Sileäkarvainen mäyräkoira Ossi Ilmari – tutummin Ossi – on valmistunut kaverikoiraksi tänä keväänä.
Olen menossa haastattelemaan Ossia, joka tuleekin minua vastaan iloisesti häntä viipottaen. Kun kumarrun silittämään hauvaa, istahtaa se rauhallisesti jalkojeni juureen. Koska Ossi on hieman vähäpuheinen, päätän jutustella Ossin perheen kanssa.
– Juuri tuo onkin hyvä piirre Ossissa. Se rauhoittuu ottamaan vastaan rapsutuksia, eikä hypi riehakkaasti. Näin erityisryhmiin kuuluvien ja lasten on turvallista tavata Ossia, kertoo Arto Dahlman, joka Riikka-vaimonsa kanssa on Ossin omistaja.
Kun Arto oli teini-ikäinen, tykästyi hän naapurin mäyräkoiraan. Naapurit reissasivat paljon, jolloin koirakuumeinen nuorukainen sai hoitaa hauvaa.
– Tämä tyydytti teini-iän koirankaipuuni. Meillä on aina ollut kissoja, ja mäyräkoira on myös omanlaisensa luonne, ne ovat aika symppiksiä.
Arto ja hänen Sirkka-äitinsä kuvailevat, että mäyräkoira on ihmisystävällinen rotu. Se on useimmiten kaikkien kaveri.
– Aloin pohtia kaverikoiratoimintaa, sillä huomasimme Ossissa hyviä kaverikoirapiirteitä. Isälläni on aivovamma, eikä Ossi koskaan hypi isääni vasten – ainoastaan äitiäni. Ja kun lenkillä vastaamme tuli kehitysvammaisia ihmisiä, jotka halusivat silittää Ossia, painautui Ossi rauhallisesti ja luottavaisesti rapsuttajiaan vastaan. Vaimoni lopulta totesi, että Ossista tulisi varmasti hyvä kaverikoira.
Ossi on ollut mukana aivovammayhdistyksen riennoissa, joissa niissäkin sen rauhallisuus on huomattu.
– Ossi ikään kuin osaa lukea ihmisiä. Se aistii, miten erilaisten ihmisten kanssa kannattaa toimia.
Kaverikoira-tavaramerkki on Kennelliiton rekisteröimä
Kaverikoiran tunnistaa oranssista kaverikoira-huivista. Kennelliiton sivuilla todetaan, että kaverikoiraksi soveltuvan on oltava perusluonteeltaan toimintaan sopiva, ystävällinen ja ihmisistä kiinnostunut. Koiran on myös itse haluttava ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, eikä se saa häkeltyä erikoisista hajuista, liukkaista lattioista, yllättävistä liikkeistä tai äänistä.
Kaksipäiväisen kaverikoirakoulutuksen ensimmäinen päivä on suunnattu koirien ohjaajille. Toisena kurssipäivänä mukana on myös koira.
– Koska kaverikoirien on tultava toimeen paitsi ihmisten, myös muiden koirien kanssa, oli koirien testissä mukana viisi koirakkoa. Koirien oli osattava kulkea hissillä, portaissa ja erilaisilla alustoilla. Koiria lähestyttiin pyörätuolissa istuen ja rollaattoria käyttäen. Myös keppi kaadettiin kolahtaen koirien lähelle. Tällä kaikella testattiin niiden sopivuutta tehtävään.
Ossi on käynyt jo palvelutaloissa seniorikansalaisia tapaamassa sekä lapsille suunnatuissa yleisötapahtumissa. Kun kaverikoira menee palvelutaloon, saavat halukkaat tulla sitä silittämään ja pitämään sylissä. Koiran turvallisuus otetaan myös huomioon, jonka vuoksi koiralla ei saa olla valjaita. Mahdollisesti aggressiivisesti käyttäytyvä muistisairas ihminen saattaisi tarttua valjaisiin ja ravistella koiraa kivuliaasti.
Useimmiten kaverikoiran vierailu tuo hymyn kaikkien huulille – ja kaverikoiran onkin tarkoitus tuoda iloa ja elämyksiä ihmisille. Arto on törmännyt vain yhteen tapaukseen, jossa muistisairas ikäihminen alkoi itkeä ja pyysi viemään koiran pois.
– Kävi ilmi, että hänellä oli ollut mäyräkoiria. Mäyräkoiran näkeminen laukaisi hänessä surullisen tunnereaktion.
Dahlmaneilla on myös Paavo-mäyräkoira. Paavo on kaksivuotias, joten myös toinen hauva aloittaa kaverikoirakoulutuksen. Kaverikoirien alaikäraja on juuri kaksi vuotta.
Kaverikoiratapaaminen saa kestää kerrallaan tunnin. Haastattelua valokuvauksineen ei ihan tunnissa tehty, mutta Ossi jaksoi osallistua ilahduttavasti. Loppuvaiheessa hauveli kuitenkin painautui isäntäänsä vasten sohvalle nukkumaan. Rapsutusten aika oli tältä kerralta ohi.
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen