Kuolindoula on tukena ja turvana matkalla kohti tuntematonta. Doula on todennäköisesti tuttu termi synnyttäneille – ja kenties monelle muullekin, joka on katsonut yhdysvaltalaisia sarjoja ja elokuvia. Doulalla tarkoitetaan synnyttäjän tukihenkilöä. Nykyään Suomessa koulutetaan myös kuolindoulia, jotka ovat kuolevan ja tämän läheisen rinnalla elämän viimeisillä hetkillä.
Kuolindoulaksi valmistunut Nina Mikkonen kertoo, että kuolindoulien ammattikunta on maassamme uusi. Hän painottaa, että kuolindoula ei korvaa hoitohenkilökuntaa eikä osallistu hoitotyöhön, eikä kuolindoula korvaa myöskään saattohoidon vapaaehtoisia. Kuolindoula kulkee vierellä muun muassa saattohoitovaiheessa ja auttaa sekä kuolevaa että läheisiä surun ja kuoleman käsittelyssä. Asiakkaan halutessa kuolindoula voi toimia linkkinä ja toiveiden ”tulkkina” kuolevan, omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä. Kuolindoula voi auttaa myös arjen sujuvoittamisessa vaikkapa hoitamalla lemmikkiä tai sisaruksia, kun vanhemmat ovat sairaalassa saattohoidossa olevan lapsen luona. Kuolindoulan apua voi tarvita myös terve ihminen, joka haluaa valmistautua kuolemaansa tekemällä esimerkiksi hoitotahdon tai vaikka vain puhua ulkopuolisen kanssa kuolemanpelosta.
Kuolindoula toimii aina kuolevan tai tämän läheisen valtuutuksella, eikä sooloile oman mielensä mukaan. Kuolindoula tekee etukäteen toimeksiantajansa kanssa kirjallisen sopimuksen siitä, mihin kaikkeen hänen palveluitaan halutaan. Sopimuksessa määritellään myös hinta, joka koostuu haluttujen palveluiden määrästä ja niihin käytettävästä ajasta. Yleensä kuolindoulan tuntiveloitus on noin 80–180 euroa. Sopimuksessa arvioidaan koko palvelun hinta mahdollisimman tarkasti. Myös etäpalvelu on mahdollista.
Kuolindoula voi avustaa ja neuvoa erilaisten asiakirjojen, kuten hoitotahdon tai edunvalvontavaltakirjan tekemiseen liittyvissä asioissa – mutta ei milloinkaan laadi kyseisiä asiakirjoja omin päin. Kuolindoula voi auttaa käytännön asioissa, kuten vaikkapa hoitaa kuolevan lapsia. Kuoleman jälkeen kuolindoula voi tukea omaisia heidän suruprosessinsa aikana. Kuolindoula voi olla myös mahdollistamassa kotikuoleman, ja jos niin halutaan, auttaa myös hautajaisjärjestelyissä. Kuolindoula voi esimerkiksi varmistaa, että edesmenneen tahto toteutuu hautajaisten ohjelmassa ja musiikissa.
– Jos kuoleva tai läheinen toivoo, voi kuolindoula myös auttaa löytämään lisäapua, kuten psykologin tai sairaalapastorin. Jos kuoleva on oikeustoimikelvoton esimerkiksi muistisairauden vuoksi, myös läheinen voi antaa valtuutuksen kuolevan puolesta.
Kaikki meistä eivät lähde niin sanotusti saappaat jalassa, vaan kuolemaan johtavan sairauden diagnosoinnin jälkeen voi vielä olla hyvinkin toimintakykyinen. Kuolindoula voi tässä vaiheessa vaikkapa lähteä kuolevan kanssa teatteriin tai auttaa tätä valitsemaan ruumisarkun. Kaikilla ei ole läheisiä, joiden kanssa voisi elämänsä viime hetket jakaa, ja jotkut meistä haluavat hoitaa kaiken mahdollisimman valmiiksi ennen lähtöään.
Aidosti läsnä
Ennenkaikkea kuolindoula on kuitenkin läsnä: pitää kädestä kuvainnollisesti ja tarvittaessa sananmukaisestikin. Keskustelee, kuuntelee, on turvana ja tukena.
– Kuoleminen on yleensä äärimmäisen stressaava ja surullinen tilanne, johon sisältyy runsaasti erilaisia tunteita. Ulkopuolinen kuolindoula voi rauhoittaa omalla läsnäolollaan vaikeina aikoina. Olla kuolevan ja läheisten tukena, ymmärtää, kannatella surussa.
Nina Mikkonen painottaa, että vaikka jokainen meistä tietää kuolevansa jonakin päivänä, ei omia reaktioita joko omaan tai läheisensä lähestyvään kuolemaan pysty etukäteen ennustamaan.
– Meistä viisain ja vahvinkaan ei ole pelkkää järkeä, vaan meistä jokaista ohjaa myös tunne. Kun kuolema on tulossa kylään, jokaisesta voi kuoriutua hyvinkin erilainen ihminen kuin mitä itse olettaisi. Jokainen, jolta on kuollut läheisiä, on varmasti huomannut tämän omakohtaisesti. Koska kuolindoulalla ei ole henkilökohtaista sidettä kuolevaan tai tämän läheisiin, pystyy hän sanoittamaan sekä kuolevalle että omaiselle, mistä näiden tunteet mahdollisesti johtuvat. Kuolindoula tukee ja kulkee rinnalla koko matkan kohti vääjäämätöntä hetkeä.
Nina Mikkonen toteaa, että moni kuoleva ei halua jakaa kaikkea läheistensä kanssa – kenties siksi, että jotkut asiat ovat liian kipeitä jaettavaksi tuttujen kanssa tai siksi, että kuoleva haluaa säästää rakkaitaan, kannatella heitä viimeiseen saakka eikä keskustella siitä hetkestä, kun häntä ei enää ole.
– Meihin on sisäänrakennettuna ajatus, että emme halua vaivata kaikkein läheisimpiä omilla murheillamme, vaan haluamme rakkaillemme kaikkein parasta. Siksi kuolindoula on turvasatama, jonka kanssa voi keskustella luottamuksella kaikesta, mistä lähestyvän kuoleman edessä jutella haluaa.
Nina Mikkonen korostaa, että kuolindoulalla on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Hän ei saa kertoa kuolevan luottamuksella kertomia asioita läheisille edes sitten, kun kaikki on jo ohi, jos niin on sovittu.
Moni läheisensä menettänyt kertoo tunteneensa huonoa omaatuntoa siitä, ettei ollut juuri kuoleman hetkellä rakkaansa vuoteen vieressä. Kuolema piipahti juuri silloin, kun läheinen kävi syömässä, saattoi käytävälle muita sairasvuoteen ääressä käyneitä tai nukahti kuolevan viereen kannetussa varavuoteessaan.
– Yksi koulutuksessa saamani arvokas oppi onkin, että kuoleva päättää, kuoleeko hän yksin vai muiden läsnä ollessa. Voi olla, että vaikka vuoteen ympärillä häärisi lähes vuorokauden ympäri ihmisiä, kuoleva valitsee lähteä juuri sillä hetkellä, kun hän on huoneessa yksin. Ihminen on paljon monimutkaisempi järjestelmä kuin mitä voimme järjellä ymmärtää. Haluankin sanoa kaikille, että älkää missään nimessä soimatko itseänne siitä, jos juuri kuoleman hetkellä olitte toviksi poistuneet muualle, sillä se oli kuolevan tahto. Toivon jokaisen ymmärtävän ja hyväksyvän, että juuri näin asian kuuluikin mennä.
Turvasatama
Koulutuksessa korostetaan myös, että kuolindoulalla pitää olla isot, isot korvat ja hyvin pieni suu. Kuolindoulan pitää osata ja uskaltaa olla hiljaa, pitää osata olla pelkäämättä hiljaisuutta. Hiljaisia hetkiä ei tarvitse täyttää puheella, musiikilla tai ääneen lukemisella – mutta näitäkin voi tehdä, jos kuoleva tai läheinen näin toivovat.
– Jotkut, jotka tuntevat minut vain julkisuudesta, ovat ihmetelleet, miten minunkaltaiseni vilkas ja suulas ihminen mukamas tässä ammatissa pärjää. Kummastelijat eivät tietenkään tiedä kaikkia puolia minusta. Koska olen toiminut omaishoitajana ja saattanut rakkaita ihmisiä rajan yli, osaan kohdata kuolemaan liittyviä asioita paitsi koulutukseni, myös omien kokemuksieni pohjalta.
Nina Mikkonen korostaa, että kuolevan ja omaisten rinnalla kulkeminen on täynnä tunteita. Se vaatii paitsi voimaa, myös suurta herkkyyttä. Sanatonta viestintää on osattava lukea, eikä omia tunteita pidä tuoda liiaksi näkyviin, tapahtui sitten mitä hyvänsä.
– Pääsanomani kuolevalle ja läheiselle on, että olen tässä, olen teidän kaikkien puolella, enkä ketään vastaan. Olen käytettävissä kaikkeen, mitä haluatte. Minun tunteitani ei tarvitse ajatella tai säästellä. Olen tässä ammattilaisena. Olen turvasatama jokaiselle, jota lähestyvä kuolema koskettaa.
Nina Mikkonen toteaa, että elämä on prosessi matkalla kohti kuolemaa.
–Tuon prosessin aikana meille tapahtuu asioita, joista osaa on välillä vaikea hyväksyä ja ymmärtää. Suurimpaan osaan saamme matkamme aikana vastaukset, mutta osa jää hämärän peittoon. Tämän vuoksi elämän loppupuolella voi olla paljon asioita, joista haluaa keskustella. Kuolindoula kuuntelee ja on rinnalla ihan viimeiseen henkäykseen asti – ja jos halutaan, vielä sen jälkeenkin omaisten tukena.
Jos kiinnostuit kuolindoulauksesta, saat Nina Mikkoseen yhteyden seuraavasti:
e-mail: ninamargitamikkonen@gmail.com
puh: 0500 400 804
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Jussi Arhinmäki