Kun tätä haastattelua tehdään, on maaliskuun loppu vuonna 2021. Anja Heinonen istuu uudessa kodissaan Järvenpäässä. Ikkunasta näkyy hoitokoti, jossa hänen puolisonsa Hannu asuu. Haastatteluhetkellä Hannulla on keuhkokuume, mutta ilman sitäkin hän oli jo maaliskuussa vuodepotilas, joka tarvitsi apua kaikkiin toimiinsa.
Katso Anjasta ja Hannusta kuvattu video alta.
Anja Heinosen puoliso Hannu sairastui vuonna 1991 aivokasvaimeen. Tuolloin tauti voitettiin, ja Hannu jatkoi työssään opettajana. Pariskunta osallistui Aivovammaliiton Aivovaurio.fi-projektiin, jonka tarkoituksena oli kertoa aivovammoista, aivoverenkiertohäiriöistä ja aivokasvaimista – siis kolmenlaista aivovaurioista.
Vuonna 2015 kasvain uusiutui, ja se saatiin jälleen hoidettua. Sitten Hannu sai vielä neljä aivoinfarktia. Viimeisen kohdalla luultiin, että mies menehtyy välittömästi. Näin ei käynyt, mutta nyt – maaliskuisena iltana haastatteluhetkellä – Hannulla on aspiraatiokeuhkokuume, joka tarkoittaa ruoan tai muun vieraan aineen keuhkoihin hengittämisestä aiheutunutta keuhkotulehdusta. Anja toteaa, että kun tämä juttu syksyllä ilmestyy, ei hänen puolisonsa ole enää välttämättä keskuudessamme. Sellaiset olivat ennusmerkit keväällä.
-Elämätilanteessamme on suureksi avuksi, että saimme Hannulle henkilökohtaisen avustajan. Hän käy miestäni ulkoiluttamassa ja auttamassa muutoinkin kahdesti viikossa. Ei ollut itsestään selvää, että henkilökohtainen avustaja myönnetään hoitokodin asukkaalle. Avustajapäivät ovat minun vapaapäiviäni, Anja kertoo.
Vapaapäivinään Anja pitää huolta itsestään. Hän lukee 150 kirjaa vuodessa, piirtää, maalaa, valokuvaa ja hoitaa rakkaita lastenlapsiaan. Toinen heistä soittaa kesken haastattelun ja utelee, joko toimittaja on lähtenyt, jolloin mummulla olisi mahdollisuus kuulla, mitä kaikkea koulussa oli sinä päivänä tapahtunut. Tuoreimpina projekteinaan Anjalla on ollut lapsuuden muistelmien kirjoittaminen ja lapsille tehdyt sukulaiskansiot, joissa kerrotaan molempien vanhempien sukujen vaiheista. Tuttavapiiriin kuuluu tusinan verran ihmisiä, joiden kanssa Anja juttelee ja lähettelee valokuvia Whatsappissa. Kaukaisimmat kaverit ovat lapsuudesta saakka mukana kulkeneet itävaltalainen ja kreikkalainen kirjeenvaihtoystävä, joista ensimmäisen kanssa Anja viestittelee ja jälkimmäisen kanssa lähettelee sähköposteja.
-Minulla on koko ajan tekeillä jotakin. Harrastukset pitävät mieleni virkeänä ja muistuttavat minua siitä, että minun on pidettävä huolta myös itsestäni.
Muutto hoitokotiin
Vuonna 2019 Hannu muutti hoitokotiin.
– Hannu oli ollut hyvässä kunnossa, hän kesti leikkaukset ja systostaatit, mutta syksyllä 2018 hänen kuntonsa romahti.
Hoitoyksikössä arvioitiin ensiksi, olisiko kotona vai hoitokodissa asuminen parempi ratkaisu. Hannu oli arviointijakson jälkeen vielä pari viikkoa kuntoutuksessa, josta ei todettu olevan hänen vointiinsa mitään hyötyä. Sen jälkeen kotipalvelun työntekijät kävivät kotona arvioimassa sinne tarvittavan avun ja tuen määrää. Joulukuussa Anja haki omaishoitajuutta. Kymmenen päivän kotihoitojakson jälkeen Hannun kunto huononi jälleen, ja hän joutui taas hoitolaitosjaksolle. Tuolloin Heinoset asuivat toisessa kerroksessa olevassa asunnossa, jonne johti kierreportaat. Talossa ei ollut hissiä. Kun Hannu joutui keväällä pyörätuoliin, pariskunta pani silloisen asuntonsa myyntiin. Anja alkoi pohtia, onko omaishoitajuus heidän tapauksessaan kaikkien kannalta toimivin ratkaisu.
-Juttelin omaishoidosta vastaavien henkilöiden kanssa kokonaisen iltapäivän. Kävin läpi sitä, onko minulla oikeus olla ryhtymättä omaishoitajaksi. Juttelin myös psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, sillä ajatukseni omaishoitajuudesta luopumisesta ahdistivat minua.
Anja toteaa, että lopulta kaikkien kannalta hoitokoti Hannulle oli ainoa oikea ratkaisu, vaikka hän edelleen kipuilikin päätöksen kanssa. Nyt, pari vuotta myöhemmin, Hannu ei enää kykene nielemään, vaan on vatsaletkuruokinnan varassa. Hän ei pysty ilmaisemaan itseään sanallisesti muutamia yksittäisiä sanoja lukuun ottamatta. Mutta kun Anja astuu Hannun huoneeseen, heräävät miehen kasvot eloon. Anja saa häneen yhteyden, vuosikymmenien rakkaus välittyy katseissa. Kun Anja on muualla, katselee Hannu televisiota ja kuuntelee Youtubesta konsertteja. Erityisesti blues on miehen mieleen.
Väistämättömään valmistautumista
Kuolema on pyrkinyt vieraisille Heinosten luokse sen verran monta kertaa, että Anja on jo alkanut valmistautua tulevaan.
– Hannu on käynyt Puistoblues-tapahtumassa Järvenpäässä vuosikaudet. Tämä näkyy jo niissä valmisteluissa, jotka olen aloittanut väistämättömän hetken varalle. Olen muun muassa ostanut meille yhteisen uurnan, jonka olen tuunannut näköiseksemme. Olen myös suunnitellut Hannulle kuolinpaidan. Kun hetki koittaa, Hannu puetaan Puistoblues-paitaan vuosimallia 1978.
Hetki, jolloin kuolema tuli jälleen kerran kylään ja näytti päättäneen asettua taloksi, koitti kuukauden kuluttua haastattelun jälkeen. Hannun saattohoito aloitettiin torstaina 22.4. Välillä Hannu oli hereillä, ja kun lapset kävivät, hän tunnisti heidät. Anja pötkötteli Hannun vierellä vuoteella, jossa pariskunta kuunteli heidän mielimusiikkiaan – kuten tietysti bluesia. Tiistaina 27.4., kun siniristiliput liehuivat kansallisen veteraanipäivän kunniaksi, tuli kuluneeksi 48 vuotta Anjan ja Hannun ensitapaamisesta. Anja koki hymyillen, että liput hulmusivat myös heidän rakkautensa muistoksi.
Anjan aavistus haastatteluhetkellämme siitä, ettei Hannu enää jutun ilmestyttyä ole välttämättä keskuudessamme, osoittautui oikeaksi. Hannu nukkui pois reilun viikon kuluttua saattohoidon aloittamisesta aamuyön tunteina, kun torstai oli jo muuttunut perjantaiksi 30.4.2021.
Voit lukea Anjan ja Hannun tarinan kokonaisuudessaan painetusta Aivoituksesta 3/2021
Teksti: Pia Warvas
Kuva: Anja ja Hannu Heinosen kotialbumista