Helsinkiläinen Adel Eid on pienestä pitäen viihtynyt pallopelien parissa. Jalkapallo vei miehen mennessään jo ennen kouluikää, ja koulun alettua välitunnit hurahtivat palloa potkien. 8-vuotiaana hän aloitti harrastuksen tosissaan lähtiessään mukaan seuratoimintaan. Rakas laji näytti myös varjopuolensa, sillä aivovamma tuli hänelle jalkapallo-ottelussa. Nykyään iloa hänen elämäänsä tuo – mikäs muu kuin – jalkapallo. Nyt joukkueena on Palloliiton alaisuuteen kuuluva CP-jalkapallomaajoukkue, johon tervetulleita ovat ihmiset, joilla on CP-vamma, aivovamma tai jotka ovat sairastaneet aivoinfarktin.
Adel Eid lähti jalkapallon junioritoimintaan kaverinsa houkuttelemana 8-vuotiaana. Ensimmäiseksi seuraksi valikoitui helsinkiläinen Käpylän pallo, jossa vierähtikin useita vuosia. Seuraavaksi vuorossa oli Helsingin Ponnistus, johon Adel hakeutui kaverin vinkistä. B-juniori-ikäisenä hän siirtyi valmentajan pyynnöstä HJK:iin. Pelaaminen ei ollut enää pelkää hauskanpitoa, vaan jo aktiivista ja tavoitteellista treenaamista. Hän opiskeli tuolloin urheilupainotteisella luokalla Pohjois-Haagan yhteiskoulun lukiossa, jossa olennaisena osana opiskeluita olivat aamutreenit.
Seuraavaksi ura jatkui HJK:n A-junnujen edustusjoukkueessa. Sieltä tie vei jälleen miehen ensimmäiseen seurajoukkueeseen Käpylän palloon, joka pelasi tuolloin kakkosdivarissa. Adel vakiinnutti jo lukioaikana pelipaikkansa Käpylän pallon vakiokokoonpanossa. Samaan aikaan tuli kutsu alle 19-vuotiaiden maajoukkueeseen, mutta loukkaantumisten vuoksi hän ei tuolloin päässyt maajoukkuepaitaa päälleen pukemaan. Seuraavaksi vuorossa oli HIFK, joka pelasi tuolloin ykkösdivarissa. Valitettavasti joukkue meni konkurssiin ennen pelikauden alkua, joten Adel palasi kakkosdivariin ja Käpylän palloon. Ennen armeijaa hän pelasi vielä vuoden verran ykkösdivarissa olleen Hongan väreissä.
– Suoritin asepalvelukseni Santahaminassa urheilujoukkueessa. Voitimme tuolloin armeijan Suomen mestaruuden jalkapallossa, Adel paljastaa.
Intin jälkeen vuonna 2005 Adel sai sopimuksen Veikkausliigassa – eli ylimmällä sarjatasolla – pelaavan HJK:n liigajoukkueeseen.
– Voitimme tuolla kaudella SM-hopeaa. Minä en uutena tulokkaana kovin paljon peliaikaa saanut. Olin kentällä vain kahdessa ottelussa, mutta voitimme muuten ne molemmat, Adel hymyilee.
Jo HJK-vuoden aikana Adelia houkuteltiin Atlantiksen riveihin, jonne hän siirtyikin pelaamaan ykkösdivaria yli kolmeksi vuodeksi. Ura jatkui vielä kakkosdivarissa Käpylän pallossa, ykkösdivarissa vantaalaisessa PK 35 -joukkueessa ja kolmosdivarissa Someron Voimassa. Peliuran rinnalla Adel teki töitä ja opiskeli, sillä Suomessa vain ani harva elättää itsensä jalkapalloammattilaisena.
Päät kolahtavat
Vuonna 2011 Adel aloitti työt PPJ-nimisessä etelähelsinkiläisseurassa ammattikorkeakouluopintojen ohessa. Vuotta myöhemmin hän työskenteli samaisen seuran osa-aikaisena junioripäällikkönä ja aloitti työuransa pankissa. Harrastusmielessä hän pelaili muutamia nelosdivaripelejä PPJ:n miesten joukkueessa. PPJ:llä oli joukkue myös seiskadivarissa. Koska joukkue oli nousukiidossa ja sillä oli mahdollisuus päästä yhtä porrasta ylemmäksi kuutosdivariin, pyysi valmentaja Adelia mukaan vahvistukseksi otteluun.
– Pelasin tuolloin syyskuun alussa elämäni ensimmäisen seitsemännen divisioonan ottelun. Peliä ehti vierähtää puolisen tuntia, kun kolautimme päämme yhteen vastustajan kanssa pääpallopelitilanteessa jossakin keskikentän tienoilla. Menetin tajuntani, mutta kun siitä tokenin, jäin seuraamaan loppupeliä kentän laidalle.
Suihkun jälkeen mies aikoi lähteä ajamaan Töölöstä kotiinsa Haagaan, mutta valmentaja esti aikeet ja ajoi itse Adelin auton miehen kotipihaan asti.
– Silloinen puolisoni oli tulossa kotiin juuri silloin, kun aloin oksennella kotirappumme edessä. Hän soitti pikaisesti hätäkeskukseen, josta meidät ohjattiin ensiksi ensiapuun. Siellä tutkimusten jälkeen todettiin, että nyt ei kyseessä ole aivotärähdys, vaan vakavampi aivovamma. Seuraavaksi minut kiidätettiin Töölön sairaalaan.
Seuraavan yön aikana miehen aivot operoitiin, sillä päiden kolahtaminen oli aiheuttanut aivoverenvuotoja. Muutaman päivänä ajan hän oli nukutettuna teho-osastolla. Koska hänen oikea puolensa oli halvaantunut, oli seuraava osoite Laakson kuntoutussairaala.
– Kun pystyin ensimmäistä kertaa liikauttamaan hieman sormeani, lähti kuntoutus kunnolla käyntiin. Ensimmäiset askeleeni otin reiluin viikon kuluttua. Sainkin oivaa kuntoutusta. Repertuaariin kuului puhe- ja toimintaterapiaa sekä fysioterapiaa. Intensiivinen kuntoutusjakso kesti kuukauden verran, joka jälkeen kävin avokuntoutuksessa useamman kuukauden.
PPJ:n junioripäällikön tehtävät jäivät, mutta päätyöhönsä silloiseen FIM Pankkiin Adel halusi palata mahdollisimman nopeasti. Puolen vuoden sairausloman jälkeen hän teki kolmisen kuukautta töitä puolipäiväisesti. Sen jälkeen hän palasi normaaliin työtahtiin. Kun S-pankki osti FIM Pankin, siirtyi Adel sen leipiin. Hän työskentelee edelleen saman työnantajan palveluksessa Varallisuuden hoidon middle office -asiantuntijana.
– Jo ennen työkokeilua lääkäri väläytteli mahdollisuutta jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Se ei tuntunut minulle vaihtoehdolta, joten halusin ehdottomasti palata työelämään. Onnekseni minulle ei jäänyt aivovamman jälkitilan ehkä yleisintä ja työn suhteen rajoittavinta oiretta eli väsyvyyttä. Olen onnekas, että kykenin jatkamaan työelämässä. Ja hyvin olen jaksanut!
Iloa ja vireyttä liikunnasta
Urheilullisen miehen keho kaipaa liikuntaa, ja siksi erityisesti liikunnalliset harrastukset tuovat iloa Adelin elämään. Hän harrastaa muun muassa futsalia, padelia ja pyöräilee työmatkansa ympäri vuoden. Talvisin fillariin vaihdetaan nastarenkaat.
– Ja kypärä on tietysti päässäni aina, kun lähden pyöräilemään!
Luontaisin ja rakkain harrastus Adelille on jalkapallo.
– Vammautumiseni jälkeen yksi lääkäri totesi, että nyt minun on aika etsiä uusia harrastuksia, sillä en voi riskeerata päätäni uudelleen. Toinen lääkäri vakuutti, että samanlainen tapaturma on niin epätodennäköinen, että voit jatkaa elämääsi myös jalkapallokentillä. Päätin uskoa jälkimmäistä lääkäriä, Adel nauraa.
Adel pitää jalkapallosta erityisesti siksi, että se on monipuolista, fyysisesti raskasta ja siinä saa sosiaalisia kontakteja sekä oman joukkueen että vastustajan pelaajien kanssa. Lajin fyysisyydestä kertoo, että alan huiput juoksevat vaihtelevalla nopeudella – välillä hölkötellen, välillä täysillä spurtaten – yli 12 kilometriä 90 minuuttia kestävän ottelun aikana.
Adel saikin mieluisan kutsun vuonna 2019, kun CP-maajoukkueen joukkueenjohtaja Ville Sallinen otti yhteyttä. Ville oli yhteisten tuttavien kautta kuullut Adelin aiemmasta jalkapallourasta ja sen päättäneestä aivovammasta.
CP-jalkapallossa kentällä on samaan aikaan kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti. Tavallisessa jalkapallossa pelaajia on maalivahdin lisäksi kymmenen. CP-jalkapallon pelaajat luokitellaan kolmeen luokkaan (1, 2 ja 3). Numero kertoo vamman vakavuudesta, ja mitä pienempi numero on, sitä vakavammasta vammasta on kyse. Ottelussa vähintään yhdellä pelaajalla on oltava vaikein vammaluokitus, ja lievimmin vammautuneita pelaajia saa olla kentällä samanaikaisesti maksimissaan yksi.
– Minun vammani vaikeusaste on arvioitu vasta alustavasti, mutta se lienee asteeltaan lievin.
CP-jalkapalloon ovat tervetulleita ihmiset, joilla on CP-vamma, aivovamma tai aivoverenkiertohäiriö.
Korona katkaisi suunnitelmat pariksi vuodeksi, mutta vuonna 2023 kutsu kävi kolmen viikon varoajalla Barcelonaan turnaukseen. Tuolloin Adel pukeutui jälleen sinivalkoiseen maajoukkuepaitaan.
– Lähdin erittäin mielelläni pelaamaan ja edustamaan Suomea Espanjan lämpöön. Onneksi pelimatka sopi aikatauluihini, sillä paloin halusta päästä mukaan!
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen