Oululaisen keilahallin kahviossa käy kova kuhina, kun Oulun Seudun Aivovammayhdistyksen keilailijat saapuvat paikalle. Kuulumisia vaihdetaan samalla, kun keilailukenkiä vedetään jalkaan. Jokaisella on mukanaan kassi, jossa on oma keilapallo. Varattuna on kaksi rataa, sillä innokkaita keilaajia on runsain mitoin.
– Aivovammayhdistys kustantaa ratamaksun, kengät vuokraa jokainen itse ja meillä kaikilla on ikioma keilapallo, kertoo Oulun Seudun Aivovammayhdistyksen puuhamies Ari Hyvälä.
Ari Hyvälää on kiittäminen siitä, että jokaiselle on toden totta lahjoitettu henkilökohtainen pallo. Arin hyvä ystävä Kari-Pekka Rytilahti on keilailuammattilainen, ja pallolahjoitus mahdollistui hänen kauttaan. Henkilökohtainen ammattilaispallo on siitä tärkeä, että se on materiaaliltaan keilailuhallien massatuotantopalloja laadukkaampi, ja lisäksi jokainen voi valita itselleen juuri sopivan painoisen pelivälineen. Pallo voi painaa enimmillään runsaat seitsemän kiloa. On henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni, minkä painoista palloa itse kukin parhaana pitää.
Keilailu idea
Keilailun tarkoituksena on kaataa lähes 20-metrisen radan päähän kolmion muotoon asetellut kymmenen keilaa. Jokaisella kierroksella saa heittää kahdesti.
Parhaat pisteet saa kaadosta, jolloin kaikki kymmenen keilaa menevät nurin ensimmäisellä heitolla. Kaato merkitään tulostauluun X-kirjaimella. Toiseksi paras pistemäärä kertyy, kun kaikki keilat kaatuvat kahden heiton aikana. Tätä suoritusta kutsutaan paikoksi. Maksimipistemäärä on 300. Sen saavuttaakseen pitää tehdä jokaisella heittokierroksella kaato.
Ammattimaista menoa
On selvää, etteivät oululaiset ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kaatoja ja paikkoja tulee tämän tästä. Kaadon tehnyt pelaaja palaa radalta riehakkaissa tunnelmissa tehden käsivarsillaan X-merkin – pitäähän kaadolla vähän kavereille kuittailla.
Aina kaikki keilat eivät kaadukaan ensimmäisellä yrityksellä ja edessä on paikkoheitto. Jos paikattavaksi jää ainoastaan keilapakan keskimmäinen keila eli niin sanottu vitoskeila, silloin nostaa yksi jos toinenkin kätensä pystyyn. He eivät viittaa pyytääkseen puheenvuoroa, vaan se on merkki keilaajalle: ellet tee paikkoa, olet kätensä ajoissa pystyyn nostaneille virvokkeen velkaa.
Kengät riisuttuaan ja keilapallot puhdistettuaan porukka suuntaakin yhdessä lähi-Prismaan kahveille. Iloinen yhdessäolo jatkuu vielä mukavan urheilutuokion jälkeenkin.
Teksti ja kuvat: Pia Kilpeläinen
Kuvassa eturivissä Sami Tapio, keskirivissä Jani Visuri, Ari Hyvälä, Pertti Latvala ja Janne Tissari ja takana Hannu Pirnes, Atte Kinnunen, Kari-Pekka Rytilahti, Tuomo Seppänen ja Aaro Pikkarainen.