kuin arjessakin.
Nuoriksi aivoverenkiertohäiriöpotilaiksi määritellään eri tutkimuksissa hieman eri ikäryhmiä. Useimmiten puhutaan alle 50-vuotiaista, mutta joissakin tutkimuksissa raja kulkee 55- tai jopa alle 65-vuotiaissa. Aarnion mukaan jako on osittain keinotekoinen, mutta sille on hyvät perusteet.
– Mitä nuoremmista potilaista puhutaan, sitä enemmän korostuvat epätyypilliset syyt. Ne eroavat selvästi vanhemmasta väestöstä, hän sanoo.
Nuorien aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttajia
Nuorilla aivoverenkiertohäiriön taustalla voi olla esimerkiksi kaulavaltimon dissekaatio eli sisäseinämän repeämä, sydämen rakenteellinen poikkeavuus, kuten synnynnäinen eteisväliseinäaukko, tai raskauteen liittyvät tekijät. Sen sijaan valtimonkovettumatauti, joka on iäkkäiden keskeinen aivoinfarktin aiheuttaja, on nuoremmilla harvinaisempi kuin iäkkäillä. Myös perinteinen sydämen rytmihäiriö, eteisvärinä eli flimmeri, on nuorilla iäkkäämpiä harvinaisempi aivoverenkiertohäiriön aiheuttaja.
Nuorten riskitekijät ovat osin erilaisia ja liittyvät usein elämäntilanteeseen tai elintapoihin. Päihteiden ja huumausaineiden käyttö, e-pillerien käyttö sekä raskaus ja lapsivuodeaika voivat kaikki lisätä riskiä.
Raskauden aikana elimistössä tapahtuu muutoksia, jotka voivat altistaa veritulppien synnylle.
– Hyytymisjärjestelmä muuttuu, jotta synnytyksessä ei tulisi liiallista verenvuotoa. Käytännössä siis veren hyytymistaipumus kasvaa raskauden loppuvaiheessa.
Huumausaineista esimerkiksi amfetamiini ja kokaiini voivat vaikuttaa jopa suoraan verisuoniin.
– Lisäksi huumausaineiden käyttöön liittyy usein muita huonoja elintapoja, jotka lisäävät riskiä, kuten huono hygienia, epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta ja huono uni, Aarnio toteaa.
Yksi kiinnostava nuoriin avh:n sairastaneisiin liittyvä piirre on, että suuri osa sairastumisista jää kokonaan ilman selkeää syytä.
– Jopa 30–40 prosenttia nuorten aivoinfarkteista on niin sanotusti salasyntyisiä. Kaikesta tutkimisesta huolimatta tarkkaa syytä ei aina löydetä, Aarnio kertoo.
Taustalla voi silti olla useita riskitekijöitä, kuten kohonnut verenpaine, stressi tai alkoholin käyttö, vaikka ne eivät yksinään selitäkään tapahtumaa. Elintapasairaudet, kuten ylipaino ja tyypin 2 diabetes, ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä ja näkyvät myös nuorten sairastumisissa.
– Kansainvälisesti niiden on arvioitu olevan yksi syy nuorten aivoverenkiertohäiriöiden lisääntymiseen.
Voidaan luulla migreeniksi
Oireet eivät aina ole nuorilla tunnistettavia, kuten tyypilliset toispuolihalvaus tai puhehäiriö.
– Oireet voivat olla hyvinkin epätyypillisiä, kuten pelkästään näkökenttäpuutos tai neglect eli tila, jossa henkilö ei huomio itsensä tai ympäristönsä toista, usein vasenta puolta. Potilas ei välttämättä itse huomaa oiretta lainkaan, Aarnio sanoo.
Nuoret eivät myöskään osaa odottaa sairastuvansa aivoverenkiertohäiriöön, mikä viivästyttää hoitoon hakeutumista.
– Oireita voidaan tulkita esimerkiksi migreeniksi, eikä ajatella, että kyseessä voisi olla vakava tilanne.
Alle 50-vuotiaat muodostavat 5–10 prosenttia kaikista aivoverenkiertohäiriöpotilaista. Kansainvälisesti aivoinfarktit nuorilla ovat lisääntyneet.
Pitkäkestoisia seurauksia
Vaikka nuoret toipuvat keskimäärin paremmin kuin iäkkäät, sairastumisella on usein pitkäkestoisia seurauksia. Elämäntilanne voi olla kuormittava: työ, perhe ja niin sanotut ruuhkavuodet ovat monilla käynnissä.
– Nuorilla on usein paljon menetettävää. Sairastuminen voi tulla hyvin hankalaan aikaan elämässä, Aarnio sanoo.
Työhön paluu onnistuu monella, mutta ei kaikilla.
– Noin 60 prosenttia palaa työelämään vuoden sisällä, mutta viiden vuoden kohdalla lähes puolet ei enää ole työelämässä.
Yksi syy tähän ovat näkymättömät oireet, joita ei aina tunnisteta riittävästi.
– Fatiikki, masennus ja ahdistuneisuus ovat nuorilla yleisiä. Ne vaikuttavat voimakkaasti toimintakykyyn, vaikka ulospäin kaikki näyttäisi hyvältä. Näitä olisikin tärkeä hoitaa näillä potilailla mahdollisimman hyvin,
Pitkäaikaisennusteeseen liittyy myös kohonnut riski uusille sairastumisille.
– Jos on saanut yhden aivoverenkiertohäiriön, riski uusille on suurentunut. Kymmenen vuoden seurannassa jopa 15–20 prosentille tulee uusi aivotapahtuma.
Lisäksi kuolleisuus on pitkällä aikavälillä selvästi suurempi kuin samanikäisellä väestöllä keskimäärin.
– 15–20 vuoden seurannassa kuolleisuus voi olla yli nelinkertainen verrattuna muuhun väestöön.
Seuranta ja ennaltaehkäisy keskiössä
– Riskitekijät, kuten verenpaine, kolesteroli ja diabetes, pitäisi tunnistaa ja hoitaa hyvin jo nuoresta alkaen. Tämä koskee kaikkia nuoria, mutta erityisesti aivoverenkiertohäiriön jo sairastaneita.
Verenpaine ei yleensä tunnu miltään, vaikka se olisi vaarallisen korkea.
Arjen valinnoilla on suuri merkitys.
– Suolan ja alkoholin vähentäminen, stressiin puuttuminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita terveyden vaalimisen keinoja.
Aarnio korostaa, että nuorten potilaiden kohdalla tarvitaan pitkäjänteistä seurantaa.
– Vuosittainen lääkärikäynti olisi tärkeä, jotta voidaan tarkistaa riskitekijät, lääkitykset ja myös ne oireet, joita potilas ei itse ehkä tuo esiin.
Nykyisin seuranta siirtyy usein erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon melko varhain, eikä pitkäkestoista seurantamallia ole vielä riittävästi luotu.
– Potilaat voivat jäädä hieman oman onnensa nojaan. Siksi olisi tärkeää jatkaa säännöllisiä kontrolleja perusterveydenhuollossa.
Nuorilla aivoinfarktin sairastaneilla on jatkossakin siis kohonnut riski sydän- ja verisuonitauteihin sekä kuolleisuuteen vertailuväestöön verrattuna, joten riskitekijöiden hoitoon erittäin tärkeää ja lääkärin ohjeistamia lääkkeitä on tärkeä käyttää, jotta estettäisiin uudet tapahtumat mahdollisimman tehokkaasti.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Karoliina Aarniolta