– Avustajakoira on koira, joka luovutetaan sitä tarvitsevalle ihmiselle valmiiksi koulutettuna. Sosiaalisen tuen koira on puolestaan sitä tarvitsevan ihmisen oma koira, jonka sen omistaja kouluttaa itse tai avustajansa kanssa yhdessä Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n yhteistyökouluttajan avulla. Yhdistys maksaa koiran kouluttamisen, opastaa Päivi Romppainen Jobs for Dogs -yrityksestä (linkki vie yrityksen kotisivuille). Tässä jutussa tutustumme Eskoon, jota Saija Lönnqvist parhaillaan kouluttaa itselleen sosiaalisen tuen koiraksi Päivin opein.
Saija Lönnqvist kävelee Tikkurilan rautatieasemalla yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisen Esko-labradorinnoutajansa kanssa. Eskoa koulutetaan sosiaalisen tuen koiraksi, ja hauvalla on yllään asiasta kertovat liivit. Liivi muistuttaa koiraa siitä, että se on töissä, mutta opastaa myös ihmisiä, ettei koiraan sovi koskea – oli se sitten miten ihana hyvänsä. Ja labradorinoutajahan on suloinen kuin mikä!
Päivi Romppainen Jobs for Dogs -yrityksestä antaa huomaamattomia ohjeita Saijalle, miten koiraa tulee ohjata ja sen käyttäytymistä vahvistaa eri tilanteissa. Myös Päivi pyrkii ottamaan mahdollisimman vähän kontaktia koiraan. Välillä Esko tuntuu kummastelevan, kuinka sille ennalta tuttu Päivi ja uusi tuttavauus Aivoitus-lehdestä ovat niin välinpitämättömiä, etteivät reagoi sen ruskeiden silmien anovaan katseeseen. Utelias ja ystävällinen koira on rotuominaisesti kiinnostunut ympäristöstään ja ihmisistä. Pääasiassa Eskon katse kuitenkin seuraa Saijan jokaista liikettä. Tärkeintä on, että sen omalla ihmisellä on hyvä ja turvallinen olo.
Saija aivovammautui vuosituhannen alkupuolella yllättävästi syntyneessä vappumellakassa Berliinissä. Todennäköisimmin häneen osui katukivi, mutta sataprosenttista varmuutta päähän osuneesta esineestä ei ole. Väkivaltatilanteessa saatu Aivovamma ja sen jälkiseuraukset tekivät Saijasta sosiaalisesti epävarman ja eristäytyvän, ajoittain kotiinsa linnoittautuvan. Uusien ihmisten tapaaminen oli ahdistavaa.
– Lähdin aikanaan päivätoimintaan, sillä toivoin muihin aivovammautuneisiin ihmisiin tutustumisen helpottavan sosiaalista arkuuttani. Tutustuin päivätoiminnassa mieheen, jolla oli sosiaalisen tuen koira. Hän oli hankkinut koiransa juuri siksi, että se auttoi häntä lähtemään ulos kotoaan. Aloin jo tuolloin miettiä, että sosiaalisen tuen koira voisi auttaa minuakin rohkeammaksi ja vähentää pelkoani ja ahdistustani.
Mutta vasta nyt, yli 20 vuotta vammautumisen jälkeen, aika oli oikea.
– Sain vihdoinkin korvausasiat selviksi, joten minun oli taloudellisesti mahdollista ostaa sosiaalisen tuen koiraksi koulutettava koira.
Esko tulee taloon
Kun Saijan tuttava kertoi, että hänen labbiksensa odottaa pentuja, Saija teki päätöksensä.
– Ajattelin, että nyt on se hetki! Tunnen emokoiran, tiedän sen sukuhistoriaa ja saan valita pentueesta sen oikealta tuntuvan. Silti minua jännitti. En ajatellut, etteikö koira oppisi, mutta olin huolissani siitä, onko minusta tähän urakkaan.
Saija alkoi tutkia, miten sosiaalisen tuen koiran koulutukseen voi hakeutua. Hän oli yhteydessä Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:hyn (linkki vie järjestön verkkosivuille) jo ennen kuin pentu tuli taloon – ja siis noin vuotta aikaisemmin kuin hän edes tiesi, tuleeko koskaan koulutukseen valituksi.
– Kun pääsin haastatteluun, minua jännitti todella paljon. Ajattelin, olenko minä liian kamala ihminen ja onko Esko liian riiviö. Pelkoni oli turhaa: pääsimme asiakashaastattelusta läpi, enkä ole päivääkään katunut!
Saija kuvailee elämänsä muuttuneen täydellisesti Eskon myötä – ja muutos on kaikilta osin ollut parempaan suuntaan!
– Olen aiempaa sosiaalisempi ja kotonani olen rennompi, kun tunnen Eskon olevan lähellä ja kanssani. Minua ei ahdista niin paljon lähteä ulos ovesta, vaan lähden usein mielelläni. Ihmisten ilmoilla liikkuminen on nykyään välillä jopa hauskaa!
Esko on helpottanut myös pakollisia asiointikäyntejä.
– Inhosin ja jännitin Kelassa käymistä, sillä koska vammani on näkymätön, ei minua ole kohdattu ja kohdeltu asianmukaisesti. Nyt, kun kävelen koiran kanssa sisään, kohtelu on erilaista – ihan jo vartijoista lähtien. Kun minulla on mukanani sosiaalisen tuen koira, kertoo se heti kaikille, että minulle on joskus sattunut jotakin. Nyt virastokäynnitkään eivät ahdista samaan tapaan kuin aiemmin.
Läsnäolo rauhoittaa
– Esko opetetaan myös panemaan päänsä pyynnöstä syliini ja tuuppaamaan minua kuonollaan, kun annan tietyn merkin. Sosiaalisen tuen koiralla on valtava merkitys siinä, että tulen lähteneeksi neljän seinän sisältä, mutta myös koiran kosketus ja läsnäolo lieventävät ahdistusta ja ehkäisevät paniikkikohtauksia, ja tällä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin sillä, että lähden liikkeelle, Saija jatkaa.
Koira on kohentanut Saijan itsetuntoa runsaasti, ja hän kokee olevansa välillä kuin toinen ihminen myös silloin, kun lähtee liikkeelle ilman koiraa.
– Aiemmin ahdistuin, kun joku tuli juttelemaan kanssani, mutta nykyään saatan aloittaa jutustelun oma-aloitteisesti. En myöskään lähtenyt aiemmin tapahtumiin, joissa on paljon vieraita ihmisiä, mutta nyt olen aktivoitunut ja tapaamme välillä myös muun labbisporukan kanssa. Olen päättänyt lähteä Eskon kanssa yleisötapahtumiin, kuten keskiaikamarkkinoille. Tuntuu hyvältä tuntea olevansa elossa, eikä vain hengissä!
Esko valmistunee viralliseksi tukikoiraksi joulun tienoilla.
– Koiran kanssa olen kuin turvallisessa kuplassa. Aivovamman myötä minusta tuli ympäristöherkkä, ahdistun helposti ja pelkäsin erilaisia tilanteita – siis vaikka järjellä tajusin, ettei ole mitään hätää tai pelättävää. Nyt, kun alan tuntea näitä tuntemuksia, koiran katse ja kosketus vie minut turvalliseen tilaan. Eskon kanssa touhuaminen on muuttanut elämäni, ja on minulle mitä parhainta kuntoutusta!
Tämä juttu on lyhennelmä printti-Aivoituksessa 3/2023 julkaistusta jutusta. Jos haluat lukea jutun kokonaisuudessaan, voit tilata Aivoituksen näytelehtenä Aivovammaliiton järjestösihteeriltä osoitteesta anu.kainulainen@aivovammaliitto.fi
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen