Vammautuneen ihmisen lakiasiat ovat todella mutkikkaita. Tässä jutussa luodaan katsaus siihen, miten valitusprosessi etenee erilaisten tapaturmien jälkeen. Jutussa ei kuitenkaan käsitellä rikosasioista. Asiantuntijana jutussa toimii L Legal -yrityksen osakas,
asianajaja Liisa Alanko.
– Suomen oikeusjärjestelmä on pirstaloitunut, jonka vuoksi sitä ei ole helppoa ymmärtää. Ihmisillä on vääriä mielikuvia siitä, mihin oman juttunsa voi riitauttaa. Lähes päivittäin törmään esimerkiksi tilanteeseen, jossa asiakas haluaa valittaa työtapaturmaansa liittyvistä asioista käräjäoikeuteen. Jos ihminen vammautuu työtapaturmassa, asiaa ei voi käsitellä lainkaan käräjäoikeudessa, vaan sille on omat muutoksenhakukanavansa, asianajaja Liisa Alanko selvittää.
Omaan vakuutusturvaansa liittyvään päätökseen tyytymättömän on siis ensiksi selvitettävä, mihin instanssiin päätöksestä voi ylipäätään valittaa.
– Jos esimerkiksi työmatkalla on sattunut liikenneonnettomuus, on asian eteenpäin viemiselle monta vaihtoehtoa. Ensisijainen korvaaja on työtapaturmayhtiö, mutta lisäksi korvausta voi hakea ja saada myös liikennevakuutuksesta. Liikennevakuutuksen korvaukset ovat usein paremmat, joten on tärkeää ymmärtää, mistä kaikkialta voi korvauksia hakea erilaisissa tilanteissa. Yleinen virheluulo on, että korvauksia ei voisi koskaan saada päällekkäin. Esimerkiksi pysyvän haitan korvausta voi kuitenkin saada päällekkäin työtapa-turmavakuutuksesta ja vapaaehtoisesta tapaturmavakuutuksesta – mutta sen sijaan ei työtapaturmavakuutuksesta ja liikennevakuutuksesta.
Alanko kertoo ihmisten useimmiten mieltävän, että kaikkia vakuutuksiin liittyviä riita-asioita käsitellään käräjäoikeudessa.
– Itse asiassa aivovammoihin liittyvissä riita-asioissa pääsee käräjäoikeuteen vain harvoin – ja vielä harvemmin käräjäoikeuden jälkeen hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen. Valtaosa aivovamma-asioista käsitelläänkin lautakunnissa tai vakuutusoikeudessa.
Eri muutoksenhakuväylät
Aivovammoihin liittyvissä asioissa voidaan riidellä muun muassa Kelan, työeläkeyhtiön, työtapaturmayhtiön, liikennevakuutusyhtiön, vastuu- vakuutusyhtiön, vapaaehtoisen tapaturmavakuutusyhtiön tai potilas- vakuutusyhtiön päätöksistä. Näistä jokaisella on oma valituspolkunsa. Alangon puheissa vilahtelevat lyhen-teet Tamla, Liipo, Samu, Telk ja Vako.
Kelan päätöksestä valitetaan ensiksi sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan (= Samu) ja sen jälkeen vakuutusoikeuteen. Muita vaihtoehtoja ei ole. Jos taas valitetaan työeläkeyhtiön päätöksestä, on ensimmäinen osoite työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta (= Telk) ja sen jälkeen vakuutusoikeus. Kummassakaan ei voi valittaa käräjäoikeuteen.
Työtapaturmasta valitetaan tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan (= Tamla), sen jälkeen vakuutusoikeuteen ja mikäli saa valitusluvan, lopuksi korkeimpaan oikeuteen.
Liikennevakuutusasioissa taas on vaihtoehtoisia valitusteitä. Vakuutusyhtiön päätöksestä voi valittaa joko liikenne- ja potilasvahinkolautakuntaan (= Liipo) tai vaihtoehtoisesti käräjäoikeuteen. Myös potilasvahinkoasioissa valitustievaihtoehdot ovat Liipo ja käräjäoikeus.
Vastuuvakuutuksessa ja vapaaehtoisissa vakuutuksissa on myös vaihtoehtoisia valitusteitä. Molemmissa voi valita joko käräjäoikeustien tai valittaa FINEn vakuutuslautakuntaan. Myös kuluttajariitalautakuntaan voi näissä vakuutuksissa tehdä valituksen.
Liipon ja vakuutuslautakunnan ratkaisut eivät sido vakuutusyhtiöitä, vaan ne ovat suosituksia. Käytännössä yhtiöt kuitenkin noudattavat lautakuntien ratkaisuja lähes poikkeuksetta. Tamlan, Samun, Telkin ja vakuutusoikeuden ratkaisut taas sitovat vakuutusyhtiöitä.
Käräjäoikeuteen voi lähtökohtaisesti valittaa vain vahingonkorvauslakiin perustuvissa riidoissa eli asioissa, joissa korvausta haetaan liikennevakuutuksesta, vastuuvakuutuksesta ja potilasvakuutuksesta. Myös vapaaehtoisista vakuutuksista annetun päätöksen voi yleensä riitauttaa käräjäoikeudessa. Sen sijaan Kelan, työeläkeyhtiön tai työtapaturmiin liittyvien yhtiöiden päätöksistä ei voi käräjäoikeuteen valittaa lainkaan.
Jos käytössä on edellä kerrotut vaihtoehtoiset valitustiet, voi asian viedä käräjäoikeuteen vielä lauta-kunnan kielteisen ratkaisusuosituksen jälkeenkin.
Kaikkia valitusprosesseja yhdistää se, että käsittelyajat ovat pitkiä! Jos koko putken käy läpi, kuluu siihen helposti aikaa useita vuosia. Alle vuoden käsittelyaika on enemmän kuin harvinaisuus.
Kuulostaako monimutkaiselta? Sitä se tosiaan on!
Palkkaisinko juristin?
Milloin juristin palkkaaminen on järkevää?
– Lautakuntiin ja vakuutusoikeuteen valittamisessa ajatuksena on, että vakuutettu voi hoitaa prosessin itse, koska nämä muutoksenhakuelimet huolehtivat asian tasapuolisesta selvittämisestä. Tämä on kaunis ajatus, mutta käytäntö ei usein ole näin yksinkertaista. Tilastojen mukaan vakuutettu voittaa juttunsa lautakunnissa vain noin 10 %:ssa tapauksista. Päätöksiä perustellaan edelleen todella suppeasti ja varsin kaavamaisesti. Ammattimaisesti laadittu valitus parantaa menestymismahdollisuuksia. Moni vammautunut ei kykene tai jaksa sellaista tehdä.
Aivovammoihin liittyvät valitukset ovat usein työläitä ja monitahoisia, sillä juristin on perehdyttävä paitsi lääketieteellisiin asiakirjoihin, myös ymmärrettävä aivovammojen diagnosointia ja jälkitilan oirekuvan moninaisuus.
Alanko toteaa, että lautakuntiin valitettaessa juristin mukaan ottaminen ei kuitenkaan ole itseisarvo. Jos lääkärinlausunnot ovat hyviä, voi valituksen periaatteessa kirjoittaa kuka vain, joka on hyvä suomen kielessä. On kuitenkin tärkeää osata erottaa, mikä asiassa on olennaista ja mikä ei.
Lautakuntiin ja vakuutusoikeuteen valittaminen on asiakkaalle maksutonta. Varjopuolena maksuttomalle prosessille on se, että käsittelyt ovat lähes poikkeuksetta aina pelkästään kirjallisia menettelyitä. Kukaan ei siis pääse kertomaan tarinaansa suullisesti.
– Vaikka lautakunnat ja vakuutusoikeus eivät peri itse prosessista kuluja, on juristin käyttö yleensä aina maksullista. Vastapuolen (vakuutusyhtiö) kuluja ei voida määrätä maksamaan, mutta hävitessään oman juristin kulut on maksettava, ellei ole oikeutettu yleiseen oikeusapuun.
Oikeusturvavakuutus ei pääsääntöisesti kata Kelan, työeläkeyhtiön tai työtapaturmayhtiön päätöksen valittamisesta aiheutuneita juristin kuluja. Käräjäoikeuden prosessin kuluja oikeusturvavakuutus kattaa, mutta yleensä vain vakuutetun omat kulut, ei vastapuolen. Katto korvauksille on matala, ja vain harvoin vakuutus riittää koko prosessin hoitamiseen.
Käräjäoikeuteen lähdettäessä juridinen avustaja on käytännössä välttämättömyys. Prosessin voi hoitaa vain juristin koulutuksen ja oikeudenkäynnissä toimimiseen luvan saanut juristi tai asianajaja.
– Käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa riita-asioiden käsittely on aina maksullista. Asianajajan tai juristin palkkaaminen maksaa, ja lisäksi hävinnyt osapuoli joutuu maksamaan myös vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut. Tätä ei aina tiedosteta.
Juristin kulujen lisäksi aivovammoissa oikeudenkäyntikuluja kasvattaa usein se, että oikeudessa kuullaan myös lukuisia eri lääkäreitä. Kun oikeudessa istutaan useita päiviä, on kuluriski merkittävä.
– Tästäkin syystä käräjäoikeuteen lähtemistä kannattaa harkita aina tarkkaan.
Rankka oikeusistunto
Käräjäoikeudessa asian käsittely on raadollista, joten se vaatii henkisesti paljon. Vastapuolen juristi ruotii kaiken mahdollisen, mitä valituksen tekijän elämässä on tapahtunut. Eli yhdysvaltalaisista lakisarjoista kuultu ”kaikkea mitä sanotte, voidaan käyttää teitä vastaan” pitää paikkansa tässäkin – vielä sillä lisäyksellä, että kaikkea, mitä elämän aikana on tapahtunut, voidaan ruotia oikeudessa.
Oikeusprosessi on henkisesti raskas kaikille, ja erityisen raskas se on niille aivovammautuneille ihmisille, joilla vamman jälkitilan oireena on väsymys.
–Oikeudenkäynti kestää helposti viisikin päivää. Vakuutetulle on todella raskasta istua salissa päivä toisensa jälkeen kuuntelemassa, kun omasta terveydentilasta riidellään ja valituksen tehneen väitetään välillä jopa valehtelevan.
Riitaa vakuutusyhtiön kanssa ei kuitenkaan tarvitse tai pidä pelätä.
– Joskus riita on ainoa vaihtoehto, ja asianajajana sitä silloin myös suosittelen. Asiakkaani pitää kuitenkin ymmärtää faktat, tiedostaa riskit, olla varma omasta henkisestä kantistaan ja siitä, että on tarvittaessa valmis hyväksymään jutun häviämisenkin. Omaan asianajajaan on myös voitava luottaa täysipainoisesti.
Aika- ja rahasäästöä sovitteluratkaisusta
Jos juttu on menossa käräjäoikeuteen tai jo käsitelty siellä, on jutun sopiminen oikeuskäsittelyn ulkopuolella aina mahdollista. Sovinnosta voidaan neuvotella käräjäoikeudessa tai osapuolten kesken vapaamuotoisesti.
Niin sanottu tuomioistuinsovittelu tapahtuu käräjäoikeudessa ja sovittelusta vastaa sovittelukoulutuksen käynyt tuomari. Näin voidaan välttää sekä henkisesti raskaat että aikaa vievät oikeudenkäynnit.
– Tämä on loistava menettely, johon kannattaisi aina kannustaa osapuolia. Ikävä kyllä monet vakuutusyhtiöt ovat jostain syystä sitä mieltä, ettei tuomioistuinsovittelu vakuutusriitoihin sopisi. Itse olen tästä täysin eri mieltä. Kun asiasta keskustellaan ammattimaisesti ja rauhallisesti kasvokkain, on riitaisia seikkoja usein selvästi vähemmän kuin pelkän kirjallisen aineiston lukemalla osapuolet ajattelevat.
Alanko muistuttaa, että sovitteluratkaisu on aina kompromissi.
– Jos sovitteluun lähdetään, kumpikaan osapuoli ei voi vaatia eikä odottaa, ettei anna piiruakaan periksi. Sovitteluratkaisussa molemmat osapuolet joutuvat joustamaan alkuperäisistä vaatimuksistaan. Usein kuitenkin laihakin sopu on parempi kuin lihava riita.
Hyvä valituksen sisältö
Kun valitusta aletaan tehdä, tärkein asiakirja on yleensä hoitavan lääkärin hyvä, kuvaileva ja perusteltu lausunto potilaansa toimintakyvystä ja syy-yhteydestä. Esimerkiksi neurologin mielipide ei riitä, vaan hänen on perusteltava mahdollisimman laajasti, mihin hänen mielipiteensä perustuu ja esimerkiksi millä tavalla valituksessa mainittu jälkitilan oire vaikuttaa ihmisen työkykyyn ja elämään ylipäätään. – Lääkärinlausunnossa ei siis riitä maininta vaikkapa sitä, että väsymys ja aloitekyvyn puute ovat tyypillisiä aivovamman jälkitilalle ja ne alentavat olennaisesti työkykyä, vaan jokainen oire pitäisi käsitellä omana kohtanaan ja kertoa kattavasti, miksi ja millä tavalla juuri tämä oire alentaa ihmisen työkykyä ja elämänlaatua.
Myöskään maininta siitä, että oireet ovat alkaneet vasta tapaturman jälkeen, ei yksinään riitä.
– Ihmiset luonnollisesti usein korostavat sitä, että oireet ovat alkaneet vasta vakuutustapahtuman myötä. Pelkkä ajallinen yhteys tapaturman ja oireiden alkamisen välillä ei kuitenkaan korvauksen perusteeksi riitä. Sen sijaan jälleen pitää perusteella lääketieteellisesti, miksi juuri nämä oireet johtuvat kyseissä onnettomuudessa saadusta aivovammasta.
– Jos lääkäri kirjoittaa huonosti muotoillun ja perustellun lausunnon, ei sille hyväkään juristi voi mitään. Hyvistä lääkärinlausunnoista taas taitava ammattilainen osaa koota napakan ja perustellun valituksen tai lausuman.
Alanko kertoo, että vakuutusyhtiöt vetoavat tyypillisesti syy-seuraussuhteen puuttumiseen tai niin sanottuihin sekoittaviin tekijöihin.
– Vakuutusyhtiö voi yrittää saada valituksen hylätyksi vaikkapa sillä perusteella, että henkilöllä on ollut aiemmin masennusta, hän on syntynyt keskosena tai hän on vaikkapa hiljattain eronnut. Hyvässä valituksessa ei kannata piilotella näitä sekoittavia tekijöitä, vaan perustella kattavasti, miksi oireet eivät johdu niistä. Tueksi tarvitaan kuitenkin tällöinkin aina hyvä lääkärinlausunto.
Alanko antaa myös lautakuntiin lähettävien lausuntojen pituuteen liittyvän vinkin.
– Kirjoita lausunto uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa, että se on mahdollisimman lyhyt ja tiivis. Viisi sivuakin on yleensä liikaa, sillä lautakunnissahan asiat käsitellään vain kirjallisessa menettelyssä. Lyhyt ja ytimekäs valitus on aina parempi kuin pitkä ja jaaritteleva. Myöskään pykäliä ei tarvitse kirjoittaa auki, sillä se vie vain turhaa tilaa ja asioita käsittelevät ihmiset tuntevat lain. Jos suoraan vedotaan johonkin lakipykälään, riittää lain ja pykälän mainitseminen.
Juttu on lyhennelmä Aivoituksessa 2/23 julkaistusta artikkelista. Voit lukea koko jutun painetusta lehdestä. Näytenumeron voi tilata Aivovammaliiton toimistolta järjestösihteeriltä osoitteesta anu.kainulainen(at)aivovammaliitto.fi
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Sielukas media