Teimme opinnäytetyö kroonistuneista niskan retkahdusvammoista yhteistyökumppaninamme Aivovammaliitto.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli koostaa tietoa fysioterapeuttien työn tueksi kroonisista niskan retkahdusvammoista sekä tuottaa opas terapeuttiseen harjoitteluun. Työn teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnettiin aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Tämän pohjalta koostettiin opas, jota fysioterapeutit voivat hyödyntää potilaan kuntoutuksessa omaan yksilölliseen arviointiinsa pohjautuen. Työn tavoitteena on tukea fysioterapeutteja terapeuttisen harjoittelun toteutuksessa kroonisilla niskan retkahdusvammapotilailla.
Oppaaseen valitsimme liikkeitä, jotka olivat tulleet ilmi työssämme käytetyissä tutkimuksissa. Kyseisillä liikkeillä on huomattu olevan positiivisia vaikutuksia potilaiden oireiden lievittymiseen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu kroonisesta niskan retkahdusvammasta kärsivillä muutoksia kaularangan lihasten aktivaatiossa ja koordinaatiossa. Oppaassa esiintyvillä liikkeillä voidaan vaikuttaa kaularangan syvien lihasten aktivaatioon, koordinaatioon, stabiliteettiin ja kestovoimaan.
Tärkeä aihe
Niskan retkahdusvammat ovat tärkeä aihe sen yleisyyden ja haitallisuuden vuoksi. Vammasta syntyvät monenlaiset haittavaikutukset voivat olla pitkäkestoisia sekä fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn alentavia tekijöitä. Tyypillinen syntytilanne vammalle on peräänajo- tai kylkikolari. Vamma voi syntyä myös matalaan veteen sukellettaessa, kaatuessa tai kontaktilajeissa, sillä vamman syntyyn riittää äkillinen pysähtyminen pienestäkin vauhdista.
Niskan retkahdusvamman aiheuttamia vaurioita ei kuitenkaan aina voida todeta kuvantamistutkimuksissa, ja n. 10 % vammoista kroonistuu. Korkeampi raportoitu kipu ja toimintarajoitus on nostettu riskitekijöiksi niskan retkahdusvamman kroonistumiselle. Vamman vakavuusaste ja kroonistuminen on todettu olevan naissukupuolella korkeampi. Lisäksi psykososiaaliset tekijät, kuten kivun katastrofointi, liikkumisen pelko, masentuneisuus ja omat alhaiset odotukset toipumiselle, ovat yksi suurimmista kivun kroonistumiseen vaikuttavista tekijöistä.
Saatavilla olevien ajankohtaisten tutkimusten perusteella ei ole voitu osoittaa, että jokin hoitomenetelmä tai spesifi liike olisi toistaan parempi vaihtoehto kroonistuneen niskan retkahdusvamman kuntoutuksessa. Muutamat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että potilaat voivat hyötyä aktiivisesta terapeuttisesta harjoittelusta. Tärkeää on terapian jatkuvuus ja progressiivisuus.
Tutkimuksia on tehty kroonisen niskan retkahdusvamman kuntoutuksesta, mutta toteutetut interventio- ja arviointimenetelmät ovat niissä erilaisia ja lisätutkimukset terapeuttisen harjoittelun vaikutuksista ovat tarpeen. Psykososiaalisten tekijöiden tärkeys tulisi myös nostaa keskiöön kuntoutuksen toteutuksessa. Lisää tutkimuksia tarvittaisiin muun muassa psykososiaalisten tekijöiden vaikuttavuudesta niskan retkahdusvammojen kroonistumiseen.
Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksesta nimellä Kroonistuneet niskan retkahdusvammat – opas fysioterapeutin työn tueksi.
Teksti: Fysioterapeuttiopiskelijat Riikka Virta ja Janina Shvan