Villiyrtit ovat syötäviä luonnonkasveja, joita moni pitää puutarhurin painajaisina ja kutsuu rikkaruohoiksi. Villiyrtit ovat usein viljeltyjä kasveja ravinteikkaimpia, niitä voi kerätä ruokapöytäänsä ilmaiseksi ja koska ne kasvavat pihoilla ja metsissä, ovat ne todellista lähiruokaa. Päijät-Hämeen aivovammayhdistys järjesti hortoiluretken, jonka aikana saimme kattavan perehdytyksen villiyrttien maailmaan.
Hortoilu.fi-sivusto opastaa, että horta-sana on kreikkaa ja tarkoittaa villiä, kasviperäistä syötävää. Siksi villiyrttien keräämistä kutsutaan suomeksi hortoiluksi – vähän samaan tapaan kuin marjojen poimimista marjastamiseksi ja sienien keräilyä sienestämiseksi.
Rauhoittamattomia luonnonvaraisia kasveja saa kerätä ilmaiseksi jokamiehenoikeudella. Sen sijaan puiden osia – kuten kuusenkerkkiä, pihlajanmarjoja tai koivunlehtiä – saa kerätä vain omasta metsästään tai maanomistajan suostumuksella.
Keräsit sitten yrttejä, sieniä tai marjoja, vältä vilkkaasti liikennöityjen teiden pientareita. Matkaa runsasliikenteiselle tielle pitäisi olla vähintään sata metriä ja pikkutiellekin 50 metriä. Kerää ja syö ehdottomasti vain sellaisia kasveja, jotka varmasti tunnistat syötäviksi. Joillakin syötävillä kasveilla on näköislajeja, jotka voivat olla jopa tappavan myrkyllisiä. Kännyköihin voi ladata sovelluksia yrttien ja kukkien tunnistamista helpottamiseksi, ja lisäksi sekä netistä että kasvikirjoista löytyy kosolti vinkkejä kasvien ominaispiirteistä.
Satoa löytyy heti
Päijät-Hämeen aivovammayhdistyksen jäsen Hilkka Karvinen on innokas luontoharrastaja.
– Kiinnostuin terveysasioista jo 13-vuotiaana, ja siitä pitäen olen hyödyntänyt luonnon antimia.
Hilkka on toiminut vapaaehtoispohjalta päiväkodissa ympäristömummona ja opastanut lapsia luonnon antimien, terveellisen ruokavalion, luonnonsuojelun ja kierrätyksen saloihin. Hän on myös luennoinut villiyrteistä erilaisille kuulijaryhmille. Huhtikuun lopussa hän järjesti villiyrttiretken, jonka aikana oli mahdollista kerätä itselleen erilaisia yrttejä ja kuulla niiden käyttötavoista. Koska kevät oli hieman myöhässä tänä vuonna, ei ihan kaikkea etukäteen aiottua onnistuttu bongaamaan tällä retkellä. Hilkka lupaileekin, että hän voi ohjata hortoiluretkiä myös tulevaisuudessa.
Melkein heti metsään saavuttuamme Hilkka huomaa maasta esiin työntyviä, kevään ensimmäisiä nokkosia.
– Nokkonen on superfoodien superfoodia. Se sisältää muun muassa kalsiumia, c-vitamiinia ja rautaa. Nokkosesta saa puhtia vaikkapa kuntosaliharjoitteluun.
Nokkosenlehdet ryöpätään kiehauttamalla niitä minuutin verran. Ryöppääminen poistaa poltinkarvojen pistävyyden. Jos nokkossaalista ei syö kerralla, voi ryöpättyjä nokkosia myös pakastaa. Ryöppäämisen sijaan nokkosia voi myös kuivattaa joko vihanneskuivurilla tai uunissa 50 asteessa uuninluukku hieman raollaan. Käsiteltyjä nokkosia voi käyttää pinaatin tapaan esimerkiksi lettuihin, kastikkeisiin ja keittoihin.
Seuraavaksi vastaan tulee poimulehti.
– Poimulehti on parhaimmillaan alkukeväästä. Sitä voi käyttää vaikkapa salaateissa ja sämpylöissä. Kerrotaan, että poimulehti auttaa sekä kuukautiskipuihin että vaihdevuosivaivoihin.
Sitten bongaamme koko joukon nuoria vuohenputkia. Vuohenputki kasvaakin yleensä laajoina esiintyminä.
– Vuohenputkessa on paljon rautaa, kivennäisaineita ja c-vitamiinia ja se tuoksuu porkkanalle. Vuohenputkea voi lisätä salaattiin, sämpylöihin, munakkaaseen ja piirakoihin.
Koska osa putkikasveista on tappavan myrkyllisiä, vuohenputkia ei koskaan pidä poimia mutu-tuntumalla, vaan kasvi on tunnistettava sataprosenttisen varmasti. Eri putkilajeja voi erottaa toisistaan esimerkiksi lehtien ja kasvupaikkojen perusteella. Esimerkiksi vuohenputkea suuresti muistuttava myrkkykeiso kasvaa veden partaalla ja matalassa vesistössä, kun taas vuohenputki viihtyy parhaiten pihoilla ja puutarhoissa.
Lisää maisteltavaa
Salpausselän aurinkoisella etelärinteellä kukkivat jo kevään ensimmäiset voikukat. Voikukan lehtiä voi käyttää salaatinlehtien tapaan vaikkapa leivän päällä tai – luonnollisesti – salaatin ainesosana.
– Nuput, jotka sisältävät eniten vitamiinia, voi säilöä mausteliemeen tai lisätä vaikkapa munakkaaseen tai piirakoihin. Voikukan kukatkin ovat syötäviä, ja jotkut tekevätkin niistä simaa tai hilloa.
Suolaheinä ja ketunleipä sopivat salaatteihin. Molemmat sisältävät – raparperin tavoin – oksaalihappoa, joten niiden kanssa kannattaa syödä maitotuotteita.
– Kas, tuolla onkin jo peltokanankaalta, Hilkka huomaa ja osoittaa voikukkien vierustoveria.
Peltokanankaali on c-vitamiinipitoinen kasvi, joka sopii esimerkiksi salaatteihin ja munakkaisiin.
Näemme myös sianpuolukan ja ukkomansikan alkuja. Sianpuolukan erottaa tavallisesta puolukasta helpoiten lehtien perusteella. Sianpuolukan lehden alapinta on verkkokuvioinen, kun taas tavallisen puolukan lehden alapinnalla on pisteitä. Koska molemmat ovat syötäviä marjoja, molempia voi huoletta poimia, mutta sianpuolukka ei ole yhtä maukasta kuin tavallinen puolukka.
– Sekä puolukka että sianpuolukka auttavat esimerkiksi virtsavaivoihin. Ukkomansikan lehdistä puolestaan saa erinomaista teetä.
Ihan kaikki ei vielä kasvanut
Etelä-Pohjanmaan maakuntakukkaa maitohorsmaa emme tällä retkellä löytäneet. Maitohorsma on kuitenkin varsin monipuolisesti hyödynnettävä kasvi. Varhaisia, korkeintaan parikymmensenttisiä versoja, voi käyttää parsaan tapaan.
– Ja kukkia voi hyödyntää ihonhoidossa tai koristella niillä kakkuja ja muffineita. Lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin, ja kuivatuista lehdistä voi tehdä yrttiteetä.
Myöskään kuusenkerkkiä ei vielä näkynyt – ja vaikka olisikin, niitä ei olisi ollut lupa poimia. Puiden osia saa hyödyntää vain omasta metsästä tai maanomistajan luvalla.
– Kuusenkerkät poimitaan, kun ne ovat vielä pehmeitä ja hennon vihreitä. Niistä voi valmistaa erilaisia juomia, siirappia ja hyytelöitä.
Siankärsämöäkään ei vielä bongattu, mutta sekä sen kukat että lehdet sopivat mainiosti vaikkapa liharuokien maustajaksi.
Tiesitkö, että tunnettua haavayrttiä eli piharatamoa voi käyttää salaatteihinkin? Entä sitä, että apilanlehdet sopivat myös salaatteihin, ja niiden makeat kukat käyvät mainiosti koristamaan kesäistä täytekakkua? Vaikka olen innokas marjastaja, en ole koskaan hyödyntänyt villiyrttejä. Minä teen yleensä täytekakun juhannukseksi, mutta tänä vuonna taidan tehdä toisen kakun heinäkuussa ja koristaa sen apiloilla ja maitohorsmalla. Aion kokeilla myös voikukanlehtiä keväiseen salaattiin. Ja vaikka opin Hilkan ohjauksessa erottamaan eri putkilajikkeet jo melko hyvin sekä lehtien että kasvupaikan perusteella ja uskoisin näin ollen vuohenputken tunnistavani, aion vielä jättää putkikasvit rauhaan. Melko hyvin ei ole riittävän hyvin silloin, kun vaarana on myrkyllisen kasvin päätyminen lautaselle. Sen sijaan voikukat, maitohorsmat ja apilat tunnistan satavarmasti, joten niistä on turvallista aloittaa matka villiyrttien maailmaan.
Teksti ja kuvat: Pia Kilpeläinen