Kalle Viittala ja Virpi Väänänen tapasivat nettisovelluksen kautta vuonna 2014. Tuolloin Kalle kuntoutui kahdesta aivovammasta, joista toinen oli tullut vuonna 2007 moottorikelkkaonnettomuudessa ja toinen vuotta myöhemmin hänen ajettuaan autolla päin puuta. Nykyään pariskunta on kihloissa, avoliitossa ja kahden suloisen lapsen isä ja äiti.
Vaikka Kalle Viittala tiesi aina haluavansa lapsia, ei isyys – eikä edes parisuhde – ollut hänelle itsestään selvää.
– Kyllähän sitä väkisinkin mietti, löytääkö kahdesti erittäin vaikean aivovamman saanut mies koskaan puolisoa ja tuleeko hänestä koskaan isää. Myös äitini oli jo tuudittautunut ajatukseen, ettei hänestä kenties ikinä tule isoäitiä, Kalle kertoo.
Avopuoliso Virpi Väänänen toteaa, että vaikka hän on aina pitänyt lapsista, ei ajatus äitiydestä ollut hänelle miellyttävän elämän ehdoton edellytys.
– Mutta kun aika oli oikea, tuntui äitiys elämää upeasti täydentävältä asialta, Virpi sanoo.
Kun Virpi oli raskaana, kuulivat he kummasteluita pariskunnan rohkeudesta.
– Minulta kysyttiin, emmekö pelkää Kallen aivovamman periytyvän lapselle, Virpi puuskahtaa.
– Aivan kuin aivovamma olisi joku tarttuva tauti tai periytyvä sairaus. Kaikkea sitä ihmiset tietämättömyyttään laukovatkin, Kalle kummastelee.
Iloa lapsista
Vuonna 2019 kahden aikuisen ja yhden koiran perhe täydentyi Vanessa-tyttärellä, ja vuonna 2021 syntyi Iivo-poika.
Vanessan syntymän jälkeistä aikaa Kalle ja Virpi kuvaavat mahtavaksi. Molemmista oli upeaa seurata uuden tulokkaan taitojen karttumista päivä päivältä. Pariskunta nauraa, että vaikka Vanessa on vilkas lapsi, oli hän myös helppo vauva.
– Siksi me päätimme toisenkin lapsen hankkia näinkin nopeasti, Virpi kertoo.
Kun kolmivuotiaan uhmaikä iski päälle juuri silloin, kun kuopus oli vielä vauva, riitti perheessä vilinää.
– Onneksi meillä on upea tukiverkosto ympärillämme. Erityisesti Kallen äiti puolisoineen ja minun vanhempani auttavat paljon. He esimerkiksi ottavat Vanessan viikonlopuksi, kun minulla on töitä. Myös Kallen isä käy auttamassa, Virpi kiittelee.
Perheessä on sovittu, että öisin lapsia hoitaa pelkästään Virpi.
– Se on oikeastaan ainoa mahdollisuus, sillä Kalle nukkuu nukahtamislääkkeiden voimalla.
– Näin on, minulle on nukkuminen vaikeaa, mutta aivovamman vuoksi lepo on elintärkeää, Kalle vahvistaa.
Virpi tunnustaa, että vuorotyötä tekevälle yöheräämiset käyvät välillä raskaiksi, mutta tukiverkko auttaa tässäkin asiassa. Jos toinen lapsi on mummolassa, täytyy yöllä huolehtia vain yhdestä lapsesta. Virpin vastuulla on myös lastentarvikkeiden hankkiminen ja varmistaminen, että päiväkotiin lähtee mukaan kaikki tarvittava.
– En tiedä, onko lapsiperheissä yleensäkin näin, vai onko tämä langennut minulle siksi, että Kalle ei aivovamman vuoksi ole yhtä suunnitelmallinen kuin minä, Virpi pohtii.
Kalle ja Virpi toteavat, että vaikka lapsiperhearki yhdistettynä Kallen aivovammaan on ajoittain rankkaa, lapset myös tasapainottavat elämää.
– Kyllä arkemme olisi todella erilaista, ellei lapsia olisi. Lapset tuovat harmoniaa erityisesti Kallen elämään, Virpi pohtii.
– Eihän perhe-elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Oman haasteensa tuo esimerkiksi ääniyliherkkyyteni, sillä lapsista lähtee tunnetusti meteliä. Silti ei vaihtaisi pois päivääkään. Vaikka isyys on välillä rankkaa, on päällimmäisin tunne tyytyväisyys. Olen onnellinen, että meillä on kaksi tervettä lasta ja toisemme, Kalle hymyilee.
Tämä on lyhennelmä Aivoituksessa 4/2023 julkaisusta artikkelista. Voit lukea koko artikkelin tilaamalla Aivoituksen näytenumeron Aivovammaliiton järjestösihteeriltä osoitteesta anu.kainulainen@aivovammaliitto.fi
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen