Vaikka suurin osa aivovammoista syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena, on Aivovammaliiton jäsenistä joka toisella vammautumissyynä liikenneonnettomuus. Syksy ja hirvenmetsästyskausi lähestyvät, ja molempien myötä hirvikolaririski kasvaa. Hirvenmetsästys alkaa Lapissa 1.9., Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 5.10. ja muualla Suomessa 12.10. Metsästyskausi päättyy tammikuun 15. päivänä kaikkialla Suomessa.
Hirvitalousaluesuunnittelija Joni Saunaluoma Seinäjoelta kertoo, että maamme pohjoisosissa metsästyskausi alkaa muuta maata aiemmin, sillä sinne tulevat myös lumi ja pimeät yöt ensimmäisenä. Niistä molemmat hankaloittavat pyyntiolosuhteita.
Pienempien hirvieläinten, kuten valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja metsäkauriin, metsästys alkaa viimeistään 28.9. ja kestää helmikuun puoliväliin saakka. Kaikenkokoiset hirvieläimet ovat vaaraksi eritoten moottoripyöräilijöille, jotka voivat menettää ajokkinsa hallinnan pieneenkin eläimeen törmätessä. Autoilijoille vaaraa aiheuttavat hirvien lisäksi erityisesti metsäpeurat.
– Suurin hirvikolaririski kestää syyskuusta marraskuulle. Hirvien kiima-aika ajoittuu syksyyn, jolloin etenkin uroshirvet siirtyvät paikasta toiseen muita ajankohtia aktiivisemmin. Samoihin aikoihin hirvet muuttavat kesälaitumilta talvilaitumille, jonne ne asettuvat joulukuuhun mennessä. Hirvet liikkuvat mieluiten aamu- ja iltahämärissä, joten pimenevät aamut ja illat ovat hirvieläinonnettomuuksien riskiaikoja. Lisäksi sateinen tai sumuinen sää huonontaa näkyvyyttä, minkä vuoksi autoilijan on hankala harmaita hirviä havaita.
Viime vuonna Suomessa sattui 1 500 hirvikolaria. Jos hirvi tielle hyppää ja väistöliikkeen ehtii turvallisesti tehdä, kannattaa tähdätä hirven peräpäähän. Hirvi ei yleensä käänny kesken matkan, joten silloin auto osuu eläimeen mahdollisimman vähän. Pelti todennäköisesti rytisee joka tapauksessa, mutta ihmisen loukkaantumisriski pienenee.
Ota varoitukset vakavasti
Myös hirvenmetsästys saa hirvet liikkeelle. Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa myös metsästyksen mukanaan tuomaan hirvikolarivaaraan.
– Jos metsästäjä viittoo tien pientareella, on se merkki siitä, että hirvi on tulossa tielle. Silloin on syytä nostaa jalkaa kaasulta ja hidastaa vauhtia. Hirvimiehet eivät huvikseen huido autoilijoille, joten heidän varoituksiinsa kannattaa suhtautua vakavasti.
Teiden varsilla on toisinaan myös keltaisia plakaatteja, joissa lukee ”metsästys käynnissä”.
– Myös tällaisen kyltin nähtyään kannattaa seuraavat pari kilometriä ajella hitaammin ja tarkkailla tien reunoja. Näillä alueilla hirvi säntää todennäköisimmin tielle.
Joni Saunaluoma muistuttaa, että samaan aikaan kannattaa varoa myös metsästykseen osallistuvia koiria ja metsästäjiä, sillä hirvien lisäksi myös jahtiporukkaa liikkuu alueella.
Hirvieläinten vaarasta kertovien merkkien paikat tarkoin harkittuja
Hirvivaara-merkit on asetettu sinne, missä sarvipäät ylipäätään mieluusti kulkevat ja missä hirvionnettomuuksia sattuu usein. Joni Saunaluoma kertoo, että maastonmuodot ohjaavat hirviä kulkemaan tietyistä paikoista, ja hirvivaaramerkit asetetaan näille alueille. Joillakin tieosuuksilla on käytössä optimaalinen varoitusjärjestelmä, jossa hirvivaaramerkin päällä välkkyy valo silloin, kun hirvikolaririski on suurimmillaan.
– Optimaalisen varoitusjärjestelmän tarkoituksena on huomauttaa tielläliikkujia, että nyt kannattaa ajaa erityisen tarkkaavaisesti.
Joni Saunaluoma muistuttaa, että erityisesti Kainuussa ja Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla liikkuu myös metsäpeuroja, jotka ovat suurikokoisia hirvieläimiä. Metsäpeuroista varoittavaa liikennemerkkiä kannattaa myös totella.
– Metsäpeurakolareita sattuu Suomessa noin sata vuodessa. Metsäpeurat viihtyvät kangasmaastoissa, joten niiden läpi menevillä teillä voi metsäpeura-alueella sattua useampi kolari vuodessa.
Hirvieläimistä helpoimmin bongaa pienikokoisen metsäkauriin. Se asuu ihmisten läheisyydessä ja on päivälläkin aktiivinen eläin, joka liikkuu mielellään aamu- ja iltapäivisin.
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen
Kuvan hirvet kirmasivat Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla. Valitettavasti hirvet eivät jääneet poseeraamaan, joten kuva ei ole laadultaan kaikkein paras.