Satu Korppi-Halminen osallistui vuosi sitten Rauman pitsiviikkojen Mustan pitsin yö -tapahtumaan. Illan päätteeksi hän lähti aikomansa kävelyn sijaan tyttärensä luokse sähköskuutilla. Satu ei milloinkaan päässyt perille, vaan hänet löydettiin kaatuneena ja tajuttomana. Ohikulkija oli soittanut ambulanssin, joka kuljetti naisen sairaalaan. Seuraavana päivänä hänet kotiutettiin, sillä TT-kuvassa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Ainoa näkyvä vamma oli iso haava päässä.
Skuuttionnettomuuden jälkeisenä päivänä Satu Korppi-Halminen oli sekava ja oksenteleva, eikä pystyssä pysyminen ollut luonnistua. Satun mies soitti päivystysneuvontaan, josta kehotettiin Satua palaamaan sairaalaan. TYKSin neurologin konsultaation jälkeen päädyttiin ottamaan MRI-kuvat. Kuvissa näkyikin verrattain laajat aivovammaan viittaavat löydökset ja kallonmurtuma. Satu kärsi erittäin kovista kivuista, ja hänet otettiinkin osastolle muutamaksi päiväksi. Seuraavat neljä kuukautta oli vaikeaa aikaa, kun Satu odotteli pääsyä neuropsykologille. Neuropsykologisten tutkimusten jälkeen vuorossa oli neurologin konsultaatio. Diagnoosiksi tuli keskivaikea aivovamma.
– Pahin yhdistelmä on suomalainen sisu ja aivovamma. Samaan aikaan halusin sinnikkäästi jatkaa elämääni normaalisti, vaikka tiesin tapaturman jättäneen jälkensä. Neuropsykologille meno jännitti. Mietin, kuuntelevatko ja ymmärtävätkö ammattilaiset minua, vai saanko osakseni vähättelyä. Kaikki meni kuitenkin loistavasti, Satu kertoo.
Eräällä neuropsykologikäynnillä Satu otti puheeksi, että oli jo pitkään haaveillut toisesta koirasta.
– Ajattelin, että nyt minulla olisi aikaa olla kotona pentukoiran kanssa. Halusin itselleni terapiakoiran, sillä karvaterapia on todella tärkeää.
Korpin perheessä alkoi pohdinta, mikä rotu sopisi paitsi lapsiperheeseen, myös terapiakoiraksi. Koiran olisi myös tultava toimeen taloudessa, jossa on jo yksi koira ja kaksi kissaa.
– Päädyimme tšekinpaimenkoiraan, joka on rotuominaisuuksiltaan älykäs perhekoira. Kyseistä rotua käytetään esimerkiksi kehitysvammaisten lasten kanssa. Rotu on myös stressitön ja ulkonäöllisestikin kaunis. En halunnut lyhytkarvaista koiraa, sillä niiden irtokarvojen nyhtäminen vaatteista on käytännössä mahdotonta.
Kohtalon sanelemaa
Satu kertoo luottavansa kohtaloon; siihen, että kaikella on tarkoitus. Tapahtuikin niin, että toivotun rodun kasvattaja löytyi kymmenen kilometrin päästä Nakkilasta. Lisäksi kasvattajan kotisivuilta kävi ilmi, että heille on juuri tulossa pentue. Satu lähetti sähköpostia, kertoi tilanteestaan ja siitä, että hän toivoisi itselleen tukikoiraa. Hän halusi myös tyttökoiran, sillä perheen cockerspanieli Hellikin on narttu. Pentueen synnyttyä selvisi, että kuudesta koiravauvasta viisi oli narttuja. Kaikki pennut oli kuitenkin alustavasti varattu, mutta Satu kutsuttiin halutessaan tutustumaan rotuun.
– Totesin, että ilman muuta tulen, koiranpentujen katsominen on aina ihanaa. Mieheni hieman toppuutteli, mutta menimme silti. Emokoira oli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin: tasainen, rauhallinen ja kaunis. Myös kasvattajaperhe oli ihana.
Vajaan viikon päästä kasvattajat ilmoittivat, että alustavasti varattu narttu onkin saatavilla.
– Pinkki on lempivärini, ja yhdellä pennuista oli ollut pinkki panta. Kävikin niin, että pinkkipantainen pentu tuli juuri meille.
Näin Madonna eli Hallalaakson Betty Blue muutti perheeseen. Vanhempi koira aluksi hieman ärähteli tulokkaalle, mutta yhteiselo alkoi nopeasti lutviutua. Kissat sen sijaan eivät olleet moksiskaan pennusta.
Tuleva sosiaalisen tuen koira
Tarkoituksena on, että Madonnasta tulee sosiaalisen tuen koira. Tulevaa silmällä pitäen Satu osallistui jo Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n webinaariin. Tilaisuudessa selvitettiin kurssin hakukriteereitä ja yleistietoa sosiaalisen tuen koiran kouluttamisesta. Koulutukseen voi hakea aikaisintaan koiran ollessa vuoden vanha, joten vielä Madonna on liian nuori.
– Nyt keskityn luomaan hyvää perustaa järjestön vinkkien avulla. He kertovat, mitä tulevan sosiaalisen tuen koiran on hyvä osata. Olen jo ilmoittautunut paikallisen koirakoulun pentukurssille. Nyt kun olen sairauslomalla, minulla on aikaa puuhailla pennun kanssa. On tärkeää, että mahdollisesti koulutukseen päästessämme olen siinä kunnossa, että jaksan. Koulutuksen on oltava kivaa ja hyödyllistä sekä koiralle että omistajalle. Kumpaakaan ei ole tarkoitus kuormittaa liikaa.
Sosiaalisen tuen koira voi toimia perheessä avustaen esimerkiksi herätyksissä ja sosiaalisissa tilanteissa. Tukikoira voi myös avustaa ahdistuksesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivää omistajaansa uskaltautumaan julkisille paikoille. Satu kertoo, ettei hän ole ollut aivovamman saatuaan kovinkaan rohkea. Hän ei halua olla yksin edes kotona, joten liikkuminen yleisillä paikoilla ei varsinkaan tunnu mukavalta.
– Koira on turva kotona ollessani, mutta ennen kaikkea toivon, että voin tukeutua koiraan esimerkiksi kauppakeskuksissa ja muilla julkisilla paikoilla. Minulta menevät sanat hukkaan ja muisti pätkii, joten tukikoira tekisi omalta osaltaan näkymätöntä vammaa näkyväksi. Uskon, että sosiaalisen tuen koiran ansiosta tulisin nykyistä paremmin ymmärretyksi eri paikoissa. Madonna olisi minun terveet aivoni.
Koirasta apua myös käytännön asioissa
Ennen vammautumistaan Satu oli sosiaalinen, harrasti monipuolisesti liikuntaa ja oli kova tekemään töitä. Siksi muutokset omassa luonteessa ja jaksamisessa ovat olleet erityisen vaikeita hyväksyä. Arkuus, muistiongelmat, sanojen hukkuminen, fatiikki ja päänsäryt ovat kaikki sellaisia, jotka olivat hänelle entisessä elämässä täysin vieraita asioita.
Koska vamma ei näy päälle päin, suurin osa tuttavista olettaa Satun olevan täysin entisellään. He eivät ymmärrä, miksei Satu muista nimiä tai aina edes sitä, mistä juttelemaan tullut tyyppi onkaan tuttu. Koira olisi tuki myös näissä tilanteissa.
Myöskään tavarat eivät aiemmin katoilleet.
– Koira voisi hakea minulle avaimet ja puhelimet, jotka ovat tämän tästä hukassa. En myöskään meinaa löytää parkkipaikalla autoani. Neuvoksi on annettu, että ota kuva siitä, missä autosi on. No arvatkaapas vaan, muistanko ottaa sitä valokuvaa… No en! Koira voisi näissä tilanteissa opastaa minut autolle.
Madonna on jo nyt ollut mukana Satun kanssa kuntoutuksissa. Koira tuntee jo päivärytmin.
– Tärkeä osa pentuaikaa on luoda tiivis yhteys minun ja koiran välille sekä sosiaalistaa pentu. Eläimet ovat aina kuuluneet olennaisena osana elämääni, joten on upeaa, että lemmikistäni tulisi myös virallisesti tukikoirani, Satu Korppi-Halminen iloitsee.
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen